En ole imuroinut moneen viikkoon. Luutuakaan ei ole lattia nähnyt moneen kuukauteen. Tiskialtaassa lojuvat kuukauden tiskit.
On epäsiistiä ja nuhjuista. Mua ei vaan kiinnosta, en jaksa, ei huvita. Vai onko se vain laiskuutta? Itseni kyllä pesen ja käyn sovituissa tapaamisissa. Mutta tämä asunto, mikä läävä. Onko kenelläkään samankaltaisia ongelmia?
Joskus sitten kyllä tiskaan ja siivoan, mutta se tapahtuu harvoin. :(
On epäsiistiä ja nuhjuista. Mua ei vaan kiinnosta, en jaksa, ei huvita. Vai onko se vain laiskuutta? Itseni kyllä pesen ja käyn sovituissa tapaamisissa. Mutta tämä asunto, mikä läävä. Onko kenelläkään samankaltaisia ongelmia?
Joskus sitten kyllä tiskaan ja siivoan, mutta se tapahtuu harvoin. :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pääasia kai on, että jotenkin jaksetaan itse ja siivotaan sitten kun siltä tuntuu..haleja sinne!
oireisiin. jos kyse on hoitamattomasta masennuksesta ja jatkuu näin, jossain vaiheessa myös itsestä huolehtiminen alkaa käydä yhä vaikeammaksi ja raskaammaksi ja hälläväliä tyyliseksi. Tapaamiset alkavat ahdistaa ja väsyttää jo pelkkä ajatus tapaamisesta, lopulta ei jaksa enää raahautua tapaamisiin.
ei kannata päästää noin pitkälle depressiota, vaan hakea apua kun vielä jaksaa.
Jälkeen päin juuri nuo tiskivuoret,luuttuamaton lattia -ennen niin siistissä kodissa-olivat minulla eka oire masennuksesta
mulla jo maaliskuussa todettu masennus ja saan psykoterapiaa ja erikoissairaanhoitajan apua koko ajan...ja lääkkeet on..mut edelleen olen ressaantunut jos aamulla kuulen että vieraita tulee..en odota ketään...kaipaisin pariviikkoa edes rauhaa..haluaisin nukkua vaan..miksi ei hellitä lääkitys 20mg cipralex aamulla.ja illalla 2klotritpyliä iltaisin ja imovane tarvittaessa...erittäin kova suru nuoren veljen menettämisestä yhtäkkiä sairauskohtaukseen,ja itsellä jotku arvot päin prikkalaa.on nyt aika sisätautipolille...olen synnyttänyt 16v sitten mun tytöt 10kk ikä erolla ja silloin tuli jo aivan älyttömiä väsymyskohtauksia..ja vielä verta jouduttiin anatamaan kun valtimot katkes meinasin kuolla...olenko nyt lopullisesti sairastunut masennukseen ym kun menetin veljeni nuoren jota hoidin aina kuin lastani kun vanhemmat aina töisssä...pinnistellyt olen jaksamisen kans koko ajan kun miehelläkin oli peliriippuvuus justiin kun meidän tytöt olivat vauvoja...nytkö olen saanut viimeisen kolauksen ja joudun pysähtymään vai tuleeko vielä jotain....sairaslomalla jo kohtavuoden.paranenko koskaan..onko muilla vastaavaa kokemusta..
mulla jo maaliskuussa todettu masennus ja saan psykoterapiaa ja erikoissairaanhoitajan apua koko ajan...ja lääkkeet on..mut edelleen olen ressaantunut jos aamulla kuulen että vieraita tulee..en odota ketään...kaipaisin pariviikkoa edes rauhaa..haluaisin nukkua vaan..miksi ei hellitä lääkitys 20mg cipralex aamulla.ja illalla 2klotritpyliä iltaisin ja imovane tarvittaessa...erittäin kova suru nuoren veljen menettämisestä yhtäkkiä sairauskohtaukseen,ja itsellä jotku arvot päin prikkalaa.on nyt aika sisätautipolille...olen synnyttänyt 16v sitten mun tytöt 10kk ikä erolla ja silloin tuli jo aivan älyttömiä väsymyskohtauksia..ja vielä verta jouduttiin anatamaan kun valtimot katkes meinasin kuolla...olenko nyt lopullisesti sairastunut masennukseen ym kun menetin veljeni nuoren jota hoidin aina kuin lastani kun vanhemmat aina töisssä...pinnistellyt olen jaksamisen kans koko ajan kun miehelläkin oli peliriippuvuus justiin kun meidän tytöt olivat vauvoja...nytkö olen saanut viimeisen kolauksen ja joudun pysähtymään vai tuleeko vielä jotain....sairaslomalla jo kohtavuoden.paranenko koskaan..onko muilla vastaavaa kokemusta..