Miten minä, tyhmään (94%? kansasta) ryhmään kuuluva en ymmärrä miksi on niin helvetin hienoa olla "fiksu" ja tappaa ihtesä 18-vuotiaana koulun vessaan?? Tehkääpä kaikki muutkin viisaaseen vähemmistöön kuuluvat sama niin on meillä tyhmemmillä helpompaa elää.
P-E:n kunniakas teko
einiinfani
3470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo, ei käy minunkaan järkeen. Kai se on liian fiksua tappaa muutama ihminen ja sen jälkeen lopettaa itsensä, koska se ei käy minun järkeen.
Tai sitten se on sellaista, että tuon jälkeen ihmiset pitää fiksuna, kun on muistanut pitää nettiblogia ajatuksistaan. Sitten sieltä kaivetaan sitaatteja ja sanotaan, että "oli se fiksu jätkä, tiesi tuonkin".
P-E:n puolustajille jälkikirjoitus. Pidän kumminkin vakavana asiana koulukiusaamista ja sairastumista masennukseen. Ihmettelen miksei kukaan lähipiiristä nähnyt oirehtimista. Ymmärrän, että vaikka joku olisi jotain aavistanutkin, niin mahdollisesti kaikki olisi tapahtunut kaikesta huolimatta. Sitä en ymmärrä, että masentunut massamurhaaja nostetaan kuolemansa jälkeen korokkeelle ja ylistetään milloin mitäkin. Tapahtumiin on viime kädessä vain yksi syyllinen, joka teki jotain sellaista, mitä en voi missään tilanteessa pitää fiksuna tekona.
Kiitos ja hyvästi.
Niin, tuota olen miettinyt tuota koulukiusaamisasiaa aika lailla. Entisaikojen Spartassa ne muksut laitettiin painimaan keskenään ja kilpailemaan johtajuudesta. Heistä syntyi varsin menestyksekkäitä sotureita.
Nykyään olen miettinyt, että ne henkilöt joista tulee johtajia ja menestyjiä ovat jo usein lapsena vahvoja persoonia. Koulukiusaaminen on vain sivutuote sille, että lapset opettelevat ryhmätoimintaa ja harjoittelevat keskenään ryhmän sisäisiä dynamiikkaa. Toisaalta vahvat säilyvät ja vahvistuvat entisestään koulumaailmassa. Toisaalta ne jotka putoavat henkisen kasvun rattailta voivat pudota kokonaan ja kantaa lopun elämäänsä traumoja mukanaan.
Tietenkään ei voida yksinkertaistaa, että lapset olisivat siinä kehitysvaiheessa, että he voisivat tietoisesti pyrkiä pois kiusatun asemasta tai ryhmädynamiikan pelisäännöistä. Siispä koska kaikki eivät pärjää tuossa koulumaailman henkisen kasvun pelissä, tulisi koko peli kieltää. Mitä sitten tilalle?
Oma ratkaisuni, olisi kiusaajat siirrettäisiin heti omiin ryhmiinsä. Samalla lailla olen tehnyt myös erään alaisen kanssa, joka alkoi tuoda negatiivisia viboja tiimiin. Pieni puhuttelu ja tehtävien muutos. Eihän se minua silloin kuunnellut, koska olin kesätyöntekijä itsekkin, mutta siirsin hänet toisiin tehtäviin. Johan alkoi tiimin fiilis parantua.
Itse en ole koskaan kokenut kiusaamista tai mitään. Johtunee persoonastani tai luonteenlujuudesta. Syitä kisaamiselle olisi ollut varmaan paljon. Olen ollut pienikokoinen, puhevikainen, hyvä koulussa ja jne. Mutta silti mielestäni aina nauttinut omaa arvostusta myös koulun "kovisten" joukossa. Ehkä olenkin ollut koulun "kovis", vaikka en ole sitä tiedostanut. Kai minä olen tavallinen ollut koulussa. En muista olleeni kiusaaja. En myöskään muista puolestavani kiusattuja, elleivät he ole kuulunut omaan porukkaani.
Sääli, että maailma on julma:( Mutta toisaalta, sitä voi aina murheenkin keskellä alkaa pohtimaan miten pikkumaisen hyödyttömiä ihmisten ongelmat ovat, kun niitä vertaa universumiin. Kun olet rantsulla ota käteesi yksi hiekan jyvä. Se jyvä on aurinkokuntamme, eli aurinkomme.Pieni tomuhiukkanen jyvän vierellä on maapallo. Jokainen yksittäinen hiekanjyvä rannalla vastaa galaksimme yksittäistä tähteä, eli aurinkoa. Niitä on käsittämättömän paljon. Niin pitkälle kun silmäsi kantavat ja kauemmas kattaa oma galaksimme. Ja sitten universumissa, eli maailmankaikkeudessa on miljoonia galakseja.
Mitä yhden pienen ihmisen murhe on meinaa edes omassa galaksissamme, saatikka universumissa...
..että yhteiskunnan arvojen ropisemisesta kertoo se kun osa ihmisistä näkee jotain positiivista Jokelan koulusurmissa. Jalat maassa: kyseessä oli vain mielenhäiriöinen ihminen joka surmasi nuoria, tilanteeseen viattomia, ihmisiä joilla oli elämä edessä. Turha siinä yrittää etsiä jotain positiivista ajatusta. On totuus että negatiiviset kokemukset(jopa televisiosta) eivät "pysäytä" ihmistä ajattelemaan ja muuttamaan maailmaa paremmaksi vaan tekevät tästä olennosta entistä enemmän kyynisen ja itsetuhoisen.
Pieni ihminen ei kestä ympäristönsä nopeasti muuttuvia tapahtumia ja arvomaailman muutoksia(todennäköisesti kasvatettu huonosti koska hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei "integroi" muiden pahaa itseensä) ja yrittää kääntää tälläiset asiat päälaelleen, eli puolustaen omia turvamuurejaan uskottelee että pahaa ei ole olemassakaan vaan kaikki vain "on".
Enkä tarkoita mitään Raamatullista, persoonallista pahaa, vaan sitä puolta ihmisessä joka nykyään on jopa arvostettua. Tämä puoli oli ennen häpeällistä näyttää erittäin kontrolloidussa yhteiskunnassa. Individualistinen lumevapaus jossa nykymaailmassa, varsinkin länsimaissa, elämme, on antanut vapaat kädet toteuttaa asioita jotka olivat ennen kollektiivisesti tukahdutettuja. Nämä tunteet eivät ole ns. primitiivisiä toimintamalleja kuten jotkut new age-hihhulit ja kyynikot uskovat, vaan todellista pahoinvointia siitä ettei ihminen kykene totettaman itseään oikeilla tavoin.
Paha voidaan "poistaa olemasta" oletuksella että kaikki pahan tekeminen on vain inhimillistä ja normaalia käyttäytymistä eläimelle nimeltä Ihminen. Näin samalla hyväksytään kaikki mitä ihminen tekee toiselle olankohautuksin. Jos paha ei ole enään negatiivista toimintaa ihmiselle, ei hyvä ole sen enempää positiivista.