Tein sellaisen yksinkertaisen uudenvuodenlupauksen, että aion elää jokaisen päivän kuin se olisi viimeiseni, miettimättä huomista päivää. Tutkimusten mukaan, tuollalailla ajattelevat ihmiset ovat onnellisimpia.
Se ei silti ole helppoa. Tuntuu kuin kaikki kasaantuisi päälle; ylioppilaskirjoitukset,painonpudotus, rästikurssien suorittaminen, unettomuus, masennus..
Tuntuu että pienen ihmisen pää ei kestä tätä kaikkea.
Ylioppilaskirjoitukset ovat keväällä, ne ovat tiettyyn aikaan eikä niitä voi siirtää, joten niihin on NYT "pakko" lukea. Se ahdistaa aivan helvetisti.
Rästikurssit. On pakollisia kursseja jotka pitää itsenäisesti suorittaa, ja on vielä kurssikokeitakin tässä, tuntuu että pimahdan juuri! Miten helvetissä mulla on edes AIKAA tähän kaikkeen, kun nää tapahtuu muutaman kuukauden sisällä.
Ylipainoisuus. Mä olen ylipainoinen, ja tämä haittaa mua ja mun elämää aivan saatanasti. Minua vituttaa yli kaiken mennä kouluun kun kaikki aina tuijottavat kun kävelen ohi, koska olen niin ruman ylipainoinen. Sekin vielä että kun en ole aina ollu lihava, lihoin vasta kun masennuin. Mutta kouluun on silti pakko mennä koska poissaoloja on niin helkkaristi, ei ole varaa lintsata, että saa kurssit läpi.
Unettomuudestani. Vaikka olisin kuinka väsynyt, en vain saa nukutuksi ennen kuin aikaisintaan kolmelta.. Se on kaikista vittumaisinta mitä on kun yöllä väsyttää mutta ei saa nukutuksi! Se on toivoton tila, eikä yöllä edes keksi mitään tekemistä! Voihan vittu sentään. Ja koulussa on sellanen olo että nukahdan tunnille ja kun koulusta tulen niin nukun sen 6 tuntia ja unirytmi on päin persettä eikä aikaa opiskelulle jää ja yöllä en varmasti lue mitään koulujuttuja koska en voi keskittyä kun väsyttää ja päästä huippaa.
Masentunut olen ollut jo 2 vuotta. Minulla on varmasti kaikki maanisdepressiot, paniikkihäiriöt, psykoosit sun muut. Mun nuppi pimahtaa ihan juuri. Itsemurhakin on käynyt mielessä.
Voi vittu tätä elämätä.
Se ei silti ole helppoa. Tuntuu kuin kaikki kasaantuisi päälle; ylioppilaskirjoitukset,painonpudotus, rästikurssien suorittaminen, unettomuus, masennus..
Tuntuu että pienen ihmisen pää ei kestä tätä kaikkea.
Ylioppilaskirjoitukset ovat keväällä, ne ovat tiettyyn aikaan eikä niitä voi siirtää, joten niihin on NYT "pakko" lukea. Se ahdistaa aivan helvetisti.
Rästikurssit. On pakollisia kursseja jotka pitää itsenäisesti suorittaa, ja on vielä kurssikokeitakin tässä, tuntuu että pimahdan juuri! Miten helvetissä mulla on edes AIKAA tähän kaikkeen, kun nää tapahtuu muutaman kuukauden sisällä.
Ylipainoisuus. Mä olen ylipainoinen, ja tämä haittaa mua ja mun elämää aivan saatanasti. Minua vituttaa yli kaiken mennä kouluun kun kaikki aina tuijottavat kun kävelen ohi, koska olen niin ruman ylipainoinen. Sekin vielä että kun en ole aina ollu lihava, lihoin vasta kun masennuin. Mutta kouluun on silti pakko mennä koska poissaoloja on niin helkkaristi, ei ole varaa lintsata, että saa kurssit läpi.
Unettomuudestani. Vaikka olisin kuinka väsynyt, en vain saa nukutuksi ennen kuin aikaisintaan kolmelta.. Se on kaikista vittumaisinta mitä on kun yöllä väsyttää mutta ei saa nukutuksi! Se on toivoton tila, eikä yöllä edes keksi mitään tekemistä! Voihan vittu sentään. Ja koulussa on sellanen olo että nukahdan tunnille ja kun koulusta tulen niin nukun sen 6 tuntia ja unirytmi on päin persettä eikä aikaa opiskelulle jää ja yöllä en varmasti lue mitään koulujuttuja koska en voi keskittyä kun väsyttää ja päästä huippaa.
Masentunut olen ollut jo 2 vuotta. Minulla on varmasti kaikki maanisdepressiot, paniikkihäiriöt, psykoosit sun muut. Mun nuppi pimahtaa ihan juuri. Itsemurhakin on käynyt mielessä.
Voi vittu tätä elämätä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole yksin stressaamassa ylppäreistä. Sitäpaitsi yo-kokeita voi uusia esim. ensi syksynä. Mitäpä jos tänä keväänä keskittyisit vain yhteen tai kahteen tärkeään aineeseen kunnolla ja muista pyrkisit pääsemään vain läpi, vaikka sitten a:lla? Noita muita huonommin menneitä voit sitten korotella myöhemmin. Itse luin ruotsia (jossa en koskaan ollut hyvä) vain edellisenä iltana ja koeaamuna, mutta sain siitä b:n kuitenkin=)