Onkohan yhtään "kohtalotoveria" enään ?? Muksu täyttää pian kaksi ja meillä syödään vielä tissiä aamuisin ja iltaisin.En ole kokenut sitä mitenkään haitaksi,vaan jotenkin arvostanut asian niin, että nämä hetket aamuisin ennen töihin lähtöä ja iltaisin ennen nukkumaan menoa on äidin ja lapsen ihan omaa privaa...Tosin paljon kuulen hämmästelyä, että vieläkö sä todellakin viitsit imettää tms. Kyllä lopettaminen nyt on pikku hiljaa käynyt mielessä vaan joskus kun maitoa oikein kunnolla pakkaa niin tulee mieleen että mitenhän tän homman edes saa "poikki"
Olisi kiva kuulla jos meillä on vielä "kohtalotovereita" ja se että miten teillä onnistui imetyksen lopetus/vietoitus pitkän imetyksen jälkeen ?
Olisi kiva kuulla jos meillä on vielä "kohtalotovereita" ja se että miten teillä onnistui imetyksen lopetus/vietoitus pitkän imetyksen jälkeen ?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mä imetin kuopusta kans lähes 2v asti. Yritin siinä ite vähennellä välillä imetystä mutta maito pakkautu niin pahasti rintoihin että oli pakko pyytää tyttö tyhjentämään :) . Imetin siinä vaiheessa enää illalla kun tyttö yksi ilta sanoi ettei otakaan.no seuraavana päivänä sitten olis taas jo maistunu,mutta en sitten enää antanut.se menikin ihan kivuttomasti sitten.maito ei enää pakkaantunut ym.oltiin kai yhtäaikaa valmiita.
luovu vaikka ensin aamu-imetyksestä,ja otat siihen vaikka satuhetken tilalle tms. tyttö nyt reilu 4v. ja sen pitkän imetyksen tuoman läheisyyden kyllä huomaa.Toki hän itse muistaa imetyksen ja sylittelee usein nojaten rintoihin ja joskus silittelee :)
Satuin tänne sivuille, kun taas muistelin menneitä. Kannustan Sinua ehdottomasti imettämään, niin pitkään kuin sinusta ja lapsestasi tuntuu sopivalta. Älä anna muiden (länsimaisten) ihmisten päättää puolestanne. Et ole ainoa, oikeastaan kuulut suureen enemmistöön, mutta emme vain sitä aina täällä kotosuomessa muista! Eivätkä välttämättä muuten todella ammattitaitoiset neuvolan kätilötkään, yleensä.
Imetin siis lapsiani 2,5- ja 3,5-vuotiaksi asti. Molempia yhtäaikaa yhden vuoden, ja koko kuopuksen raskausajan. Neuvolassa vähän peloteltiin keskenmenon riskillä, mutta en uskonut siihen. Imetin esikoista 6 kk:tta, siis ei tuttia, ei pulloa, ei vettä, vain rintamaitoa. Kuukautiseni alkoivat heti 4 vko:a synnytyksestä (elektiivinen sektio) ja tulinkin heti raskaaksi. Kohtuvauva kasvoi normaalisti täysimetyksestä huolimatta.
Imetin molempia lapsia yhden vuoden. Se oli väliin raskasta, koska molemmat heräsivät myös öisin ja nukkuivat tissille (olin käytännössä yksin lasten kanssa isän töiden takia)ja siis nukuimme perhepedissä. Toisaalta mustasukkaisuutta ei ollut sisarusten välillä. Ei huolta tutteista tai maitopullojen pesemisestä, puhumattakaan loppuneesta Tuttelista! Paita ylös ja tissi suuhun, oikeasti todella laiskan äidin valinta.
Esikoisen vierotin 2,5-vuotiaana, en vieläkään muista miksi juuri silloin. Se ei ollut vaikeaa, hän oli ns. helppo lapsi, sopeutuvainen, mukautuvainen. Lopetimme vähitellen tissittelyn. Kuopus, joka tissitteli 3,5-vuotiaaksi, oli vaikeampi vieroitettava (jo voimakastahtoisen perusluonteensa takia, edelleenkin 14-vuotiaana tietää mitä haluaa ja tekee sen). Mutta se onnistui ns. vähitellen; ensin vain herätessä, päiväunille mentäessä, pahanmielen yllättäessä, nukkumaan mentäessä. Sitten siitä taas vähitellen. Toisaalta oli vaikea vieroittaa, koska lapsi osasi verbaalisesti ilmaista "tämä on ihaninta maailmassa, anna äiti herkullista rintamaitoa, tai olla vihainen tyhjä, ei tule mitään!)Tässä vaiheessa ei enää tullut rinnat täyteen maitoa eikä sellaista kivuliasta tunnetta. Maitoa tuli enää vähemmän, ja toinen rinta oli yleensä aika tyhjä.
Lapset myös ns. pärjäsivät ilman minua, jos ei ollu tissi lähellä, se ei ollu (tai sen puute) mielessäkään. Toisaalta esikoinen (2 vuotta) lähti viikoksi matkoille isänsä kanssa, ja pärjäsi siellä hyvin ilman, mutta Seutula-Vantaa kentällä oli ilmoittanut heti mitä tekee ensimmäiseksi kotiin päästyään. Lypsämällä pystyin matkustamaan 2-3 päiväksi pois, ja lapset pärjäsivät hyvin isän kanssa.
Muut kommentoivat ihmetellen ja jopa moittien. Sain kuullua kaikenlaista, mutta itse tiesin mitä teen ja pidin pääni. Suorastaan huvittavia tilanteita syntyi, kun 3-vuotiaani pyöräili leikkipuistossa luokseni ja halusi hetken "herkullista rintamaitoa", sain kuulla todella monenlaista. Täällä palstallakin, jossa väliin vierailen, ja näistä kokemuksistä kirjoittelen, olen saanut kuulla olevani perverssi yms. En välitä kommenteista, koska vain minä ja lapseni teidämme mikä meille on parasta. Sitäpaitsi kuulumme 5 miljardin maapallon asukkaan enemmistöön.
Surffaile luomu yms. sivustoilla, niin voit löytää tukea itsellesi. Googelta esim. "taaperoimetys".
Mulla on siis kaksi teiniä, jotka ovat terveitä, normaaleja, älykkäitä nuoria. Itsenäisiä ja rohkeita naisia. Eli imettämällä pitkään et pilaa lapsiasi. Ja lopuksi: pullolla ruokituista tulee yhtä hyviä lapsia, valitsin oman tieni vain jostain syystä, suurin syy oli mukavuuden halu ja laiskuus, myöhemmin vasta tajusin muut edut. Kunnioitus siis kaikille äideille. Ja aina jälkikäteen miettii, uuden tiedon valossa, miksen tehnyt niin tai näin. Nyt harmittelen, kun en silloin älynnyt, että enemmistö vauvoista on myös vaipattomia....
"Kohtalotovereita" ;) on vaikka kuinka, ks. esimerkiksi yahoogroupsien taaperoimetyslista.
http://groups.yahoo.com/group/taaperoimetys
on tuossa vaiheessa jo emempi ravinneköyhää, kun rikkautta. Tärkeät ravinneaineet, kuten proteiini häviää vähitellen äidinmaidosta n. 1 vuoden imetyksen jälkeen ja maidon koostumus muuttuu "rasvaiseksi ja sokeriseksi", jossa ei ole "mitään tärkeää" enää. Näin ollen lapsi saa imiessään vain liikaa rasvaa ja sokeria. Hampaat alkavat reikiintyä helpommin ja lapsi lihoo helpommin.
Mihin mahtaa tietosi perustua? Onko mummolta kuultu vai mummon mummolta? Pistä linkki heti, jos on olemassa oikeaa tietoa aiheesta, kiinnostaa... Jos ei perustu mihinkään oikeaan tietolähteeseen, mikäs siinä, mutta silloin puhutaan mielipiteestä, ei mistään faktatiedosta.
Se nyt ainakin on tutkittu juttu, että maitosokeri ei ole läheskään niin haitallista hampaille, kuin tavallinen sokeri...
Mikä se sairaus on, jos imettää? Mitä sairasta siinä on?
Who:n suositus on, että lasta imetetään 2 vuotta, joku sitten sanoo, että koskeee ns. kolmansia maita, no jaa kuitenkin allergisimmat ihmiset löytyy täältä ns länsimaista...
http://www.fineli.fi/food.php?foodid=603&lang=fi tarkkaan tutkittua tietoa äidinmaidon koostumuksesta ja
http://www.voima.fi/content/view/full/1928?PHPSESSID= artikkeli taapero imetyksestä.
Äidinmaidon koostumus toki muuttuu: ternimaitovaihe ja "laihempi"maitovaihe. Nimenomaan ternimaito on sitä "kermaa" ja sen jälkeen vähemmän rasvaista. Ei se ikinä mitään 1%-maitoa ole.
Mun pitkään imetetyt (3,5-vuotiaaksi) tytöt ovat molemmat täysin ehjä- ja suorahampaisia, sekä tosi hoikkia. Äidinmaito ei lihota taaperoa, sitä lapsi saa kuitenkin niin vähän. Kyllä se on se rasvainen ja nopeiden hiilihydraattien kuiduton suomalainen perusruokavalio, ja herkut, jotka lihottaa.
Oma kokemus on kristallin kirkas. Kun kuopus syntyi, muuttui rasvattoman maidon näköinen tissimaito vuorokauden sisällä todella paksuksi ja kermaisen näköiseksi. Esikoinen näyttikin pyöristyvän silmissä, kun alkoi saada tätä ternimaitoa.
Amerikkalaiset pitävät vaarallisena sitä, että sisko ja veli (alle kouluikäiset) näkevät toisensa alasti. Ja perverssinä, jos lapset näkevät vanhempansa alasti. Ranskassa ei suositella ruisleipää alle kouluikäisille. Jne.
Päinvastoin! Nyt kun taaperoimettäjien maidon koostumusta on tutkittu, on huomattu että lapsen kasvaessa kun imetetään harvemmin, maito muttuu ternimaitomaisemmaksi ja sisältää enemmän mm. vasta-aineita. Äidinmaito on vuoden imetyksen jälkeen edelleen (ja jopa enenevissä määrin!) täysipainoista ravintoa lapselle.
Laitetaan nyt taas kerran tämäkin tieto tänne: "Puolesta litrasta äidinmaitoa (siis 2-3 imetyskerrasta) 1-vuotias saa esim. 31% päivän energian tarpeesta, 38% proteiinin tarpeesta, 45% A-vitamiinin tarpeesta ja 95% C-vitamiinin tarpeesta (WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6)"
WHO ja esim. Amerikan lastenlääkäriliitto (!) suosittelevat imetystä kahteen ikävuoteen asti.
Juuri noita tietoja minäkin kaipasin, kun ottaa päähän tämä täällä vallitseva äidinmaidon jatkuva vähättely.
Rintamaidon terveydellinen merkitys kehittyneissä maissa
Duodecim
2005;121(20):2189-93
Erkki Savilahti
Rintamaidon immunologiset vaikutukset
Rintaruokinnan pitkäaikaisvaikutukset muuhun sairastavuuteen
Rintaruokinnan vasta-aiheet
Lopuksi
Kirjallisuutta
Jotta kehittyvien maiden suuri vauvakuolleisuus saataisiin laskuun, WHO suositteli vuonna 2003 yksinomaisen rintaruokinnan jatkamista kaikkialla vähintään kuuden kuukauden ajan. Tämän periaatteen mukaiset ohjeet antoi myös Suomen sosiaali- ja terveysministeriö viime vuonna. Suositus on jyrkässä ristiriidassa vauvojen toteutuneen ruokinnan kanssa, sillä vain alle 10 % suomalaisista vauvoista saa yksinomaan rintamaitoa kuuden kuukauden ikään. Rintaruokinnan etuja kehittyneissäkin maissa ovat pienempi sairastuvuus suoliston infektioihin sekä aikuisiässä keskimäärin pienempi kolesterolipitoisuus ja matalampi verenpaine. On viitteitä siitä, että rintaruokinta vähentäisi lihavuutta, parantaisi lapsen älyllistä kehitystä ja estäisi tyypin 1 diabeteksen puhkeamista. Pitkä – yli neljän kuukauden – täysimetys voi lisätä allergisten tautien esiintymistä, mutta tutkimustulokset tästä ovat hyvin ristiriitaisia.
WHO arvioi yli kuuden miljoonan lapsen kuolevan vuosittain huonon ravitsemustilan takia kehittyvissä maissa. Tärkeänä vauvojen ravitsemusta parantavana ja sairastuvuutta vähentävänä muutoksena järjestö suositteli vuonna 2003 täysimetyksen jatkamista vähintään kuuden kuukauden ajan ja imetyksen jatkamista muiden ruokien rinnalla kahden vuoden ikään. Suositukset ovat maailmanlaajuiset (World Heath Organization 2003). Niitä seuraten Suomessakin julkaistiin uudet imeväisikäisten ravinto-ohjeet viime vuonna (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004). Huomattava muutos on yksinomaisen rintaruokinnan keston pidennys 3–4 kuukaudesta vähintään kuuden kuukauden ikään asti. Ristiriita todellisuuden kanssa on kuitenkin huomattava. Suomessa, kuten useimmissa muissakin kehittyneissä hyvän hygienian maissa, täysimetys loppuu paljon aikaisemmin, meillä keskimäärin kolmen kuukauden kuluttua. Alle 10 % kuuden kuukauden ikäisistä vauvoista saa meillä yksinomaisena maitonaan äidinmaitoa (Sairanen ja Nurttila 2002). Ristiriita herättää hämmennystä ja kysymyksen, mitä vahinkoa lapsille aiheutuu, kun olemme näin kaukana arvovaltaisten tahojen antamista suosituksista.
Rintamaito on evoluution tuote, joka on vauvalle täydellistä ravintoa, valtaosalla ainakin kuuden kuukauden ikään asti. Vauvan kokonaisvaltaisen kehityksen kannalta syöminen äidin rinnalla on tärkeää ja omiaan synnyttämään läheisen yhteyden äidin ja lapsen välille. Rintaruokinnasta on merkittäviä etuja myös äidille. Ravinteiden suhteen rintamaito ei sen sijaan kaikilta osin vastaa nykyisiä suosituksia (rauta ja valkuainen), mikä voidaan ymmärtää evoluution kannalta äidin hyvinvoinnin ja vauvan hyvän hoivan turvaksi niukoissa ravitsemusoloissa. Niukasta valkuaisesta huomattava osa kulkeutuu hajoamatta suoliston läpi. Suomalaisessa väitöskirjatutkimuksessa todettiin kuuden kuukauden yksinomaisen rintaruokinnan jälkeen valkuaisen tai energian puutetta 5 %:lla ja raudan puutetta 8 %:lla (Salmenperä 1986).
Rintamaidon immunologiset vaikutukset
Rintamaito sisältää aineita, jotka suojaavat vastasyntyneen suolistoa tarttuvilta taudeilta sekä vaikuttavat suoliston ja sen immunologisen kudoksen kehitykseen. Kehittymättömissä oloissa rintamaidon infektioita vähentävät ominaisuudet parantavat vauvan eloonjäämismahdollisuuksia merkittävästi. Lisäksi korvikemaidon valmistus ja säilyttäminen puhtaana on usein vaikeaa, mikä lisää keinoruokintaa saaneiden vauvojen vaikeita suoli-infektioita. Kehittyneissä hyvän hygienian maissa ruokintatapa ei sen sijaan vaikuta kuolleisuuteen, vaikka rintaruokinta suojaakin merkittävästi suolistoinfektioilta (Kramer ja Kakuma 2002). Suoja- ja säätelytekijät eivät juuri imeydy ruoansulatuskanavasta, mutta niiden paikallinen vaikutus suojannee myös ylähengitystieinfektioilta. Rintamaidon lukuisat oligosakkaridit estänevät mikrobien kiinnittymistä nielun ja suolen epiteelisoluihin. Suolessa hajoamattomat oligosakkaridit vaikuttavat suotuisasti vastasyntyneen lapsen suoliston bakteerikantojen kehittymiseen (Miller ja McVeagh 1999). Infektioita estävä vaikutus ei vaadi yksinomaista rintaruokintaa mutta riippunee vauvan saaman rintamaidon määrästä.
Rintaruokinnan vaikutuksesta allergisten tautien puhkeamiseen on väitelty jo liki 70 vuotta (van Odijk ym. 2003). Lehmänmaitoallergian esto rintaruokintaa pitkittäen on jokseenkin mahdotonta. Satunnaiset pienet määrät lehmänmaitoa tai jopa rintamaidon sisältämät antigeenimäärät herkistävät ja aiheuttavat oireita (Saarinen ym. 1999). Muiden allergisten tautien suhteen suurimmassa osassa väestöpohjaisista tutkimuksista on päädytty siihen, että rintaruokinta, jonka kesto on tutkimuksissa yleensä ollut 1–4 kuukautta, vähentää allergisia tauteja. Monien tutkimusten mukaan vaikutus on selvempi, jos vauvan perimä suosii allergian puhkeamista eli jollain perheenjäsenellä on todettu allergia (van Odijk ym. 2003, Muraro ym. 2004). Äskettäisessä tutkimuksessamme yli neljän kuukauden yksinomainen rintaruokinta vähensi neljään vuoteen mennessä ilmaantuvia allergiaa perimältään positiivisilla lapsilla mutta ei-allergisten perheiden lapsille se oli merkittävä riski herkistymiseen (Siltanen ym. 2003). Vuoden 2000 jälkeen on julkaistu laajoja tutkimuksia, joissa rintaruokinta on ollut herkistymisen, hengitysteiden allergioiden ja atooppisen ekseeman riskitekijä (Wright ym. 2001, Bergmann ym. 2002, Sears ym. 2002). Vauvan ruokinnan vaikutus allergisten tautien kehittymiseen riippunee monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta, ja ruokinnan muutosten vaikutus voi olla erisuuntainen eri olosuhteissa. Useimmiten se on kuitenkin vähäinen. Allergioiden esto ei ole aihe suositella pitkää, yli neljän kuukauden kestoista täysimetystä.
Immunologista reaktiota lehmänmaidon valkuaisiin on arveltu tyypin 1 diabeteksen mahdolliseksi laukaisijaksi. Diabetekseen sairastuneiden lasten altistus lehmänmaidon valkuaisille on monien tutkimusten mukaan ollut aikaisempi kuin terveiden ja imetyksen kesto lyhyempi, mutta toisissa tutkimuksissa eroja ei ole todettu (Åkerblom ym. 1993). Maailmanlaajuisesti on käynnissä tutkimus, joka selvittää, voidaanko sairastuvuutta tyypin 1 diabetekseen vähentää välttämällä lehmänmaidon valkuaisia ensimmäisen kuuden kuukauden aikana. Tämän tutkimuksen toinen esitutkimus osoitti maidon valkuaisten välttämisen vähentävän merkitsevästi haiman saarekesoluvasta-aineiden ilmaantumista 4,7 vuoden ikään mennessä (Åkerblom ym. 2005). Tutkimuksen lopullinen tulos valmistuu noin kymmenen vuoden kuluttua.
Äskettäinen meta-analyysi osoitti rintaruokinnan vähentävän Crohnin taudin ja haavaisen paksusuolitulehduksen esiintyvyyttä niin aikuis- kuin lapsuusiässä (Klement ym. 2004). Tämän perustana lienee vaikutus suoliston bakteerikantoihin, jotka ovat yksilöllä hyvinkin pysyviä. Useimmissa meta-analyysin tutkimuksissa verrattiin yksilöitä, jotka olivat saaneet vaihtelevasti tai ei ollenkaan rintamaitoa.
Rintaruokinnan pitkäaikaisvaikutukset muuhun sairastavuuteen
Rintamaidon suuri kolesterolipitoisuus verrattuna korvikemaitoihin johtaa rintamaitoa saavien vauvojen veren suurempaan kolesterolipitoisuuteen. Korviketta ja rintaruokintaa saaneiden lasten kolesteroliarvot olivat meta-analyysin mukaan lapsuusiällä samat mutta myöhemmällä iällä (17–64 v) rintaruokintaa saaneiden arvot olivat 0,2 mmol/l pienemmät. Eroa on selitetty rintaruokintaa saaneiden tehokkaammalla kolesteroliaineenvaihdunnalla, joka voi heijastua sydän- ja verisuonitautien ilmaantuvuuteen (Owen ym. 2002). Rintaruokinta saattaa myös alentaa hieman myöhemmän iän verenpainetta. Eron vaikutusta yleiseen terveydentilaan meta-analyysin laatijat pitävät kuitenkin vähäisenä (Owen ym. 2003).
Rintamaidon runsailla pitkäketjuisilla monityydyttymättömilla rasvahapoilla on oletettu olevan merkitys keskoslapsen näöntarkkuuden ja älyllisten toimintojen kehitykselle. Näiden rasvahappojen lisäys korvikkeisiin ei ole kuitenkaan tuottanut mitattavaa eroa verrattuna vauvoihin, joiden korvikkeisiin niitä ei ole lisätty (Simmer ja Patole 2004). Rintaruokintaa ja korviketta saaneiden lasten älyllisen kehityksen tutkiminen on ongelmallista, ja tutkimustulosten tulkinnasta on monia mielipiteitä. Sekoittavat tekijät huomioituaan Anderson ym. (1999) päätyivät 20 alkuperäistutkimuksen perusteella siihen, että täysiaikaisten rintaruokintaa saaneiden lasten älykkyysosamäärä oli 2,7 pistettä ja samoin ruokittujen keskosten 5,2 pistettä suurempi kuin korvikeruokaa saaneiden. Jain ym. 2002 katsoivat, että ainoastaan kahdessa tutkimuksessa sekoittavat tekijät oli riittävästi huomioitu. Toisen perusteella vaikutus oli merkitsevä, toisessa ei havaittu eroa. Rey (2003) pitää asiaa ratkaisemattomana: vaikka tilastolliset menetelmät huomioivat useita sekoittavia tekijöitä, on mahdotonta vakioida monia »pehmeitä asioita», kuten äitien halua ja kykyä huolehtia vauvoistaan, ja monet näistä liittyvät samanaikaisesti äitien älykkyyteen ja imetyshaluun.
Rintaruokintaa saaneiden vauvojen myöhempi riski tulla lihavaksi on pienempi kuin korvikeruokaa saaneiden (Arenz ym. 2004), vaikka korvikeruokinta on vain vähäinen lasten lihavuuden riskitekijä (Ebbeling ym. 2002). Toisen meta-analyysin mukaan (Owen ym. 2005) myöhäisen lapsuusajan lihavuusriski on rintaruokintaryhmässä 10 % suurempi. Suhteellinen painonnousu jatkuu ensimmäisten kuukausien laskun jälkeen korvikemaitoa saavilla pidempään. Äidit, jotka ovat imettäneet pitkään, puuttuvat lasten syömiseen myöhemmin merkitsevästi harvemmin kuin korvikemaitoa saaneiden lasten äidit. Korvikeruokinnan kehittämiseen fysiologisemmaksi, vauvan tarpeita paremmin huomioivaksi, on selvä tarve.
Rintaruokinnan vasta-aiheet
Rintaruokinnalle on vain vähän ehdottomia esteitä. Eräät virukset kuitenkin leviävät maidon kautta. Vaikka tartunnan saanti istukan kautta on tavallisempaa, rintaruokinta lisää HIV:n välittymistä vielä noin 15 %, jos sitä jatketaan kahden vuoden ikään (Kourtis ym. 2003). Hepatiitti B- ja C-virusten erittymisestä rintamaitoon on ristiriitaista tietoa (Stiehm ja Keller 2001). B-viruspositiivisten äitien lapset rokotetaan, minkä jälkeen tarttumisvaaraa ei ole.
Rintaruokinta voi olla riittämätön niin äitiin kuin vauvaan liittyvistä syistä. Seurauksena saattaa olla nopeastikin kehittyvä vaikea kuivuma ja suolatasapainon häiriö. Tilanne on harvinainen: vuosittain esiintyy vain muutamia tapauksia. Esimerkiksi Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa, jonka syntyvyys on kaksi kolmasosaa Suomen syntyvyydestä, riittämättömän maidonsaannin aiheuttamia vaikeita kuivumistapauksia on esiintynyt neljässä vuodessa 21 (Livingstone ym. 2000). Äideille tulisi kertoa asiasta rintaruokintaneuvonnan yhteydessä.
Rasvaliukoiset ympäristömyrkyt erittyvät maitoon, mutta niiden vauvalle aiheuttama vaara on vähentynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Lopuksi
Täydelliseen rintaruokintaan tulisi pyrkiä lähes aina, ja synnytyssairaaloiden pitäisi toimia niiden suuntaviivojen mukaan, jotka on esitetty WHO:n ohjelmassa. Tämä onnistuu Suomessa nyt jo yli 90-prosenttisesti. Tutkimustieto ei vastaa siihen kysymykseen, kuinka pitkään yksinomaista rintaruokintaa (enintään vettä rintamaidon lisäksi) tai rintamaidon antoa yksinomaisena maitona tulisi jatkaa, jotta vauva kehittyisi optimaalisesti hygieenisessä ympäristössä. Useimmat tutkimukset osoittavat, että rintaruokinnalla on etuja korvikeruokintaan verrattuna. Tutkimuksissa rintaruokinnan pituus ja täydellisyys ovat vaihdelleet merkittävästi. Kolmesta neljään kuukautta kestävää ja yli kuuden kuukauden täydellistä rintaruokintaa ei ole juuri vertailtu varsinkaan kehittyneissä maissa (Kramer ja Kakuma 2002). On saatu viitteitä siitä, että yli kuusi kuukautta kestävässä yksinomaisessa rintaruokinnassa ravitsemuspuutosten riski lisääntyy. Osalle vauvoista kehittyy raudanpuutetta, ja heidän kasvutapansa on erilainen kuin lisäruokia saavien. Jossain tapauksissa syynä voi olla energian ja valkuaisen liian vähäinen saanti (Kramer ja Kakuma 2002).
Yli 90 % suomalaisista äideistä lopettaa täysimetyksen ennen kuuden kuukauden ikää. Sosiaali- ja terveysministeriön nykyisen suosituksen vaarana on, että monet heistä tuntevat itsensä epäonnistuneeksi vauvansa hoidossa. Suomalaiset äidit ovat hyvin motivoituneita imettämiseen, mutta sen jatkaminen pitkään ei monilta onnistu, eikä siitä tulisi syyllistää heitä. Keinoruokinnasta ei ole merkittävää haittaa vauvan terveydelle hyvän hygienian oloissa, vaikka ruokintatavan pitkäaikaisvaikutusten tutkimus osoittaa rintaruokinnalla olevan monia etuja. Kysymykseen siitä, kuinka pitkälti lyhyt tai epätäydellinen rintaruokinta tarjoaa samat edut kuin yli kuusi kuukautta jatkunut, ei julkaistu tutkimusaineisto anna vastausta.
Kirjallisuutta
Anderson JW, Johnstone BM, Remley DT. Breast-feeding and cognitive development: A meta-analysis. Am J Clin Nutr 1999;70:525–35.
Arenz S, Ruckerl R, Koletzko B, von Kries R. Breast-feeding and childhood obesity – a systematic review. Int J Obes Relat Metab Disord 2004;28:1247–56.
Bergmann RL, Diepgen TL, Kuss O, ym. Breastfeeding duration is a risk factor for atopic eczema. Clin Exp Allergy 2002;32:205–9.
Ebbeling CB, Pawlak DB, Ludwig DS. Childhood obesity: public-health crisis, common sense cure. Lancet 2002;360:473–82.
Jain A, Concato J, Leventhal JM. How good is the evidence linking breastfeeding and intelligence? Pediatrics 2002;109:1044–53.
Klement E, Cohen RV, Boxman J, Joseph A, Reif S. Breastfeeding and risk of inflammatory bowel disease: a systematic review with meta-analysis. Am J Clin Nutr 2004;80:1342–52.
Kourtis AP, Butera S, Ibegbu C, Beled L, Duerr A. Breast milk and HIV-1: vector of transmission or vehicle of protection? Lancet Infect Dis 2003;3:786–93.
Kramer MS, Kakuma R. Optimal duration of exclusive breastfeeding. Cochrane Database Syst Rev 2002:CD003517.
Livingstone VH, Willis CE, Abdel-Wareth LO, Thiessen P, Lockitch G. Neonatal hypernatremic dehydration associated with breast-feeding malnutrition: a retrospective survey. CMAJ 2000;162:647–52.
Miller JB, McVeagh P. Human milk oligosaccharides: 130 reasons to breast-feed. Br J Nutr 1999;82:333–5.
Muraro A, Dreborg S, Halken S, ym. Dietary prevention of allergic diseases in infants and small children. Part III: Critical review of published peer-reviewed observational and interventional studies and final recommendations. Pediatr Allergy Immunol 2004;15:291–307.
Owen CG, Whincup PH, Gilg JA, Cook DG. Effect of breast feeding in infancy on blood pressure in later life: systematic review and meta-analysis. BMJ 2003;327:1189–95.
Owen CG, Whincup PH, Odoki K, Gilg JA, Cook DG. Infant feeding and blood cholesterol: a study in adolescents and a systematic review. Pediatrics 2002;110:597–608.
Owen CG, Martin RM, Whincup PH, Smith GD, Cook DG. Effect of infant feeding on the risk of obesity across the life course: a quantitative review of published evidence. Pediatrics 2005;115:1367–77.
Rey J. Breastfeeding and cognitive development. Acta Paediatr Suppl 2003;92:11–8.
Saarinen KM, Juntunen-Backman K, Järvenpää AL, ym. Supplementary feeding in maternity hospitals and the risk of cow's milk allergy: a prospective study of 6209 infants. J Allergy Clin Immunol 1999;104:457–61.
Sairanen S, Nurttila A. Vantaalaisen vauvan äidinmaitokausi. Suom Lääkäril 2002;6:673–9.
Salmenperä L. Rintamaito lapsen ainoana ravinnonlähteenä ensimmäisen elinvuoden aikana. Helsinki: 1986.
Sears MR, Greene JM, Willan AR, ym. Long-term relation between breastfeeding and development of atopy and asthma in children and young adults: a longitudinal study. Lancet 2002;360:901–7.
Siltanen M, Kajosaari M, Poussa T, Saarinen KM, Savilahti E. A dual long-term effect of breastfeeding on atopy in relation to heredity in children at 4 years of age. Allergy 2003;58:524–30.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 14. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2004.
Simmer K, Patole S. Longchain polyunsaturated fatty acid supplementation in preterm infants. Cochrane Database Syst Rev 2004:CD000375.
Stiehm ER, Keller MA. Breast milk transmission of viral disease. Adv Nutr Res 2001;10:105–22.
van Odijk J, Kull I, Borres MP, ym. Breastfeeding and allergic disease: a multidisciplinary review of the literature (1966–2001) on the mode of early feeding in infancy and its impact on later atopic manifestations. Allergy 2003;58:833–43.
World Health Organization. Global strategy for infant and young child feeding. Geneva: World Health Organization, 2003.
Wright AL, Holberg CJ, Taussig LM, Martinez FD. Factors influencing the relation of infant feeding to asthma and recurrent wheeze in childhood. Thorax 2001;56:192–7.
Åkerblom HK, Virtanen SM, Ilonen J, ym. Dietary manipulation of beta-cell autoimmunity in infants at increased risk for type 1 diabetes. Diabetologia 2005;48:829–37.
Åkerblom HK, Savilahti E, Saukkonen TT, ym. The case for elimination of cow's milk in early infancy in the prevention of type 1 diabetes: the Finnish experience. Diabetes Metab Rev 1993;9:269–78.
ERKKI SAVILAHTI, professori
[email protected]
HYKS Lasten ja nuorten sairaala
PL 281, 00029 HUS
--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: duo95280 (095.280)
© 2006 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
Rintaruokinta ja lasten lihavuus
Lääkärilehti
2000;55(3):205
Per Ashorn
Saksalaiset tutkijat esittävät, että lapsuusiän lihavuutta voidaan vähentää pidentämällä imetysaikaa. Ajatus perustuu tutkimukseen, jossa 9 357:n 5–6-vuotiaan lapsen vanhemmilta tiedusteltiin rintaruokinnan kestoa ja saadut tiedot yhdistettiin lääkärintarkastuksessa selvitettyihin paino- ja pituustuloksiin. Lapsista, joita ei oltu imetetty lainkaan, ylipainoisia oli 4,5 %, kun taas rintamaitoa saaneista ylipainoisia oli vain 2,8 %. Rintaruokinta näytti selvästi suojaavan myöhemmältä lihavuudelta (OR 0,75, 95 %:n luottamusväli 0,57–0,98). Vaikutuksen suuruus oli riippuvainen imetyksen kestosta. BMJ 1999;319:147–150 (PA)
Per Ashorn
--------------------------------------------------------------------------------
Artikkelin tunnus: sll00070 (A0030205.003)
© 2004 Suomen Lääkäriliitto
Jaksan aina ihmetellä neuvolan nihkeää, lähes vähättelevää suhtautumista imettämiseen. Luulisi että varsinkin heillä olisi asiasta tietoa. Minä olen ainoan tietoni saanut netistä ja kirjallisuudesta.
Vaikka kokemusta onki kertynyt vasta yhdestä lapsesta, on neuvolan hoitajat vaihtuneet aika tiheään. vain kaksi seitsemästä ovat olleet imetysmyönteisiä. Ja nekin äitiysneuvolan puolelta.
Kummastutti kiinteän ruoan syöttämisen aloitusehdottelut, kun lapsi ole 4 kk vaikka oli kasvanut ja kehittynyt oikein hyvin, imetin 7kk jonka jälkeen aloitinmme maistelemaan kiinteitä...
Oikeastaan ainoa negatiivinen asia on imetyksessä ollut ihmisten asenteet. Kaikki vähättelevät, ihmettelevät, kyselevät, milloin aion lopettaa ja vieläkö imetän jne...
Olen niin lopen kyllästynyt näihin mielipiteisiin imetyksen sairaudesta, imettävän äidin huonoksi haukkumisesta ja siitä että joku oikeasti järkyttyy siitä, että näkee jossain julkisella paikalla imettävän äidin!
Kolostrumissa (tai ensimaidossa) on _vähemmän_ rasvaa ja kaloreita kuin ns. kypsässä maidossa. Proteiineja kolostrumissa on enemmän kuin ns. kypsässä maidossa.
Vaikka kolostrum monen mielestä näyttää keltaiselta ja kermaiselta, väri johtuu betakaroteenista eikä rasvasta. Kolostrum kyllä on viskositeetiltaan, "juoksevuudeltaan", paksumpaa kuin ns. kypsä maito, ja se on vastasyntyneelle vain etu - on helpompi opetella imemistä ja nielemistä, kun kolostrumin määrät ovat alkuun pienehköjä ja viskositeetti suurempi. Ei mene maito henkeen niin helposti ;)
Parissa kolmessa viikossa synnytyksen jälkeen ja maitomäärän kasvettua "täydeksi", yli 4 dl/vrk, maito on ns. kypsää maitoa.
Vieroitusvaiheessa kun maitomäärä laskee alle 4 dl/vrk, maidon koostumus alkaa jälleen muuttua. Laktoosin eli maitosokerin määrä hiljalleen vähenee (maito ei siis muutu sokerikseksi), ja rasvan määrä jonkin verran nousee (mutta päivittäinen rasvan kokonaismäärä vähenee, koska annokset pienenevät). Proteiinin määrä laskeen noin puoleen vuoteen saakka, ja pysyy sen jälkeen melko tasaisena (puhutaan kuitenkin koko ajan noin 0,9 - 1 g/100 dl määristä, joten vaikka määrä ensimmäisen puolen vuoden aikana laskeekin, lasku on käytännössä hyvin pieni).
Kiitos paljon, faktatieto on aina parasta tietoa. Oli vain niin mielenkiintoista havaita - omin silmin - miten vetisen näköinen maito (1 vuotta imetetty) muuttui synnytyksen (elektiivinen sektio) keltaiseksi, paksun näköiseksi maidoksi, kun sitä oli pakko lypsää, koska sitä tuli enemmän kuin pieni (2600 gr/46cm)kuopus vuoden ikäinen esikoinen jaksoivat syödä.
Niin tai näin; imetystä toivottavasti suositaan nykyään (lapseni syntuivät -93 ja - 94). Silloin ei nyt kielletty, mutta ei kannustettu.
vielä 2v 2kk ikäistä. Eikä näillä näkymin olla lopettelemassa, jollei lapsen mielenkiinto touhuun herpaannu. Itse imetän enää vain aamuisin ja joskus poikkeustapauksissa (lohdutukseksi tai nukuttamiseksi vieraassa paikassa tai muuten ylivireisenä...)
itseasiassa loppui imetys juuri hiljattain... Päiväimetys loppui aivan itsekseen ja ilta ja yöimetyksen lopetin viikko sitten... Saunassa saattaa ehdottaa, että "anna tota" :-D
Oli tarkoitus jatkaa ainakin parivuotiaaksi, mutta kävikin näin :)