Olet jotain hyvin erilaista... Sellaista, mitä olen vaalinut ja kunioittanut yli 20 vuotta. Mutta, mutta... Sydäntäni riipaisi se joulun alla käyty keskustelu.. tai oikeastaan monologi, jota kuuntelin vedet silmissä. Hirvittävää katseltavaa, kun aikuinen, iso mies itkee ikäväänsä lapsiinsa ja tuskaansa, katkeruuttaan. Paijasin sua. Olisin ottanut syliin, jos et olis tuollainen lihakimppu...
Koitat olla niin urhea ja reipas. Tukahdutat ikäväsi ja muut tuskasi tekemisiisi. Et vietä joulua... Avokkisi patisti lähtemään jonnekin huitsulan kuuseen.. Omat lapset sait vasta välipäiviksi. Lähdit evakkoon, kun avokkisi järjesteli synttäreitä omalle muksulleen.. Mitä järkee?? Mua ahdistaa sinun puolestasi.
Tiedät kuinka minua ahdistaa oma liittoni!!!
Silti, patistat minua siihen jäämään! Suojelet minua joltain? Miksi? Kaikki nämä vuodet olen sinua ajatellut, seurannut sivusta elämääsi.
Lakoan joka kerta kun kohdataan. Ja huultesi kosketus vie sen viimeisenkin tajunnan!!
Saan sinusta valtavasti energiaa, positiivista voimaa! En tiedä tiedätkö sitä?
Meidän "suhde" on jotain hyvin erilaista. Voin kertoa sinulle mitä vain, mistä vain.
Sinulle uskallan avautua syvimmissä ja synkimmissäkin tunteissani. Saan olla oma itseni. Et koskaa ole minua tuominnut!
Olet mulle niin tärkeä! Välillä happi loppuu...
Olet ottanut linjan, että menet ja teet mitä haluat. Kunnioitan sitä. Mutta tiedän, että kaipaat kamalasti sitä turvallista perhe-elämää. Mutta se iso kupla on sinulta kerran puhjennut ja olet siitä vieläkin katkera. Kaikki ne jutut,jotka sinä loit omalle perheellesi! Vieläkin voit saada sen kaiken uudelleen.
Koitan itse pitää tätä kulissia pystyssä oman perheen kanssa. Illuusiota hyvin voivasta, kauniista ydin perheestä...
Aika kuluttavaa, mutta lapset ovat onnellisia, iloisia, hyvin voivia, terveitä. Mieheni ei ole.
Eikä hän iloitse mistään, lihoaa, nukkuu huonosti, äksyilee ja kiukuttelee jatkuvasti, kuin kaksi vuotias.
Antaisin mitä vaan, että voisit sanoa kaikki ne viisaat sanat miehelleni, jotka olet minulle sanonut. Jotta hän heräisi! Koska oikeasti hän on niin lähellä menettää kaiken sen, mitä on rakennettu 12 vuoden aikana. Mutta ilmeisesti ei kiinnosta. Minun sanomiseni menee kuuroille korville, ulkopuolista ehkä kuuntelisi.
Kun tapaamme, jaksan taas viikon-kaksi.
Odotan sitä seuraavaa kertaa kun kuuta nousevaa!!!
Miss you, love you, need you!
Koitat olla niin urhea ja reipas. Tukahdutat ikäväsi ja muut tuskasi tekemisiisi. Et vietä joulua... Avokkisi patisti lähtemään jonnekin huitsulan kuuseen.. Omat lapset sait vasta välipäiviksi. Lähdit evakkoon, kun avokkisi järjesteli synttäreitä omalle muksulleen.. Mitä järkee?? Mua ahdistaa sinun puolestasi.
Tiedät kuinka minua ahdistaa oma liittoni!!!
Silti, patistat minua siihen jäämään! Suojelet minua joltain? Miksi? Kaikki nämä vuodet olen sinua ajatellut, seurannut sivusta elämääsi.
Lakoan joka kerta kun kohdataan. Ja huultesi kosketus vie sen viimeisenkin tajunnan!!
Saan sinusta valtavasti energiaa, positiivista voimaa! En tiedä tiedätkö sitä?
Meidän "suhde" on jotain hyvin erilaista. Voin kertoa sinulle mitä vain, mistä vain.
Sinulle uskallan avautua syvimmissä ja synkimmissäkin tunteissani. Saan olla oma itseni. Et koskaa ole minua tuominnut!
Olet mulle niin tärkeä! Välillä happi loppuu...
Olet ottanut linjan, että menet ja teet mitä haluat. Kunnioitan sitä. Mutta tiedän, että kaipaat kamalasti sitä turvallista perhe-elämää. Mutta se iso kupla on sinulta kerran puhjennut ja olet siitä vieläkin katkera. Kaikki ne jutut,jotka sinä loit omalle perheellesi! Vieläkin voit saada sen kaiken uudelleen.
Koitan itse pitää tätä kulissia pystyssä oman perheen kanssa. Illuusiota hyvin voivasta, kauniista ydin perheestä...
Aika kuluttavaa, mutta lapset ovat onnellisia, iloisia, hyvin voivia, terveitä. Mieheni ei ole.
Eikä hän iloitse mistään, lihoaa, nukkuu huonosti, äksyilee ja kiukuttelee jatkuvasti, kuin kaksi vuotias.
Antaisin mitä vaan, että voisit sanoa kaikki ne viisaat sanat miehelleni, jotka olet minulle sanonut. Jotta hän heräisi! Koska oikeasti hän on niin lähellä menettää kaiken sen, mitä on rakennettu 12 vuoden aikana. Mutta ilmeisesti ei kiinnosta. Minun sanomiseni menee kuuroille korville, ulkopuolista ehkä kuuntelisi.
Kun tapaamme, jaksan taas viikon-kaksi.
Odotan sitä seuraavaa kertaa kun kuuta nousevaa!!!
Miss you, love you, need you!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.