Olen raskaana. Lapsen isä ilmoitti, ettei asia kiinnosta häntä, koska hän ei ollut raskautta suunnitellut. Kyse ei ollut mistään yhden illan jutusta, vaan ihan seurustelusuhteesta, jonka alussa tämä lapsiasiakin puhuttiin, miehen aloitteesta. Hän sanoi tuolloin, että olisi ihanaa, jos meillä olisi yhteinen lapsi tulevaisuudessa, mutta pitää miettiä tarkkaan. Nyt kun näin kävi, hän ilmoitti, että ei voi tuntea isyyttä sellaista lasta kohtaan, joka ei kuulunut suunnitelmiin. Pienoinen linjanmuutos!
Kyse ei ole parikymppisestä huithapelista, vaan vapaasta miehestä, jolla on jo erolapsia.
Mies katkaisi välit ja kielsi olemasta yhteydessä. Vaikuttaa siltä, että jos yritän yhteydenpitoa, hän on tapaamatta lasta sillä perusteella, että "häiriköin". Jos en pidä yhteyttä, hän voi unohtaa koko jutun, koska en ole pitänyt yhteyttä. Hän on jakanut jo aiemmat lapsensa niihin, joita tapaa ja siihen, jota ei tapaa, koska sieltä ei ole otettu yhteyttä. Suhteen alussa uskoin hänen selitykseensä siitä, että hän aikoo yrittää rakentaa uudestaan yhteyden tähän unohdettuun lapseen, mutta koska niin ei käynyt, aloin viimeistään kun näin kävi itselleni, epäillä, että koko aie kuuluu sarjaan uudenvuodenlupaukset.
Kysyisin kokemuksianne. Voiko tällainen ihminen palata kuvioon jossain vaiheessa? Ymmärrän kyllä, että on parasta surra asia jossain määrin pois päiväjärjestyksestä, että pysyn niin paljon järjissäni, että jaksan vauvaa hoitaa.
Olen järkyttynyt siitä, että isyyttä voi jakaa tällä tavalla fiilisperusteella. Eihän kukaan ydinperhevanhempikaan ihan tasaisesti kaikkia lapsiaan ainakaan koko ajan rakasta, mutta se että ihminen, jolla jo on lapsia, päättää kokonaan kieltää jonkun lapsistaan, tuntuu käsittämättömältä.
Kyse ei ole parikymppisestä huithapelista, vaan vapaasta miehestä, jolla on jo erolapsia.
Mies katkaisi välit ja kielsi olemasta yhteydessä. Vaikuttaa siltä, että jos yritän yhteydenpitoa, hän on tapaamatta lasta sillä perusteella, että "häiriköin". Jos en pidä yhteyttä, hän voi unohtaa koko jutun, koska en ole pitänyt yhteyttä. Hän on jakanut jo aiemmat lapsensa niihin, joita tapaa ja siihen, jota ei tapaa, koska sieltä ei ole otettu yhteyttä. Suhteen alussa uskoin hänen selitykseensä siitä, että hän aikoo yrittää rakentaa uudestaan yhteyden tähän unohdettuun lapseen, mutta koska niin ei käynyt, aloin viimeistään kun näin kävi itselleni, epäillä, että koko aie kuuluu sarjaan uudenvuodenlupaukset.
Kysyisin kokemuksianne. Voiko tällainen ihminen palata kuvioon jossain vaiheessa? Ymmärrän kyllä, että on parasta surra asia jossain määrin pois päiväjärjestyksestä, että pysyn niin paljon järjissäni, että jaksan vauvaa hoitaa.
Olen järkyttynyt siitä, että isyyttä voi jakaa tällä tavalla fiilisperusteella. Eihän kukaan ydinperhevanhempikaan ihan tasaisesti kaikkia lapsiaan ainakaan koko ajan rakasta, mutta se että ihminen, jolla jo on lapsia, päättää kokonaan kieltää jonkun lapsistaan, tuntuu käsittämättömältä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miehet ovat just tommosia!
Oliko kysessä oikeasti vahinkoraskaus vaiko "suunniteltu" raskaus lähinnä sun puolelta? Jos vahinko oli niin kyllä on raukkis teko isältä olla ottamatta vastuuta.Minkäs sille sitten mahtaa jos toinen ehkäisystä huolimatta raskautuu=vastuu on yhteinen!!! Jos kuitenkin teit valinnan ryhtyä vanhemmaksi teidän molempien puolesta niin lopputulos voi olla tuo.. Ikävä kyllä mies "puolustautuu ja pitää omista oikeuksistaan kiinni".
Mulla tilanne et haluun lasta ja mies ei vielä, ja varoitti että voi käydä just noin jos raskaudun "tarkoituksella". Tietysti alkushokin jälkeen hän voi ajatukseen tottua ja varsinkin kun pieni ihminen on maailmassa. Haluaisin uskoa ettei kukaan omalle lapselleen käännä selkää mutta tiedän ettei tosimaailma ol mitä haluaisi sen olevan..
Valotatko vähän tuota tilannetta etten vaan turhaan tässä paasaa valintojen mahollisuudesta.
siis ainakin mitä näihin asioihin tulee. ensinnäkin, jos hänelle se raskaus on aivan kauhea paikka, hän käyttää kumia. se on ainoa keino miehille pitää joku valta lasten saamisesta itsellään. muuten sen jättää vapaaehtoisesti naisten vastuulle. joten teit tahallasi tai vahingossa, niin miehen ihan oma typerä vika.
tottakai tahallaan raskaaksi hankkiutuminen on typerää ja rumaa myös, mutta miesten on ihan turha ruikuttaa, kun eivät ota vastuuta itselleen. mahdollisuuksia siihen on. sitäpaitsi, tuo sinun miehesi (ex-miehesi) on jo sen verran ikäinen ja hänellä on jo lapsi, että laittaisi piuhat sitten poikki ja olisi seurustelukumppaneilleen rehellinen.
mutta ei. hän lässytti sinulle valheita lasten haluamisesta, koska se on lähes varma tapa saada nainen kun nainen nalkkiin, siis naisethan rakastavat miehiä, jotka puhuvat lasten saamisesta ja perheestä ja muka haluavat lapsen. ikävä kyllä pelimiehistä osa käyttää sitä hyväkseen. niin tämäkin äijä. he vain eivät tajua sitä, että se lapsi siinä joutuu sitten kärsimään. mutta tunnevammaisia se ei huoleta.
katsokaa naiset tarkkaan kenelle lapsen teette. tottakai, huonoa tuuria varmaan tämäkin sitten, mutta naisilla on myös taipumus luulla että lapsi "sinetöi rakkauden" kuin sadussa konsanaan. jep. voihan se olla niinkin...
miksi haluat olla tuommoiseen yhteydessä? maksakoon elatusmaksunsa, hän on niistä vastuussa ja suksikoon kuuseen sitten, ei edes tajua onneaan! tarkoittaen, että nyt kun hän maksaisi maksut, hän voisi olla vastuuntunnoton kaveri-iskä, lähettää kortteja ja soittaa silloin tällöin ja muuten luistaa vastuusta, saada lapsen kaikki kivat puolet olematta kuitenkaan todellisessa vastuussa mistään. täysi dorka. niinkun kaikki elatusmaksuista kitisevät miehet. itse eivät käytä kortsua ja sitten maksavat siitä, mutta kuten vanha sanonta kuuluu: "rahalla kun selviää, niin helpolla pääsee!" ja eivät tajua, miten helpolla he oikeasti pääsevät: siis voi pyhä yksinkertaisuus!!!
joten heivaa se dorka, ota rahat ja juokse.
maailmasta löytyy nimittäin sellaisiakin miehiä, jotka ovat jo kasvaneet aikuisiksi, välittävät ihan oikeasti lapsistaan eivätkä sinunkaan lapsiasi pahalla katso. miehiä, jotka teoillaan osoittavat olevansa sanojensa mittaisia.
onhan tämä sinunkin miehesi jo osoittanut teoillaan minkä mittainen hän on..?
...ehkäisyn käyttäminen tarkoittaa sitä, että raskautta ei juuri nyt suunnitella. Tästä olen samaa mieltä. Kuitenkin hänen mielestään suunnittelemattoman raskauden eteneminen on kurjan lainsäädännön vuoksi naisen käsissä, vaikka pitäisi olla kummankin osapuolen käsissä. Tästä seuraa se, että moraalisesti hänen mielestään sen osapuolen, joka ehkä haluaakin pitää tämän suunnittelemattoman lapsen, tulee ottaa siitä kaikki vastuu. Että jos vaikka mies haluaa, mutta nainen ei, niin mies voi yrittää puhua naisen synnyttämään lapsen, mutta ottaa siitä kaiken vastuun sen jälkeen itse. Mielenkiintoista. Kuinkahan usein näin päin tapahtuu?
Tosiasia tällaisessakin kuvitteellisessa tilanteessa nimittäin on se, että vaikka isä ottaisi koko taloudellisen ja hoitovastuun, niin äidiksi ei tarvitse tunnustautua - se tapahtuu ihan automaattisesti. Jos vauvasta, jota on sisällään kantanut ja jonka on synnyttänyt, olisi helppo luopua, luulisin, ettei meillä olisi adoptiojonoja lainkaan. Voihan isäkin tietysti adoptoida lapsen ja äiti luopua kaikista oikeuksistaan. Paperille hän joutuu bioäidiksi kaikesta huolimatta ja vapautuu elatusvelvollisuudesta vain luopumalla kaikista oikeuksista lapseensa.
Aborttia esitetään naiselle näppäränä, monissa tapauksissa ainoana vaihtoehtona. Teknisesti se onkin useimmiten melko vaivaton toimenpide. Käytännössä lienevät vähemmistönä ne naiset, jotka voisivat sanoa, ettei tuntunut missään silloin eikä sen jälkeen. Monelle jää ikuiset arvet ja syyllisyys. Mun tapauksessa mies ei ottanut aborttiinkaan kantaa, koska katsoi, ettei asia ole hänen, koska laki antaa vallan yksin minulle. Ensin luulin, ettei hänkään pidä aborttia vaihtoehtona. Sitten ymmärsin, että hän oli toivonut minun päätyvän siihen yksin niin, etten kuitenkaan voisi "syyttää" häntä osallisuudesta tästä päätöksestäni suuntaan tai toiseen.
Näin ajattelee ja toimii mies, joka aiempien lapsiensa kohdalla oli sitä mieltä, että sekä lähi- että etävanhemmilla pitäisi olla velvollisuus sekä vastata lapsen hoidosta (myös etävanhemman) että myötävaikuttaa siihen, että tapaamiset sujuvat (ettei lähivanhempi pystyisi hankaloittamaan asioita niin paljon, kuin nyt pystyy). Yhtäkkiä koko vanhempana oleminen onkin jotain vanhemman itsensä valinnan ja harkinnan varaista. Se voi alkaa ja jatkua, alkaa ja päättyä tai olla jopa alkamatta kokonaan, jos ei siltä satu tuntumaan...
Laita miehesi vaikka oikeusteitse isyystestiin jne.Saatpahan ainakin elarit,muuten varmaan kannattaa heivata tuollainen mies...Se on myös miehen vastuulla jos raskaus saa alkunsa..Eläis puutteessa jos ei halua kumia käyttää ja silti pitää saada..Ymmärtäisin tavallaan jos ei olisi aikaisempia lapsia että pelottaisi ja tuo olisi ensireaktio, mutta että on jo lapsia ja silti käyttäydytään kuin pahainen kakara..
...ei tästä varmaan ikinä toivu, jos isä ei koskaan kasva tämän lapsen isäksi. Silti kysyn vielä, onko teillä kokemusta siitä, voiko tällaisen ihmisen käytös muuttua? Ensisokkia on nyt kestänyt jo useamman kuukauden. Tosi vaikea tietää, mitä linjaa itse vetää. Isän kautta kun kulkee periaatteessa tie koko hänenpuoleiseen sukuunsa, lapsen sisaruksiin yms.
Tuntuu, että jos olen pitämättä mitään yhteyttä, hän saa siitä syyn olla pitämättä yhteyttä. Jos taas otan yhteyttä, saa hän siitäkin syyn olla pitämättä yhteyttä kun olen joku saamarin ahdistelija, vaikka kuinka asiallisesti sanani asettaisin...Sitä puolta tällaisista tarinoista olen kuullut kyllä aika paljon, millaista katkeruutta lapsessa herättää se, että isä on hänestä tietoinen, muttei välitä hänestä, vaikka välittää toisista lapsistaan. Helpompaa olisi ymmärtää, jos tämä olisi varatun miehen lapsi. Tai jos kyseessä olisi rapajuoppo tms. joka ei muutenkaan hallitse elämäänsä.
En näe tämän tyypin tulevienkaan mahdollisten puolisoiden kannalta reiluna sitä, että tämä lapsi ei miehen papereissa näkyisi. Jossain vaiheessa kuitenkin asia ei ole enää vain minun käsissäni, vaan lapsi voi itse singahtaa isän oven taakse tuttavuutta tekemään. En kyllä itse voisi sitoutua suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka kieltää lapsensa. Jos tällainen tilanne olisi, haluaisin olla siitä alusta saakka selvillä. Toisaalta näin on helppo sanoa. Käytännössähän tämäkin mies oli jo ennestään sellainen, vaikka saikin minut uskomaan siihen, että kyse on ei-toivotusta, väliaikaisesta asiaintilasta. Ymmärrän toki, että niin voi käydä, mutten sitä, ettei asialle kaikin voimin tee mitään. Vaikka kerran hylätty lapsi ei pitkään aikaan katkeruuden tai äitinsä katkeruuden takia vastaisikaan isän yhteydenottoihin, on tärkeää, että hän tietää, ettei isä hellitä ja että isä välittää!