Aina joka paikassa paasataan, että vanhemmiksi tulevat eivät suunnittele tarpeeksi. Mennään naimisiin vain häitä ajatellen, tehdään lapsia kun ne ovat niin söpöjä jne... Miten te odottajat koette, suunnitteletteko te paljon ihan arkisiakin asioita?
Olen luonteeltani haaveilija, mutta haaveiluihini kuuluu myös käytännön asioista huolehtiminen. Olen laskenut hyvin tarkkaan äityisrahat ym, pohtinut yhdessä mieheni kanssa isyysvapaiden ajankohdat, sen kauanko olen lapsen kanssa kotona jne. Lasken budjetteja parille seuraavalle vuodelle, isoille hankinnoille ja ihan tavalliselle kuukauden elämisellekin. Emme ole kaikkein vähiten tienaava pari, kun mies kuitenkin käy koko ajan töissä, ja minäkin saan äippärahan työtulojen mukaan. Kuitenkin koen, että kun tilanteet muuttuu, niin tuntuu turvalliselta laskea ja suunnitella kaikki tarkkaan.
En halua alkaa syömään kynsiä ihan vain siksi, etten ajoissa tajunnut mikä tulee muuttumaan ja paljonko "lapsi maksaa".
Teen myös suunnitelmia sen suhteen, miten jaksotan aikaani äityislomalla. Ennen kaikkea haluan keskittyä tietysti lapseen, ja ymmärrän että se vaatiikin aikaa. Mutta se huomioiden suunnittelen mitä päivisin sitten teen, äippäjumppaa, valokuvien järjestämiselle tavoiteaikataulu ym. pientä.
Miehen kanssa olemme suunnitelleet hänelle "lukujärjestystä", että kuinka hänen viikkonsa sitten etenee -miten usein voi käydä salilla tms. Miehessä on kanssani samaa suunnittelijan vikaa.;)
Molemmat ymmärrämme hyvin, että moni asia voi vielä muuttua. Lapselle saattaa tulla erityistarpeita, tai saatan itse vaatia huomattavan pitkää lepoaikaa. Joustamattomia suunnitelmissa emme ole, vaikka niitä mielellämme teemmekin. Hyvässä suunnitelmassa on aina b-vaihtoehto.:)
Suunnitteletteko te muut yhtä tarkkaan kaiken? Onko lapsen suhteen jo kalenteri ja budjetit kunnossa? Suunnitteletteko muuten elämää? Talon rakennusprojekti aloitetaan sitten kahden vuoden päästä jne...Vai?
Uskaltaako joku hypätä riskillä tuntemattomaan? Eikö siitä tule hullun kova stressi, jos ei suunnittele mitään? Minulle tulisi.
Olen luonteeltani haaveilija, mutta haaveiluihini kuuluu myös käytännön asioista huolehtiminen. Olen laskenut hyvin tarkkaan äityisrahat ym, pohtinut yhdessä mieheni kanssa isyysvapaiden ajankohdat, sen kauanko olen lapsen kanssa kotona jne. Lasken budjetteja parille seuraavalle vuodelle, isoille hankinnoille ja ihan tavalliselle kuukauden elämisellekin. Emme ole kaikkein vähiten tienaava pari, kun mies kuitenkin käy koko ajan töissä, ja minäkin saan äippärahan työtulojen mukaan. Kuitenkin koen, että kun tilanteet muuttuu, niin tuntuu turvalliselta laskea ja suunnitella kaikki tarkkaan.
En halua alkaa syömään kynsiä ihan vain siksi, etten ajoissa tajunnut mikä tulee muuttumaan ja paljonko "lapsi maksaa".
Teen myös suunnitelmia sen suhteen, miten jaksotan aikaani äityislomalla. Ennen kaikkea haluan keskittyä tietysti lapseen, ja ymmärrän että se vaatiikin aikaa. Mutta se huomioiden suunnittelen mitä päivisin sitten teen, äippäjumppaa, valokuvien järjestämiselle tavoiteaikataulu ym. pientä.
Miehen kanssa olemme suunnitelleet hänelle "lukujärjestystä", että kuinka hänen viikkonsa sitten etenee -miten usein voi käydä salilla tms. Miehessä on kanssani samaa suunnittelijan vikaa.;)
Molemmat ymmärrämme hyvin, että moni asia voi vielä muuttua. Lapselle saattaa tulla erityistarpeita, tai saatan itse vaatia huomattavan pitkää lepoaikaa. Joustamattomia suunnitelmissa emme ole, vaikka niitä mielellämme teemmekin. Hyvässä suunnitelmassa on aina b-vaihtoehto.:)
Suunnitteletteko te muut yhtä tarkkaan kaiken? Onko lapsen suhteen jo kalenteri ja budjetit kunnossa? Suunnitteletteko muuten elämää? Talon rakennusprojekti aloitetaan sitten kahden vuoden päästä jne...Vai?
Uskaltaako joku hypätä riskillä tuntemattomaan? Eikö siitä tule hullun kova stressi, jos ei suunnittele mitään? Minulle tulisi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo kyllä minä myös mietin näitä samoja asioita. Olemme molemmat töissä ja tienaamme ihan ok. Kyllä mielestäni on jopa järkevääkin se, että pohtii taloudellistakin puolta. Tiedän, että myös pienilläkin tuloilla hyvin pärjää, mutta jotenkin kyllä sitä tahtoo, että saa lainat maksettua ja laskut yleensä, sekä jäisi rahaa muuhunkin kuin ruokaan.
En kuitenkaan aio tuhlailla rahojani mihinkään turhaan lasten krääsään vaan ostan kaiken tarpeellisen ja säästän jo nyt rahoja, joilla ostan sitten sängyt, vaunut, kaukalot ja sitterit jne..
Mitään kalentereita en ole kylläkään väsäillyt, sillä tiedän että ne ei tule todellakaan toimimaan. Perhe elää sen lapsen etujen mukaan, ei miehen eikä minun mukaan siis.. Kyllä se arki siitä sitten tulee ajallaan.
Mutta joo tarkoitus oli siis vastata, että kyllä. On erittäin järkevää suunnitella ja pohtia myös taloudellista puolta. Itse ne esim. työttömänä tai opiskelijana olisi lasta ruvennut edes tekemään, sillä itse olen köyhästä perheestä jne.. Ja tämä ei ollut tarkoitettu nyt kenenkään loukkaukseksi vaan se on täysin minun oma mielipiteeni.
Niin, että aion olla kotona sen 9kk, sillä olen laskenut, että tulot romahtavat niin huomattavan paljon sen jälkeen, että meidän mies ei meitä pysty elättämään tai pystyy, mutta siinä tapauksessa elämä olisi sitä, että laskut,ruoka ja kuukauden odotus seuraavaan tiliin ja sama jatkuu...ei kiitos.
Mietin itsekin pitkään, että jäänkö hoitovapaalle vai en. Teimme kuitenkin sen päätöksen, että olen hoitovapaalla syksyyn, kun lapsi on noin 1,5 vuotias. Toki se viimeinen reilut puoli vuotta on tiukkaa, mutta olemme säästäneet sitä varten. Onhan ne hoitovapaan tulot surkean pienet.
9kk ikäinen lapsi on kuitenkin vielä todella pieni. Lisäksi päätökseen vaikutti se, että minun työsuhteeni on määräaikainen (kuten niin usein nykyään...) ja loppuu juuri silloin kun äityislomani alkaa. Minut on toivotettu tervetulleeksi takaisin töihin lapsen jälkeen kun haluan, mutta siis lomat minulle ei kerry äityisloman aikana. Siksi haluamme sen seuraavankin kesän pitää mulla hoitovapaana, niin päästään sitten perheen kanssa Eurooppaan reissaamaan.:) Muuten ei olisi lomaa yhtään.
Se raha tän kuitenkin meillä ratkaisee, en itsekkään oikeen pidä ajatuksesta laittaa niin pientä vielä hoitoon, mutta pakko mikä pakko. Tai jos sinnittelisi sitten vaikka vielä 3kk lisää, niin että ois vuoden vanha.
Itselläni on vakituinen työpaikka joten lomat kertyy kyllä.
Tuohan kuulostaa hienolta, että olette nähneet noin kovan vaivan.. Täällä ehkä enemmän tuo hyppy tuntemattomaan-linja :) Raha-asiat kyllä mietitty ja pientä varastoa pahan päivän varalle on kerätty, mutta muuten ei olla kauhean pitkälle suunniteltu. Olemme molemmat melko spontaaneja ihmisiä ja katsomme mitä huominen tuo. Itse koen vaikeaksi suunnitella jo nyt miehen harrastukset jne, kun ei yhtään tiedä minkälainen vauva tulossa :) Mutta en pidä tuota silti yhtään huonona asiana. Me kyllä puhuttu että menot täytyy jakaa tasan, eikä niin että mies vaan käy harrastuksissa tms. No kevättä odotellessa, sitten näkee miten käy ;)
En ole kova suunnittelemaan eikä ole mieskään. Lähinnä olen katsotaan mitä tuleman pitää -asenteella liikkeellä. Mies oli vielä opiskelija kun aloin odottamaan, nyt onneksi töissä, mutta palkka ei tosin ole järin suuri kuten ei minunkaan.
Asunto pitäisi vaihtaa isompaan ennen lapsen tuloa eli toukokuuta. Vielä ei olla jaksettu sitä katsella , ehtiihän tuon myöhemminkin. Jos ei ehditäkään, niin sitten vauvan tulon jälkeen.
Budjetteja en ole koskaan laatinut enkä laadi nytkään. Jotenkin en ole yhtään sellainen ihminen. En halua suunnitella, koska tulevasta ei koskaan tiedä. Lapsen tekoonkin ryhdyttiin sen kummemmin suunnittelematta. Tai tottahan toki sitä hieman ensin mietittiin, mutta ei kuulu tapoihini harkita pitkään.
Ainoa mitä oikeastaan olen suunnitellut, on hankkiutua äitiyslomalla eroon ylimääräisistä kiloista :) Ajattelen myös, että tästä lapsesta tulee pahin mahdollinen yövalvottaja ja
allergikko. Siten voin vain positiivisesti yllättyä jos sattuukin olemaan "helppo lapsi" :). En halua ottaa mitään paineita ja asettaa itselleni rimaa turhan korkealle. Tiedän, että minusta tulee hyvä äiti, mutta ei välttämättä se maailman paras.
Minusta tuo suunittelu menee jo hiukan yli hilseen,mun mies ainakin repeisi jos alkaisin sille tekemään jotain lukujärjestystä viikon asioista,alkaisi tuntumaan jo armeija meniningiltä.Kyllä suunnitella pitää ja raha-asioista pitää huolta,mutta liika järjestely on liikaa.Ei lapsia voi tehä järjestelemällä...kohtuus nyt siihen järjestelyyn,tai kohta sulla on suuri aikataulu eteisen seinällä jota kaikki lapsia myöten noudattavat armeijan orjallisesti,ja tämä ei tuu olemaan kivaa.
Sekä minun että mieheni mielestä tällainen suunnittelu nimen omaan on kivaa.:) Olen itsekin jo pienenä lapsena kirjoitellut itse itselleni iltaisin aikataululistoja seuraavaa päivää varten. Nautin yhän yhtä paljon suunnittelusta, ja onneksi rinnalla on sellainen mies, joka harrastaa aivan samaa.
En siis minä tee miehelleni lukujärjestystä, vaan teemme yhdessä. Ei mitään komentelumeininkiä. En ole komentelevaa tyyppiä, eikä minusta sellaista varmasti tule lapsillekaan. Suunnittelun idea on nimen omaan siinä, että se on kivaa ja suunnitelmat helpottaa elämää ja vähentää stressiä. Ehkäpä siis ymmärsin väärin tyylini suunnitella.
ei paljon suunniteltu. itseasiassa en muista suunnitelleeni lainkaan mitään. asiat ovat lutviutuneet kohdalleen omalla painollaan