Ärsyttäää ihan sunnattomasti! Kuulostaa varmaan tyhjänpäiväiseltä ja turhamaiselta, mutta miksei kukaan voi tehä minun puolesta mitään.
Minä järjestän pieni yllätyksiä miehelle ainakin kerran kuussa ja ystäville ja lähisukulaisille vähintään syntymäpäivinä, muut kun omat synttärit on kyseessä, ei mitään mistään.
Siskolle leivottiin veljen kanssa kakku salassa yllätyksessi hänen syntymäpäivänä.
Veljelle tein suunnistusjutun, jonka viimeisellä rastilla oli lahja.
Miehen synttärilahjan suunnitteluun ja salassapitoon meni 3kk. Mieluinen yllätys olikin.
Isänpäivänä tein kunnon aamupalan, tein voileipäkakun ja tein "parempaa" ruokaa.
Miehelle teen yllätyksiä muuten vain esim. teen hänen lempiruokaa, lämmitän saunan ja saunan jälkeen kiikutan oluen nokan eteen.
Pieniä asioita, mutta ärsyttää aina olla se antava osapuoli. Omana synttäripäivänä tein itse kakun, kuka muukaan sen tekisi. Vieraita sattui käymään paljon, muttei kukaan onnitellut, ei edes isäni!
Minä kaipaan ihan hirveästi niitä aikoja kun mies ilmoittaa, ettei olohuoneeseen ja keittiöön ole hetkeen asiaa. Kun saan luvan tulla, hänellä on kuohuviiniä, mansikoita ja kermavaahtoa varattuna.
Kukkia sain viimeksi vuosi sitten.
Vaadinko liikaa, vai olenko yksinkertaisesti tehnyt liikaa asioiden eteen, että muut jo pitää itsestäänselvyytenä että "kyllä se Maija hoitaa"?
Minä järjestän pieni yllätyksiä miehelle ainakin kerran kuussa ja ystäville ja lähisukulaisille vähintään syntymäpäivinä, muut kun omat synttärit on kyseessä, ei mitään mistään.
Siskolle leivottiin veljen kanssa kakku salassa yllätyksessi hänen syntymäpäivänä.
Veljelle tein suunnistusjutun, jonka viimeisellä rastilla oli lahja.
Miehen synttärilahjan suunnitteluun ja salassapitoon meni 3kk. Mieluinen yllätys olikin.
Isänpäivänä tein kunnon aamupalan, tein voileipäkakun ja tein "parempaa" ruokaa.
Miehelle teen yllätyksiä muuten vain esim. teen hänen lempiruokaa, lämmitän saunan ja saunan jälkeen kiikutan oluen nokan eteen.
Pieniä asioita, mutta ärsyttää aina olla se antava osapuoli. Omana synttäripäivänä tein itse kakun, kuka muukaan sen tekisi. Vieraita sattui käymään paljon, muttei kukaan onnitellut, ei edes isäni!
Minä kaipaan ihan hirveästi niitä aikoja kun mies ilmoittaa, ettei olohuoneeseen ja keittiöön ole hetkeen asiaa. Kun saan luvan tulla, hänellä on kuohuviiniä, mansikoita ja kermavaahtoa varattuna.
Kukkia sain viimeksi vuosi sitten.
Vaadinko liikaa, vai olenko yksinkertaisesti tehnyt liikaa asioiden eteen, että muut jo pitää itsestäänselvyytenä että "kyllä se Maija hoitaa"?
Vastaukset 12
Vanhimmat
yhtä innokkaita järjestämään kaikenlaista kivaa, sinä ilmeisesti kuitenkin olet sellainen. Ei voi eikä pidäkään odottaa, että kaikki muutkin olisivat samanlaisia, jokaista sellainen ei kiinnosta.
Eikö kuitenkin pitäisi nauttia antamisesta ja siitä, kuinka hyvälle mielelle saa toiset ihmiset? Kieltämättä kuulostaa vähän sille, että haluat toisten jäävän jollakin tavalla kiitollisuudenvelkaan antamistasi huomionosoituksista, eihän sen kuitenkaan niin pidä mennä.
Ei tietenkään kaikki ole samanlaisia, mutta onko paljon vaadittu, jos haluaisi kuulla edes hyvän syntymäpäivän tovotuksen.
En minä tee muiden eteen ajattelutavalla, että nyt senkin pitää tehdä jotain minulle.
Eniten ketuttaa mies.
Siskoni tässä vähän aikaa sitten huokaili minulle puhelimessa, että olisi kiva jos joku järjestäisi yllätysbileet.
ei kannata odotella ja toivoa että se huomaaminen sieltä tulisi, vaan kannattaa ilmoittaa etukäteen että hei, minä tahdon sitten synttärikseni jonkin yllätyksen :D että paas laittaan suunnittelemaan!
Jos ketuttaa, kannattaa tehdä asialle jotain eikä vain toivoa muutosta. Jos ei sanomallakaan mene perille, silloin voi jo hiukan poksahtaakin.
***
tilanteeni koskee yhteydenottoja tuttujen kanssa,eli tuleepi sitten tunne etteivät he välitäkään olla yhteyksissä koska se olen aina minä joka ottaa ensin yhteyden.
Joten yksi uuden vuoden päätös olikin että enpä olekaan ensimmäinen kuka soittelee tai tulee käymään,piruuttani katson tapaanko ketään enää ikinä:):)
mulla ihan sama! se olen aina minä joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä johonkin kaveriin tai sukulaiseen.. meni sit ajan myötä hermot ja kun muutettiin miehen kanssa toiselle paikkakunnalle ja aluksi soiteltiin,tai siis minä pääasiassa soittelin, kavereille niin sit siis meni hermot ajan myötä ja päätin etten enää soittele jos ei tännepäinkään soitella.. no eipä oo kavereista kuulunu vuoteen mitään.. tulipahan selväksi kuinka "hyviä" kavereita nuo oikeesti olikaan..
Oikeasti suututtaa, kun kaikki yhteydenotto on minun harteillani. Yhdestä "ystävästä" ei ole kuullut yli vuoteen, koska en ole ottanut yhteyttä. Sukulaiset samanlaisia, niille vaan tulee jotakin tosi tärkeätä asiaa ainakin kerran kuussa niin pakko ottaa yhteyttä. Mutta huvikseen ei kukaan soittele, ei ikinä.
maatama vuosi sitten. Lakkasin vain soittelemasta tai pitämästä yhteyttä ihmisiin, joille aina minä joudun soittamaan. Meni aikaa ja osa entisistä kavereistani jäikin sinne, mihin jäivät, en ole kuullut mitään. Mutta löytyi sieltä ihan kiva määrä sellaisiakin, jotka jossain vaiheessa soittivat kysyäkseen, että onko mulla kaikki hyvin kun en ole soittanut tai pitänyt mitään yhteyttä. Monet valittelivat sitä, että eivät ole oikein soittelijatyyppiä, mutta olivat kuitenkin odottaneet minun soittoani.
Joten tulin siihen tulokseen, että ei se oikeasti ole niin vakavaa, vaikka olenkin se, joka yleensä aina soittaa. Nyt olen taas itse se yhteydenpitäjä, mutta pidän yhteyttä vain niihin, jotka kyselivät soittojani perääni.
ja toivoo muutkin varmasti.. tai minä ainakin! Itse ostaa lahjat, askartelee hienot kortit, tekee muistoista levyjä, vie kotona aamiaisen sänkyyn, keittää kahvit yms.. Ja ite jos kortin joltain synttärinä saa niin hyvin menee!
En edes odota enää juhliani vaan ennemmin pelkään koska kukaan kaveri ei jaksa lähteä syömään, juhlimaan yms tekemään mitään koska onhan vaan mun synttärit... Vituttaa!! Olkoo...
t. juuri yksin synttärinsä TAAS viettänyt
saanu mieheltäni vain kerran kukkia.Ja neki tuli riidan jälkeen "sovitteluksi" =/
Isäni ei muistanu meidän ensimmäistä hääpäivää (tokkopa toistakaa tulee muistamaan kesällä)...
keskustella miehellesi että muistatko miten sillon joskus.. minusta olisi kiva jos sinä..
minulla on vähän samaa taipumusta hyysätä muita mutta en siitä mitään "yllätystä takaisin odota" ja harvemmin saakkaan.. mutta itse olen miettinyt että toisen loistava ilme on jo yllätys lahja sinänsä (olet piristänyt toisen päivää jolla voi pitkällekkin olla vaikutuksia myös yllätetyn elämässä):)
jäät its epaitsi että koska teet kaikille muille niin se tarkoittaa, että kukaan muu ei ajattele moisia asioita tai ole se alkuunpaneva voima niissä! He vain seuraavat mukanasi ja auttavat. Puuttuu siis sinä kun oma juttusi kyseessä..
Ja on meitä monessa asiassa muitakin jotka kyllä tekee ja ajattelee, mutta toiset taas ei niin tee takaisinpäin niinkään...