Minulle kaikki päivät ovat ahdistavia ja tukalia.
Olen kärsinyt jo 17 vuotta tästä. Minulla on kyllä lääkitys, mutta aina uusi asia valvottaaa minua öisin en enään tiedä monestikko on ollut itsemurha mielessä. Yhden kerran olen joutunut sairaalaan yliannostuksesta tulin katuma päälle ja soitin apua olin todella lähellä kuolemaa.
Olin teholla kaksi päivää. Nyt olen aviossa ja kaksi lasta, mutta ajoittain on pitkiä masennus jaksoja joihin on lääkitys. Minulla on ajatuksia monesti erinlaisista tavoista lopetaa itseni, vaikka rakastan vaimoa ja lapsiani yli kaiken en voi sille mitään. Vanhenpani eivät tidä asiasta mitään. Kun istun tällä hetkellä koneella olisi minulla tappava annos lääkkeitä saatavana. Nyt en kuitenkaan ota niitä, mutta asia on mielessä päivittäin.
Olen kärsinyt jo 17 vuotta tästä. Minulla on kyllä lääkitys, mutta aina uusi asia valvottaaa minua öisin en enään tiedä monestikko on ollut itsemurha mielessä. Yhden kerran olen joutunut sairaalaan yliannostuksesta tulin katuma päälle ja soitin apua olin todella lähellä kuolemaa.
Olin teholla kaksi päivää. Nyt olen aviossa ja kaksi lasta, mutta ajoittain on pitkiä masennus jaksoja joihin on lääkitys. Minulla on ajatuksia monesti erinlaisista tavoista lopetaa itseni, vaikka rakastan vaimoa ja lapsiani yli kaiken en voi sille mitään. Vanhenpani eivät tidä asiasta mitään. Kun istun tällä hetkellä koneella olisi minulla tappava annos lääkkeitä saatavana. Nyt en kuitenkaan ota niitä, mutta asia on mielessä päivittäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaikkeen voi tulla riippuvaisuus. Sinulla nähtävästi pakko ajatuksia kuolemasta jatkuvasti.
Tietääkö vaimosi nämä joka päiväiset mietteesi?
Tahdotko jättää lapsesi suremaan, vaimosi suremaan?
Puhu asiasta avoimesti vaimosi kanssa, aina kun näitä ajatuksia tulee, yöllä tai päivällä, vaimosi kanssa jutteleminen sillä hetkellä, kun ajatukset valtaavat sinut, olisi varmasti todella antoisaa.
Yhdessä keskustelu asiasta, toisi uusia puolia esiin, vaimosi näkökannan, jota sinäkin voisit käydä sisäistämään itsemurha ajatusten sijaan.
Itsemurha ajatusten sijalle heti kun mahdollista kaikki positiiviset asiat elämästäsi, jos todella tahdot elää perheesi kanssa, etkä halua tuottaa vaimollesi ja lapsillesi epävarmuutta siitä, haluatko elää heidän kanssaan, vai tappaisitko mieluummin itsesi.
Tiedän että tuossa tilanteessa vaimollasi, ja lapsillasikin ainakin myöhemmässä vaiheessa tulee pelkotiloja, jos viivyt kauemmin vaikka asioilla,
tai käyttäydyt tavallisuudesta poikkeavasti.
Itselläni ollut samanlainen tilanne, vaikka ei ole kyse itsemurha ajatuksista.
Miehelläni diabeetes ja verensokerien heittely molempiin suuntiin, meni niin vakavaksi vuosiksi, että monen insuliinishokin jälkeen, aloin pelkäämään jokaista koiranulkoilutuslenkkiä, että jos se shokki tulee mieheni ollessa yksin metsässä lenkillä.
Pelkäsin kuollakseni ettei hän tule hengissä kotiin, saa shokin jonnekin metsään, enkä voi asialle mitään.
Pelkäsin joka päivä, joka hetki, ja pahiten silloin kun mieheni oli yksin jossain, se pelko meinasi tehdä minutkin hulluksi.
Asiasta juteltiin paljon, ja "omahoitajana" pakotin hänet tarkkailemaan sokereita useasti tunnin aikana, että saan omanmieleni rauhalliseksi.
Jutelkaa, älkää antako toisillenne epävarmuutta ja pelkoa, se syö henkisesti myöskin ulkopuolisia.
Et tahdo kuolla, joten juttele asiasta vaimosi kanssa, ja miettikää asioita yhdessä.
Toivottavasti oot vaimosi kanssa pystynyt puhumaan... Mun mielestä se on tosi tärkeää et voi puhua... Älä ainakaan jää yksin ongelmiesi kans... Sekin on tosi hyvä et tänne kirjoitit ja ainakin mä voin kirjoitella enemmänkin jos vain haluat... Tärkeintä on ettet jää yksin, etkä tee itsellesi mitään! Sä oot arvokas! Ja aina on oikeesti toivoa. Usko mua, tiedän mistä puhun.
Moikka!
Aamu on tullut uusi päivä edessä.
Olen keskustellut vaimoni kanssa useasti tästä asiasta, mutta jos puhun näistä aioista tulee hänelle niin itkuinen olo että en haluaisi puhua enään. Tämän jälkeen on tullut vieläkin huononpi olo kun satutan henkisesti häntä näillä asioilla.
Elän päivä kerrallaan ja seuraava pelko on kun lapset tajuavat mitä lääkkeitä joudun syömään.
Vanhenpi on monesti jo kysellyt mitä tapleteita sinä otat vastaan aina, että aikuisten vitamiinia ja tunnen piston sydämmessäni.
Ja kun asia selviää se leviää vanhempieni tietoon ja vaimoni vanhemille.:(
Elän päivä kerrallaan.
Mielestäni sinun ei tulisi tuomita omaa sairauttasi ja pelätä sen tietoon tulemista. Olkoon sairaus pään sisällä tai jalassa, ei se mitään muuta. Jos nilkkasi murtuisi niin tuskin yrittäisit sitä salailla.
Tsemppiä!