kärsimysteni malja vuotaa yli,en kestä enää tätä päivä päivältä sekoamista enemmän.olen kohta 22 vuotias mies jolla ei ole elämässä mitään ei kavereita ei ystäviä,kun kotona asun niin ainoat kenen kanssa jotain yritän puhua on äiti ja isä.
mulla on elämässä ollut ihan tarpeeksi kärsimystä jo.koulu kiusaamisesta johtuu tämä sekoaminen vaikka en ole ollut missään koulussa 6 vuoteen niin raskas risti on vielä taakkana.
kukaan ei välitä vaikka minä häivyn tästä pahasta maailmasta.ja minä en hae täältä mitään sääliä enkä mitään kirjoitin vaan koska ei ole ketään muutakaan kelle olisin sanonut.
hyvästi
mulla on elämässä ollut ihan tarpeeksi kärsimystä jo.koulu kiusaamisesta johtuu tämä sekoaminen vaikka en ole ollut missään koulussa 6 vuoteen niin raskas risti on vielä taakkana.
kukaan ei välitä vaikka minä häivyn tästä pahasta maailmasta.ja minä en hae täältä mitään sääliä enkä mitään kirjoitin vaan koska ei ole ketään muutakaan kelle olisin sanonut.
hyvästi
Vastaukset 13
Vanhimmat
koita rauhoittua sinulla on nyt hermot kireällä. kuoleman on huonompi vaihtoehto kuin elämä. kun onnistut elämään 50- vuotiaaksi olet kiitollinen että et tappanut itseäsi, olet vain harmissasi kun tuhlasit ainutlaatuista elinaikaa stressiin. tiedän että sinusta olisi kiva tappaa itsesi, mutta voitat elämällä enemmän.
onko tämän takana nainen ?
itse tapoin itseni melkein erään naisen takia.
eletään vaikka piruuttaan!!!!!!!!!!!
Minä olen 55 ja olen odottanu että paranisin tästä kirouksesta minkä koilukiusaaminen sai aikaseksi, eläissäni ei ole ollu kavereita, yksin kotona mökötän sitä että ei enään kannata sitä tyttöäkään etsiä koska seisominen ja siementäminen loppui hyvissä ajoin ennen viittäkymmentä, mutta olen päättäny kattoa että kuinka vanhaksi kestän tätä helvettiä, koska kaikella on tarkoituksensa.
oli tämä sitten jumalan pilkkaa taikka helvetin siunaus.
Ymmärrän hyvin.
Välillä voi kärsimys kasvaa mittoihin ettei sitä jaksaisi. Toivottavasti sinulla on esim. psykoterapiaa, jossa voisit kertoa sinua painavat asiat??
Se auttaa monesti pääsemään pahimman yli.
Toivoa siis on - vaikka välillä kaikki kaatuu päälle yleensä jonkun ajan päästä taas helpottaa.
Älä vielä anna periksi - ja muista että aina kannattaa mieluummin hakea ulkopuolista apua vaikka mistä - kuin että tekisi lopullisia päätöksiä elämänsä suhteen. Elämä on ainutkertainen ja olet vielä kuitenkin nuori. Ihan oikeasti!! Mahdollisuuksia paranemiseen on!!! Ota rohkeasti yhteyttä hoitaviin tahoihin!!!
kyllä se joutais minunkin elämä loppua.. aina tulee paskaa niskaan.. ei ole mitään hyvää tässä elämässä!
Mä olin itsarimietteissä jo teininä...silti jatkoin elämääni, en uskaltanu sitä lopettaa. Aikuiseksi vartuttuani on jatkuvasti elämä koetellut ja paskaa on lentänyt niskaan ämpärikaupalla. Harmi kun edes synnyin...
Itsaria mietin vieläkin, mutta tiedän, ettei se ole hyvä ratkaisu kuitenkaan. Pelkään helvettiä ja sitä että läheiseni eivät kestäisi menetystäni yms.
http://www.youtube.com/watch?v=DCAjcA0zsSQ
elvis presley musiikia kun kuuntelee niin tulee hyvä olo ja oli hyvä mies muutenkin.elossa olen vielä täällä
Varaa tai pyydä vanhempiasi varaamaan aika lääkärille heti huomenna!!!
Lupaan että saat apua!! Olen itsekin masentunut mutta olen saanut paljon apua lääkärissäkäynneiltä mm.keskusteluapua ammattiauttajalta ja hyvän masennuslääkkeen.
Välillä elämä ei todellakaan ole helppoa mutta tosiaan eletään vaikka piruuttaan!!!
http://www.youtube.com/watch?v=g-A65gVY5cE
Itse katselen tuota 1000 kertaa päivässä, että pysyisin pirteenä.
Olen taistellut murrosikäisestä asti masennuksen ja fyysisten sairauksien kanssa. Välillä maailma on ollut todella musta ja toisinaan olen kokenut onnenhetkiä joista olen todella kiitollinen. Itsemurha käy välillä vahvasti mielessä, olen suunnitellut sitä tarkoin ja toisinaan olen vahvassa ahdistustilassa sitä lähtenyt ilman ajatustakaan toteuttamaan. Läheiset ihmiset ovat olleet voimavarani, ehkä kokemuksieni kautta koen heidät vieläkin tärkeämmiksi. Todelliset rakkauden kokemukset tekevät elämästä elämisen arvoista. Uskalla luottaa huomiseen ja uusiin mahdollisuuksiin. Minäkin vielä helvetin porteilla uskon (kuvitteellinen helvetti, en usko muuhun kuin maanpäälliseen helvettiin). Elämä tekee sinusta vahvemman.
Sinun ikäisenäsi elin synkissä tunnelmissa. Tunsin itseni arvottomaksi ja tarpeettomaksi ja ylimääräiseksi tässä maailmassa. Haudoin kanssa itsemurhaa. Nyt olen yli viiskymppinen ja meitä on näköjään täällä useampikin saman ikäluokan ihminen sulle vastannut. Me ollaan kärsitty ja vahvistuttu ja nyt ollaan syvästi huolissaan susta, koska tunnetaan "sielujen sympatiaa" sua kohtaan.
Että ajatteles tätä: 30 vuoden kuluttua se olet sinä joka on kärsinyt ja vahvistunut ja voi antaa tukeansa tän masentavan tien tallaajille. Sua tarvitaan, mies!
Me välitetään susta, koska me ei haluta, että sunlaisesi hyvä, herkkä ja tunteva ihminen täältä lähtee. Maailma ON paha paikka. Älä vaan luovuta!
olen kuin kävelevä ihmis raunio,en uskalla edes tappaa itseäni
Hienoa! Olet päässyt samaan olotilaan ja toivottavasti samaan päätelmään kuin minäkin. Parasta vaan olla raunio, maata, hengittää ja sietää tätä paskaa vaikka ikuisesti. Elämä on saastaista paskaa, mutta ihan vaan vittuillakseen sille, kannattaa pysyä hengissä.
wait a minute, wait a minute, are you sure you want miss some really fucking creat game, like gt5 etc etc enjoy your life, don´t listen anybody, live your own life and enjoy your FUCING life, god dammid, i have been harrassed since 2004 and now i am like a boogeyman and nobody fuck me, you can find Really good friend and live happy life, trust me. good luck