esineen rahallisen arvon ylittää joku raja, ennenkuin asian kannattaa raportoida poliisille? Jos on kyseessä esine, jolla ei ole (ainakaan tässä vaiheessa) paljon rahallista arvoa, mutta hyvinkin paljon tunnearvoa, onko sellaisen esineen luvaton hallussapito rikos? Olen pyytänyt palauttamaan sen, mutta anastaja panee ehtoja: "kirjoita valtakirja, pyydä kauniisti, luovu toisista vaatimuksistasi'.
En pääse paikalle, valitettavasti, joten kaikki on hoidettava postitse tai puhelimitse.
En pääse paikalle, valitettavasti, joten kaikki on hoidettava postitse tai puhelimitse.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä tarvitse olla arvokas, riittää, että se on ilman sinun lupaa viety tai jätetty palauttamatta. Jos asia on niin, ettei tavaraa pidetä arvokkaana(tunnepuolesta huolimatta), niin asia on näpistys, joka on asianomistajarikos -- tahtoo sanoa, että sinun pitää vaatia asiasta rangaistusta, että poliisi alkaa tutkimaan asiaa.
Mikäli esine on viety sillä tavalla, että on murtauduttu johonkin, että tuo esine on saatu, niin sitten se on automaattisesti varkaus, koska luvatta tunkeutuen-jutut menevät siihen kastiin. Varkaus on taas virallisen syyttäjän alainen rikos, joten virtaa riittää tutkia, vaikket vaatisikaan rangaistusta.
En nyt ymmärtänyt, että mitä tuo "en pääse paikalle" tarkoittaa, eli etkö pääse varkaan tykö vai poliisin? Jos kyse on poliisista, niin soita poliisin palvelupäivystyspisteeseen(eri kuin 112) tai täytä netissä sähköinen rikosilmoitus, jolloin tutkija ottaa sinuun yhteyttä. Nettiinhän sinä ainakin pääset, koska tätä keskustelua täällä käydään.
Rikosilmoituksen voi tehdä mihin poliisipiiriin tahansa, kyllä se nykytekniikalla vilahtaa sekunnissa sitten siihen oikeaan, eli tekopaikan piiriin tutkittavaksi.
Rikosilmoituksen tekijöiltä loppuu järki yleensä tähän. He eivät käsitä, että asiassa pitää suorittaa myös asianomistajakuulustelu, joko siellä minne ilmoitus tehtiin tai virka-apuna asuinpaikan poliisissa.
Sen jälkeen saattaa seurata käräjäkierros. Se alkaa aina tekopaikan alioikeudesta. Jos se jatkuu hovioikeudessa, niin sinne saatta olla pitkäkin matka.
Rikosilmoituksen tekijöiltä loppuu järki yleensä tähän. He eivät käsitä, että asiassa pitää suorittaa myös asianomistajakuulustelu, joko siellä minne ilmoitus tehtiin tai virka-apuna asuinpaikan poliisissa.
Siis mitä tämä tarkoittaa?
on oltava paikalla kuulustelemassa syytettyä?
Entä jos poliisin paikalle tulo säikäyttää tarpeeksi, ja kelmi palauttaa anastamasta tavaran? Sehän olisi helpointa kaikille.
Helmutti tarkoittaa, että moni ei tiedä miten se esitutkinta etenee. Pelkkä rikosilmoituksen tekeminen ei riitä, vaan jonkun ajan päästä tutkija haluaa tehdä asianomistajan kuulustelun. Eli kuulla sen henkilön, kenen oikeushyvää on loukattu. Jos hommat ei järkipuheella onnistu konnan kanssa, niin pahimmoilleen saattaa kestää pitkään, kun odotellaan käräjiä yms.
No helpoimman kauttahan poliisi näitä tuntuu selvittelevän, koska onhan se myös heiltä pois mielestä ja koska se on hyvää asiakaspalvelua. Sepä onkin oma lukunsa sitten jos vastassa on täysi kiisto. Todistelun kanssa tulee sitten ongelmia ja vaarana on, että syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen sen perusteella, ettei ole mitään konkreettista todistelua rikoksesta epäiltyä kohtaan.
Hankalia hommia. Koitahan saada esine haltuus. Puhut järkeviä ja sen sellaista. Vähät on työkalut täällä, mutta niin ne on poliisillakin. Ei paljoa pysty "puristamaan" totuutta ulos ihmisistä..
Kyseinen pikku'kelmi' on kirjoittanut sähköposteja, joissa kertoo, että pitää esineen itsellään, kunnes teen niin ja niin. Hän siis kiristää. Jos poliisi soittaisi hänelle, hänellä varmaan menisi puput pöksyihin, ja esine olisi postissa samana päivänä. Mutta vaivautuukohan poliisi?
Kun virallisen syytteen alainen rikos tulee poliisin tietoon, niin poliisi kirjaa siitä rikosilmoituksen. Sen jälkeen juttu on hihnalla, eikä asianomistaja voi sitä perua. Asianomistajarikoksen poliisi voi myös kirjata, mutta ei tee enempää, ellei asianomistaja vaadi rangaistusta. Asianomistajarikoksen asianomistaja voi myös perua. Virallisen syytteen alaisen rikoksen jatkoista päättävät poliisi, syyttäjä ja mahdollisesti tuomioistuin.
Hihnalla tarkoittaa, että asiasta tehdään esitutkinnan perusteella pöytäkirja, esitutkintaan voi sisältyä kuulustelujen lisäksi myös pakkokeinoja, kuten vaikka pidätys tai takavarikko.
Poliisi voi tietyin edellytyksin lopettaa esitutkinnan, eli jos asianomistajalla ei ole vaatimuksia, rikos on vähäinen, ja josta on odotettavissa vain sakkorangaistus. Ellei, niin juttu menee syyttäjälle, joka päättää jatkot eli nostetaanko syyte vai ei. Syyttäjä voi myös jättää syytteen nostamatta määrätyillä perusteilla.