Mitä olette mieltä henkilöistä, jotka kertovat julkisuudessa syövästään?
Onko se hyvä vai paha asia? Sitten vielä on sellaisiakin julkimoita, jotka esiintyvät seläteneensä syövän jo eka hoitojen saatua? Onko se kuormittanut sinua ei julkimona vai helpottanut oloasi?
Onko se hyvä vai paha asia? Sitten vielä on sellaisiakin julkimoita, jotka esiintyvät seläteneensä syövän jo eka hoitojen saatua? Onko se kuormittanut sinua ei julkimona vai helpottanut oloasi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
että kertovat esimerkiksi tämä riki sorsa.
ja se että selättivät syövän,niin,
tuskin kukaan omin voimin sen selättää.lääketiedettä tarvitaan siihen.
ehei,sellaista en tykkää lukea.
Itse ainakaan en tätä syöpääni pysty selättämään,hoidot sen tekee.
Niin hyvä kuin pahakin, koska sitähän tämä on. Ei tätä sairautta voi sosialisoida.
tuntuu olevan tai sitten jotain julkisuuden kipeyttä.
tuntuu minustakin,ja selättämisestä omalla kohdallani en ainekaan puhuisi mitään,se pirulainen kun voi uusia koska tahansa,tietty toivoo,ettei uusisi.
mitään pahaakaan ole vaikka siitä julkisesti kertookin ,jos on todella sairastunut ,eikä vaan epäily. Sehän vaan todistaa että ihmisiä olemme kaikki ja kuka tahansa voi sairastua arvoon tai asemaan katsomatta .
että julkisuuden henkilöt tai kuka tahansa tavallinenkin ihminen kertoo julkisesti syövästään. Muutkin tajuavat sitten, ettei "syöpä" sanana ole enää mikään tabu. Itsekin kerron suurin piirtein jokaiselle vastaantulijalle, että minussa on syöpä, follikulaarinen lymfooma.
Mutta sitä "selättämis"- tai "voittamis" -sanaa minä en hyväksy. Emme me itse pysty juurikaan siihen vaikuttamaan, paranemmeko vai emme. Minä ainakaan en voi sanoa, että MINÄ olen tehnyt jotakin, kun juuri ja juuri olen jaksanut mennä sairaalaan ja ojentaa kämmenselkäni laskimotiputusta varten. Siinä se myrkky, jonka LÄÄKÄRIT ovat keksineet, kehittäneet ja määränneet, tippuu MINUN suoneeni. Ei minulla siinä asiassa ole mitään omaa ansiota. Lääke auttaa jos auttaa, en minä itse pysty siihen mitenkään vaikuttamaan.
Nyt kun tauti on edes jonkinlaisessa remissiossa ja saan 2 vuoden ajan ylläpitomyrkkyä, niin ainut, mitä voin tehdä, on pitää kuntoa yllä niin hyvänä, että sitten kun tämä pöpö taas nostaa päätään (uusiutuu 90-prosenttisesti), niin kestän taas hoidot. En siis itse pysty sen uusiutumista estämään. En siis ole selättänyt tai voittanut syöpää. Jos joku sen on tehnyt, niin se on se sytostaattimyrkky ja siitä kiitos kuuluu myrkyn keksijöille ja niille lääkäreille, jotka osaavat määrätä oikeaa myrkkyä jokaiseen erilaiseen syöpäsairauteen. Minä olen vain potilas, joka otan vastaan hoidot, mitä annetaan ja jos ja kun ainakin tällä hetkellä tauti on piilossa, niin se ei ole minun ansiotani. Minä vaan nautin tässä toisten aikaansaannoksista ja käyn töissä ja kasvattelen hiuksiani, jotka ovat jo ainakin 4 cm pituisia. Parturiaikakin on jo tilattu...
Voimia ja jaksamista sinulle! Ja positiivasta mieltä! Meidän perheessä käydään taistelua syöpää vastaan, nyt on sytostaatit menossa. Hoito on vasta alussaan ja koko sydämestäni toivon että sytot tehoavat ja tappavat loputkin syöpäsolut mitä leikkauksen jälkeen vielä jäi. Mieli on pakko pitää positiivisena, vaikka välillä kauhu iskee päälle. Mutta kaikesta huolimatta luotan paranemiseen ja näen tulevaisuuden valoisana. Ja mielessäni lähetän kiitoksen lääkäreiden ammattitaidolle ja nopealle toiminnalle.
Syöpä ei ole enää tabu. Sinun ja minun syöpä olisi tuskin mikään uutinen, mutta kun Saku Koivu tai Riki Sorsa sairastuu niin se on uutinen. On ihan hyvä että julkkikset kertovat sairaudestaan, se on yksi tapa lisätä ihmisten tietoutta syöpäsairauksista. Epätietoisuus ja ennakkoluulot hälvenevät, mikä on aina hyvä juttu. Sekin tulee noissa jutuissa selväksi että 'syöpä' on oikeasti hirveän iso ryhmä hyvinkin erilaisia sairauksia.
Se on ihan hyvä että kerrotaan,silloin huomataan että julkkiksillakin voi olla syöpä.Niinkuin nyt 1972 vuosimallin missi Maj Len Eriksson on siitä kertonut,samoin Kovaleff.
Mutta sitä en hyväksy, että kirjoitetaan niinkuin Katri-Helena,vaikka ei mitään ollutkaan,odottakoot ensin että syöpä on, sitten vasta 'mässäillään' asialla.
hänen jutustaan,kun kertoi että on levinnyt syöpä
että ehkä ei parane?
Lehdissä oli kirjoitettu paljon Reijo Taipaleen suolistosyövästä juuri ennenkuin sain oman diagnoosini. Niinpä sitten joillekin ihmisille sanoin, että minulla on Reijo Taipaleen tauti. Alussa ei ollut aina helppoa sanoa sanaa syöpä. Kyllähän tieto omasta sairaudesta jotenkin helpompi on sulattaa, kun huomaa, että kuka tahansa voi sairastua.
Oletko se sama, joka toivotti Katri-Helenalle, että mätäne Helvetissä?
niin mitäs minä Katri-Helenaa semmoiseen paikkaan toivottelisin, mitä en usko olevan olemassakaan. Eiköhän se viestiketju tuolla takanapäin liene, niin voit tarkistaa nimimerkin.
Tänne kirjoitteli aikaisemmin joku niin asiattomia viestejä koskien Katri-Helenaa, että ne poistettiin ylläpidolle menneiden ilmoitusten vuoksi.
Toivon, ettei hän enää kirjoita vastaavia.
mutta kun pitkään sairastaa niin minusta on hyvä että ystävät ja lapset ilman muuta tietävät missä mennään. Kun joutuu paljon käymään kokeissa ja sairaalassa, niin onhan se helppoa sanoa että on sellainen meno ja ainakin meidän ystävät suhtautuvat asiallisesti turhia uteeramata.
Syöpä on sellainen tauti,ettei sitä niin vain selätetä se vaan paranee jos on huomattu alussa ja saatu heti kokonaan pois.
lääräri kehoitti kertomaan että naiset ymmärtäisivät mennä ajoissa lääkäriin gynegologisissa vaivoissa