Toiselta sen aattona kuulit
se ei mennyt kuten toivonut olin
ehkä huijaavan mun luulit
vaikka olin tuntenut niin jo tovin
mua pitelivät menneisyyden muulit
otti aikansa kun niiden kanssa sovin
näin kerron sen sinulle omin huulin
rakastunut olen sinuun
kovin
eivät tartu siipeni enää maailman tuuliin
ne kantavat vain luoksesi kainaloon
herkeään hymyysi sulin
kylmissä varjoissa remuten kauan hiivin
kunnes lämpösi houkutti minut valoon
elävien kirjoille
jälleen tulin
se ei mennyt kuten toivonut olin
ehkä huijaavan mun luulit
vaikka olin tuntenut niin jo tovin
mua pitelivät menneisyyden muulit
otti aikansa kun niiden kanssa sovin
näin kerron sen sinulle omin huulin
rakastunut olen sinuun
kovin
eivät tartu siipeni enää maailman tuuliin
ne kantavat vain luoksesi kainaloon
herkeään hymyysi sulin
kylmissä varjoissa remuten kauan hiivin
kunnes lämpösi houkutti minut valoon
elävien kirjoille
jälleen tulin
Vastaukset 2
Vanhimmat
'mua pitelivät menneisyyden muulit
otti aikansa kun niiden kanssa sovin'
Tämä kyllä monesti on tota,,
Menneisyys käyttää varmaan nailonköyttä
Kun irti päästä yrität
ihoon painuu vain syvempään :\
Mutta sitten....
'näin kerron sen sinulle omin huulin
rakastunut olen sinuun
kovin '
Onnellinen loppu jaaa... siihen se runo loppu ! :)
Rakasta.
Se on elämän leipää.