Että onko täällä ketään, joka olisi jo yläasteen jälkeen lähtenyt yksin asumaan? Millaisia kokemuksia, vinkkejä?
Itse olen pienestä lähtien halunnut lähteä yläasteen jälkeen muualle asumaan. (: Pian alkaa viimeinen vuosi yläasteella, ja nyt olen alkanut etsimään opiskelumahdollisuuksia, vuokrien hintaa, yms.
Kaupunki, minne lähtisin olisi ennestään todella tuttu. Kotiin jäämistä vastaan minulla ei ole muuten mitään, mutta kun yksinkertaisesti täällä on vain niin todella huonot opiskelumahdollisuudet, ja tiedän jo minne kaikkiin haluan hakea.
Lähtisin asumaan parinsadan kilometrin päähän kotoa, mutta vanhemmat ei ole asiaa kunnolla vastaan, koska luottavat minuun ja tietävät että selviäisin arjesta. Pyykinpesu, siivoaminen, ja ruuanlaitto ei ole todellakaan ongelmana.
Solu olisi halpa, mutta sinne en kuitenkaan haluaisi. Haluan tarpeeksi omaa rauhaa, että voin keskittyä opiskelemiseeni ja muutenkin. Yksiöön siis mieluiten haluaisin asumaan.
Ainut ongelma on ollut vain raha. Lapsilisäähän viellä tulisi hetken, asumistukea saisin jonkin verran, ja vanhemmatkin avustaisivat. Lisäksi olisin valmis tekemään iltaisin ja viikonloppuisin vähän töitä.
Kokemuksia, ja neuvoja olisi kiva nyt kuulla. Miten saitte raha-asianna järjestymään?
Kiitos.
Itse olen pienestä lähtien halunnut lähteä yläasteen jälkeen muualle asumaan. (: Pian alkaa viimeinen vuosi yläasteella, ja nyt olen alkanut etsimään opiskelumahdollisuuksia, vuokrien hintaa, yms.
Kaupunki, minne lähtisin olisi ennestään todella tuttu. Kotiin jäämistä vastaan minulla ei ole muuten mitään, mutta kun yksinkertaisesti täällä on vain niin todella huonot opiskelumahdollisuudet, ja tiedän jo minne kaikkiin haluan hakea.
Lähtisin asumaan parinsadan kilometrin päähän kotoa, mutta vanhemmat ei ole asiaa kunnolla vastaan, koska luottavat minuun ja tietävät että selviäisin arjesta. Pyykinpesu, siivoaminen, ja ruuanlaitto ei ole todellakaan ongelmana.
Solu olisi halpa, mutta sinne en kuitenkaan haluaisi. Haluan tarpeeksi omaa rauhaa, että voin keskittyä opiskelemiseeni ja muutenkin. Yksiöön siis mieluiten haluaisin asumaan.
Ainut ongelma on ollut vain raha. Lapsilisäähän viellä tulisi hetken, asumistukea saisin jonkin verran, ja vanhemmatkin avustaisivat. Lisäksi olisin valmis tekemään iltaisin ja viikonloppuisin vähän töitä.
Kokemuksia, ja neuvoja olisi kiva nyt kuulla. Miten saitte raha-asianna järjestymään?
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tai siis sain kun muutin, asumislisää sen verran että itse maksoin vuokrasta 35e. sitten sain isältä elatusmaksun ja sitten vielä lapsilisän.
jouduin joskus olemaan viikon syömättä (no ei nyt ihan, pyysin rahaa sukulaisilta)
Nyt 17v täytettyäni,saan 60e enemmän rahaa, ja luulen että paremmin pärjään kuin silloin ennen.
Ja joo, töihin todellakin kannattaa mennä jos haluaa extraa ja muista myös se seikka että kesälomalla et saa asumislisää etkä opintotukea!(tai siis sitten kun 17v täytät saat opintotukea muttet kesällä)
Tsemppiä sulle!
Itse muutin juuri 17vuotta täytettyäni pois kotoa yhteen mieheni kanssa. Kyllä tuota on tullut monesti kaduttua, olisi ollut paljon fiksumpaa asua kotona vielä pari vuotta. Niin paljon stressiä rahasta, pärjäämisestä ym. se tuotti, välillä söimme pelkkää makaroonia ketsupin kanssa, aluksi se oli hyvää mutta kun olit syönyt sitä viikon putkeen niin ei mennyt enää alas.
Vanhempiesi tulot saattavat estää kokonaan opintorahasi sen jälkeen kun täytät 17vuotta ja tuon ikäisenä ei kannata vielä pahasti velkaantuakaan (opintolainaakaan et voi saada lukiolaisena mikäli et saa opintorahaa.)
Heippa. Muutin yläasteen jälkeen kotoa pois. Jos sinulla on vähääkään taipumusta masennukseen, ahdistukseen, syömishäiriöihin, alkoholismiin tai muuhun vastaavaan niin älä muuta. Itselleni puhkesi bulimia. 16-vuotias on vielä epäkypsä käsittelemään omia tunteitaan ja ajatuksiaan ja henkisiä voimavaroja on vähemmän kuin kypsemmillä.
Äläs pelottele.
Muutin itse 16-vuotiaana 100km päähän eikä ole tuntuvia ongelmia ollut. Sain asumislisää, mikä kattoi osan vuokrasta ja lopun vanhemmat maksoivat. Sain kuukausirahaa yhteensä n.50-60e ja näin jälkeenpäin ajatellen en tajua, miten pärjäsin sillä summalla. En edes muista mistä muualta aina revin rahaa, mutta jotenkin elelin vuoden ennen kuin täytin 17 ja aloin saamaan tukia.
Elin hetken tuilla ja sitten sain töitä mistä tienaan tällä hetkellä n.500e/kk, teen töitä kerran pari viikossa. Ja nyt itse asiassa olen menossa toiseen työhaastatteluun ja jos saan sen paikan, en todellakaan tiedä mihin joudun kahden työn ja koulun kanssa... noh, off-topic.
Mutta siis pari asiaa täytyy pitää mielessä. Kesällä joutuu pärjäämään omillaan.
Ruoka on kalliimpaa kuin luulisi, mutta kouluruualla pärjää kyllä jopa kuukauden (koettu!)
Yllättäviä rahamenoja ja ongelmia tulee aina ja itsestään selvät asiat muuttuvat oudon monimutkaisiksi, kun ne joutuu hoitamaan yksin.
Elämä ei ole luksusta ja koti-ikävä iskee helposti.
Kuitenkin en sanoisi, ettei sinun kannata muuttaa. Lähde ihmeessä, jos haluat. Niin minäkin tein ja nyt olen ihanassa koulussa (lets face it, olin liian hyvä paikalliseen lukioon. tai niin yritän itselleni uskotella ;)), minulla on kiva kämppä (johon asennutin juuri uudet parketit), säännölliset tulot ja kaikin puolin mukavan itsenäinen ja aikuinen elämä.
Aina voi palata takaisin kotiin, jos asiat menevät huonosti. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että yleensä kaikki kääntyy parhain päin ennemmin tai myöhemmin (tai sitten itselläni on ollut vain uskomaton tuuri), edellisen kirjoittajan pelottelut ovat täyttä paskaa (tosin helposti oma kämppä -> vapaus -> alkoholismi ;D)
Itse olisin halunnut muuttaa ya:n jälkeen yksin asumaan, mutta vanhemmat eivät päästäneet. Muutin omaan asuntoon 17-vuotiaana. (nyt olen 19.) Kyllä nyt minusta olisi ihanaa asua kotona. Ei tartteisi huolehtia mistään, että onko rahaa ja ruokaa. Ei tää yksin asuminen niin kivaa oo, kun luulet.olisi ihanaa, kun voisi koulun jälkeen istahtaa valmiiseen pöytään. Ja itte joudun ainakin koulun ohella käymään töissä, koska rahat ei muuten riitä!