EN HALU!!

sama homma täällä.. oon rv 27 eikä missään vaihessa oo ollu hyvä olo raskaudesta.. vaikka tä on yritetty ja haluttu lapsi mut ei enää tunnu hyvälle ajatukselle tääkään..

oon jutellu näistä tuntemuksista neuvolassa.. siellä saan sit kuulla olevani vastuuntunnoton ja itsekäs yms yms..

eikö ihmiset tajua että mieli voi muuttua???

ihan sama kuin joku joka ei halua lapsia tuleekin vahingossa raskaaksi ja sit rupee tuntumaan et se onki hyvä juttu..

mulla on menny vaa vähä toisin päin..

Itselläni kovasti mielialan vaihtelua johtuen raskaudesta vaikka hyvinkin toivottu lapsi niin silti ajatukset menevät vuoristorataa eli myös negatiiviset ajatukset kuuluvat asiaan.Käy mielessä että olenkohan oikeesti tähän rumbaan valmis ja tarpeeksi hyvä äiti mutta sitten taas ajatukset muuttuvat positiivisiksi että kyllä kaikki menee hyvin ja omalla painollaan.Mielestäni törkeetä miehesi käytös sinua kohtaan ja kun juuri nyt tarvitset kaiken tuen häneltä muutenkin...oletko jutellut asiasta hänelle ja kertonut miltä sinusta tuntuu?Vaikka tuo paino noussutkin tuon verran niin kyllä se putoaa hyvinkin pian synnytyksen jälkeen usko pois koska itselläni oli sama esikoistani odottaessa ja hyvin pääsin omiin mittoihini takaisin eli don´t worry!Kaikkea hyvää ja tsemppiä loppu odotukseen kovasti!Toivottavasti saatte asiat selviksi ja voitte nauttia sitä myötä myös pikkuisesta jonka saatte kohta syliinne!

Meillä on vähän sama tilanne. Mä olen nyt rv 35 0. Töissä en ole pystynyt olemaan sitten lokakuun ja nyt viimeisen puoltoista kuukautta melkein makaamaan sängyssä kun näytti että vauveli olis tulossa. Itellä on sellanen olo että sais vauva syntyä että pääsis edes johonkin ihmisten ilmoille, varsinkin kun meillä isäntä viihtyy aina paremmin muualla kun kotona, vaikka kyse olis vaan ylitöistä niin nekin menee meidän edelle. Ja mulla on esikoinen nyt 1v 2kk ja mulla ei hermot kestä sen kanssa yhtään, tuntuu etten muuta teekään kun huudan sille. sit on itellä huono omatunto.. mies kyllä väittää olevansa innoissaan vauvasta mutta mun mielestä teot puhuu muuta. omat harrastuksetkin menee mun edelle. lääkäri kuitenkin sano että vauva voi syntyä koska vaan ja että jos vedet menee niin vauva tulee TODELLA nopeasti, mutta ei se estä miestä hillumasta jossain monen sadan kilometrin päässä kotoa.. On tää niin hienoa aikaa..

Itselläní oli alkuraskaudesta olo et haluun perua koko homman ja ahdisti kans..sitä kestiki pari kuukautta,rohkaisin mielen,soitin neuvolaan ja kerroin niinku asiat olivat. Sain psykologille varattua ajan ja kävin jutteleen,masennus oli kuulema syy ja nyt oon muutaman kerran käyny vastaanotolla ja helpottanu kun on saanu puhuu asioista ilman turhia sievistelyjä,olo on todellakin helpottanut.Toki vieläkin tulee aina sillöin tällöin negatiivisia tunteita. Suosittelen samaa muillekkin.
Miehes ei taida ymmärtää kuinka voi loukata ja ylipäätään että kilot kuuluu raskauteen.. Koittakaa kaikki jaksaa:)