Olen niin kurkkuani myöden täynnä tätä aknea. Elämä on yksinkertaisesti pelkkää piiloutumista. 1,5 vuotta olen kärsinyt todella pahasta aknesta kasvoissani (mm. paljon syviä ihonalaisia paiseita) ja apua olen kyllä hakenut. Aluksi terveyskeskuksesta, sitten pariin otteeseen ihotautilääkäriltä ja viimeksi taas ihotautilääkäriltä, jolta sain roaccutan kuurin. Ok, paiseita ei enää ilmesty, mutta iho on tulehtuneen näköinen ja täplikäs kauttaaltaan. Todella karsea.
Ei enää vaan jaksa. Tänään sain kuulla roan aiheuttamista kuivista huulistani tutultani (kun ympärillä oli paljon muutakin porukkaa). "Voi kauheaa, onko sulla noin paha herpes?!" En sentää tälläkertaa saanut "hyviä neuvoja" paiseisen naaman hoitoon, vaan "herppeksen".
Menee hermot. Oikeasti, kun joka päivä on pelkkää häpeilemistä ja ihmisten välttelemistä. Ei vaan enää kestä tätä. Koulussa ja töissä on suorastaan kidutusta olla ja olen vakavasti miettinyt, että lopetan molemmat. Ei sinällään pelkästään aknen takia, vaan niihin liittyy muitakin ongelmia. Haen uuden sellaisen työpaikan, jossa saan olla yksikseni tämän karsean naamani kanssa. Kavereita ei enää ole, koska en lähde mihinkään/en halua tavata heitä tämän naamani takia. Sain vahingossa kuulla, että mutsi oli jossain sukujuhlissa kertonut, kuinka olin käynyt ihotautilääkärillä ja saanut sellaista lääkettä naamaani. Nyt sitten koko suku seuraa naamaani kahta kauheammin. Viimeksi jouluna sain tarkkailevia katseita naamaani kohdistuen, onneksi ketään ei kysellyt mitään.
Itsetuntoni on muutenkin ollut pitkään erinäisten syiden takia huono, mutta näin aknen myötä se on vain huonontunut entisestään. Kaikki päivät ovat suorastaan yhtä tuskaa. Aina sitä vain ajattelee, että "olen ensikesäksi kunnossa", "olen ensisyksyksi kunnossa"... Enkä vaan ole. Jotenkin silti jaksan alitajuisesti uskoa johonkin ihmeparantumiseen, siihen etten joudu loppuelämääni kärsimään tästä naamasta. Se olematon, toivoton ajatus auttaa jotenkin jaksamaan.
Ei enää vaan jaksa. Tänään sain kuulla roan aiheuttamista kuivista huulistani tutultani (kun ympärillä oli paljon muutakin porukkaa). "Voi kauheaa, onko sulla noin paha herpes?!" En sentää tälläkertaa saanut "hyviä neuvoja" paiseisen naaman hoitoon, vaan "herppeksen".
Menee hermot. Oikeasti, kun joka päivä on pelkkää häpeilemistä ja ihmisten välttelemistä. Ei vaan enää kestä tätä. Koulussa ja töissä on suorastaan kidutusta olla ja olen vakavasti miettinyt, että lopetan molemmat. Ei sinällään pelkästään aknen takia, vaan niihin liittyy muitakin ongelmia. Haen uuden sellaisen työpaikan, jossa saan olla yksikseni tämän karsean naamani kanssa. Kavereita ei enää ole, koska en lähde mihinkään/en halua tavata heitä tämän naamani takia. Sain vahingossa kuulla, että mutsi oli jossain sukujuhlissa kertonut, kuinka olin käynyt ihotautilääkärillä ja saanut sellaista lääkettä naamaani. Nyt sitten koko suku seuraa naamaani kahta kauheammin. Viimeksi jouluna sain tarkkailevia katseita naamaani kohdistuen, onneksi ketään ei kysellyt mitään.
Itsetuntoni on muutenkin ollut pitkään erinäisten syiden takia huono, mutta näin aknen myötä se on vain huonontunut entisestään. Kaikki päivät ovat suorastaan yhtä tuskaa. Aina sitä vain ajattelee, että "olen ensikesäksi kunnossa", "olen ensisyksyksi kunnossa"... Enkä vaan ole. Jotenkin silti jaksan alitajuisesti uskoa johonkin ihmeparantumiseen, siihen etten joudu loppuelämääni kärsimään tästä naamasta. Se olematon, toivoton ajatus auttaa jotenkin jaksamaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täytyisi myös muistaa löytää jotain positiivistakin, ettei kaikki ole vain sitä yhtä ja samaa helvettiä (vaikka se se tosiasia usein onkin). Kerran päivässä jos osaisi ottaa asiat edes vähän positiivisemmin, olisi siitäkin jotain apua.
Tiedän, että se on vaikeaa, mutta omalla mielellään autat myös itseäsi paranemaan. En väitä, että positiivisella ajattelulla aknea voitettaisiin, mutta kyllä siitä varmasti apuakin löytyy.
Peilin edessä on hyvä harjoitella, katsoa itseään silmiin ja kehua itseään, antaa ymmärtämään, ettei kaikki niin huonosti olekaan. Vaikka tunteet nousisivat pintaan niin hyvä vain. Usein mielen purkaminen auttaa.
Ainainen häntä koipien välissä, negatiivinen ajattelu, itsensä inho, yms saa vain pahan mielen. Täytyy osata löytää myös asioiden hyvät puolet.
Tsemppiä ja iso halaus!!
Terveisin itsekin aknesta kärsivä
"Ei vaan enää kestä tätä. Koulussa ja töissä on suorastaan kidutusta olla ja olen vakavasti miettinyt, että lopetan molemmat."
Älä lopeta. Se on tuttu tunne että menee hermot..kun kaikki muut siloposkisia..mutta älä anna tuon aknen voittaa..että se alkaa hallita sun elämääs..vaikka se onkin tosi ärsyttävää ihmisten kommentit,sun muut..niin se on vaan osa elämää..nuoruutta..
kyllä ne loppujen lopuks ymmärtää..ja kavereista..ei kannata sulkeutua itseensä ja hävetä..puhu kavereiden kanssa asioista..joskus tuntuu ettei ne mitää ymmärrä ko ei ite koe samaa..mut silti puhuminen auttaa kummasti ettei ite haudo kaikkea sisällä..äläkä eristäydy.siitä vaan masentuu..lisäksi lenkkeily,ulkoilu on hyväksi iholle ja mielelle.
Vaikka akne pirullinen asia osaa ollakin. On maailmassa silti paljon pahempiakin sairauksia..
kauan olet roaa nyt syönyt?? Kyllä se jossain vaiheessa alkaa toimimaan kunnolla, ja sanoit ettei paiseita enää tule, etkö ole siihen tyytyväinen ollenkaan?! Mulle oli kunnon helpotus kun paiseet loppuivat, vaikka pieniä finnejä tuli ja naama oli täynnä punaisia jälkiä ja mustapäitä ja sain tummat silmänaluset roasta.Mut ei nuo haittaa yhtään, kaiken saa meikillä piiloon. Nyt oon syönyt jo monta kuukautta, oisko 10, ja viimeisiä laattoja vetelen, punaiset jäljet on haalistunut uskomattoman paljon, nyt niitä oikeastaan on enää leuassa, otsakin oli ennen täynnä paiseita, nyt ei ole edes ku joku pari punaista jälkeä siinäkin! Nyt enää tulee joku yksi hassu näppy kuukautisten aikana. Mutta tosiaan aikaa vaatii tuo kuuri ja kärsivällisyyttä. Olen itse kärsinyt paiseaknesta jo 5v ja kokeiltu vaikka mitä, toivottavasti tää roa nyt auttaa pysyvästi. Ja kyllä se kuurin alku on vaikeaa kun iho kuivuu tosi paljon ja huulet yms, mutta jatkossa iho tottuu ja kuivuus helpottuu. Mulle tuli aika pahojakin tulehduksia kuurin alussa joihin syön jopa antibioottia. Mut kaikki on nyt takana. Tsemppiä!!
Onneksi mulla ei oo koskaa ollu ihon kanssa ongelmia :) Ei olis kivaa..
no onneks olkoon! mitä sit luet näitä? onko niin hauskaa lukea ihmisten kärsimyksistä??
jotakuinkin hieman vajaa 5kk.
Olen kyllä iloinen, ettei niitä kamalia syviä paiseita tule, mutta oikeasti, mikään muu ei ole muuttunut kuin se etteivät finnit ole koholla. Nyt on sellaisia verenpurkaumia ("pieniä mustelmia") ihon alla ja niitä epämääräisiä punaisia länttejä naama täynnä. Vaikea tästä on nauttia.
Joku puhui ulkoilusta. Olen jo monen monta vuotta viihtynyt ulkosalla lenkkeilemässä/juoksemassa. Ja ennen kuin joku mainitsee ruokavaliosta on sekin jo läpi käyty.
Tänään taas oli yhtä kidutusta olla koulussa. Ei pysty keskittymään koulujuttuihin, kun kokoajan miettii naamansa kuntoa.
Ai niin ja onnea teille jotka ette ole tätä kokeneet!
Itsellä ikää 18 ja vähän yli 2 vuotta ollut naama miinakentän näköinen. Jaan kaikki noi kokemukset sun kanssa ja välillä tosiaan tuntuu että nyt tuli loppu. Kahdet pakit tullu eikä varmaan vähiten ulkonäön takia. Ympärillä pari aknesta kärsinyttä kaveria parantunu kokonaan ilman mitään hoitoja. Sit ite käy kaikki vaan hammasta purren läpi eikä tunnu apua tulevan. Ei sitten millään. Aatellu pariin kertaan lopettaa kaiken hoidon ja antaa luonnon tehdä tehtävänsä mut perkele sillonhan se vaan pahenee. Sit joku pelle menee ja asentaa kouluun viel sellaset kirkkaat valot "tuomaan iloa ja jaksamista masentavaan pimeyteen". Joopa joo... Olo on kuin suurennuslasin alla. :D Tekis vaan mieli luovuttaa mut pitää vaan jaksaa. Kyllä se aika sit varmaan parantaa tällasetkin haavat mitä elämä tuo tullessaan. Ei muuta kun jaksamista vaan kaikille jotka samojen asioiden kanssa kamppailee!
Ja minä oon kärsinyt aknesta 13 vuotta.
Koko tämän 13 vuotta taistelua aknea vastaan. Lääkkeitä en saa, ihotautilääkäri antoi jotain voidetta.
Vituttaa, syö naista.
Ja nyt naama on pattinen, minulle tulee ihonalaiset, kipeät finnit.
Kaikki kokeiltu paitsi roa.
Kaikki antibiootit syöty, voiteet voideltu.
Kohta nostan syytteen lääkäreitä kohtaan.
ootkohan käynyt ihan ihotautilääkärin vastaanotolla, vai jossain terveyskeskuksessa?? Kyllä paiseakneen ihan varmasti saisit roaccutanin, mulla vain se on siihen kunnolla auttanut, pysyvyydestä en tiiä, kun oon vielä kuurilla, mut aknenyt hävinnyt kokonaan. Ehkä kannattaa vaihtaa lääkäriä?? Mutta suosittelen ehdottomasti kokeilmaan roaa!!!
Tutun kuuloisia juttuja ja tunteita...
Itselläni oli akne vähän yli parikymppiseksi ja tiedän oikeasti miten paljon se vaikuttaa itsetuntoon kielteisesti. Monesti kun oli jotain pippaloita tai muita tilanteita missä iho saattaisi "paljastua", olin ahdistunut ja mietin että jään mielummin kotiin kun ihmisten ilmoille. Mutta sitten kuitenkaan en antanut niille iho-ongelmille niin suurta kontrollia elämässä vaan menin sosiaalisiin tilanteisiin, vaikka ahdisti!
Oma akneni on nyt parantunut ja ihon kunto ollut hyvä noin vuoden verran. Ihonalaisia finnejä ei enää tule, silloin tällöin nenän pieliin jotain pieniä näppyjä. Ja vähän mustapäitä. Luulen, että itselläni on vaikuttanut hormonaalinen tasaantuminen sekä rasvaisen/akne ihon tuotteiden käytön lopetus. Eli ei mitään kuivattavia geelejä enää ikinä! Herkälle iholle tarkoitetut kosteuttavat tuotteet sopivat minulle parhaiten sillä esim. pintakuivuushan on yksi tekijä, minkä vuoksi sitä likaa kertyy ihoon.