Sinulle!
Luulen että Sinulla on samanlaisia tunteita minua kohtaan kun minulla on Sinua kohtaan. Olen melkein varma siitä. Mutta valitettavasti emme pysty ilmaisemaan näitä tunteitamme toisiamme kohtaan. Se on siis täysin samantekevää luulenko oikein vai luulenko väärin.
Omat tunteeni raastavat sisimpäni rikki. Elämä ei toimi normaalisti, ei ole toiminut enää jonkin aikaa. En syö, en nuku, en pysty töihin, en mihinkään. Riudun hitaasti heikommaksi, masennus on ääretön. Tauottomat ajatukset Sinusta pitävät minut valveilla yötä päivää. Etsin Sinua näiltä palstoilta, etsin sanomaa Sinulta minulle. Useampaan kertaan olen ollut vuorenvarma että aloituksentekijä olet ollut Sinä. Mutta jos näin olisikin, tapasi mukaan lopetat ketjun, niin kuin muutkin vähän aremmat asiat, siinä vaiheessa kun alkaa polttaa liiaksi. Tai sitten luuloni on osoittautunut vääräksi. Joka kerta kun luulen löytäneeni Sinun viestisi, toivoni nousee korkeuksiin. Ja joka putous sattuu edellistä enemmän.
Seison kuilun partaalla. Katsoessani sen mustaan syvyyteen minua pelottaa. En halua suistua sinne! Teen mitä minun on tehtävä pelastaakseni itseni. Kuolen sisältäpäin sen tehdessäni, mutta tieto siitä, että teen sen jotta voisin taas elää, antaa minulle tarvittavat voimat. Siis, Kalleimpani, Ihastukseni, pyydän anteeksi, mutta tänä iltana vietän hautajaisesi. Itken viimeisen kerran vuoksesi kun laitan kukkasen hangelle muistoksesi. Huomenna se on jo hautautunut lumen alle. Niin kuin sinäkin minun elämästäni. Jää hyvästi. Ikuisesti.
Luulen että Sinulla on samanlaisia tunteita minua kohtaan kun minulla on Sinua kohtaan. Olen melkein varma siitä. Mutta valitettavasti emme pysty ilmaisemaan näitä tunteitamme toisiamme kohtaan. Se on siis täysin samantekevää luulenko oikein vai luulenko väärin.
Omat tunteeni raastavat sisimpäni rikki. Elämä ei toimi normaalisti, ei ole toiminut enää jonkin aikaa. En syö, en nuku, en pysty töihin, en mihinkään. Riudun hitaasti heikommaksi, masennus on ääretön. Tauottomat ajatukset Sinusta pitävät minut valveilla yötä päivää. Etsin Sinua näiltä palstoilta, etsin sanomaa Sinulta minulle. Useampaan kertaan olen ollut vuorenvarma että aloituksentekijä olet ollut Sinä. Mutta jos näin olisikin, tapasi mukaan lopetat ketjun, niin kuin muutkin vähän aremmat asiat, siinä vaiheessa kun alkaa polttaa liiaksi. Tai sitten luuloni on osoittautunut vääräksi. Joka kerta kun luulen löytäneeni Sinun viestisi, toivoni nousee korkeuksiin. Ja joka putous sattuu edellistä enemmän.
Seison kuilun partaalla. Katsoessani sen mustaan syvyyteen minua pelottaa. En halua suistua sinne! Teen mitä minun on tehtävä pelastaakseni itseni. Kuolen sisältäpäin sen tehdessäni, mutta tieto siitä, että teen sen jotta voisin taas elää, antaa minulle tarvittavat voimat. Siis, Kalleimpani, Ihastukseni, pyydän anteeksi, mutta tänä iltana vietän hautajaisesi. Itken viimeisen kerran vuoksesi kun laitan kukkasen hangelle muistoksesi. Huomenna se on jo hautautunut lumen alle. Niin kuin sinäkin minun elämästäni. Jää hyvästi. Ikuisesti.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Kertoisitko vähän tarkemmin kenelle viestisi osoitit ja ainakin minnepäin viestisi menee. Voihan olla, että molemmat olette "eksyksissä".
näillä palstoilla. Se on niin hyödytöntä. Täältä ei kompassia eksyneille löydy.
selvittää kuitenkin asia, kunhan näette seuraavan kerran. Jos siis näette joskus. Ette voi kuin voittaa...
Kenet sinä nyt hävität noinkin julmasti. Kerro kiltti aloittaja.
ja se on ihan turhaa alkaa luettelemaan älyttömiä tuntomerkkejä joista lukemattomat palstalaiset "tunnistavat" itsensä. Niitä ketjuja täällä on jo enemmän kuin tarpeeksi.
sukupuolen, näin päästät osan palstan lukijoista epätietoisuudesta. En tuntomerkkejä haekaan, ei ne mitään auta, samat merkit niin useilla. Itse kyllä vastustan näitä viestejä, koska nämä ketjut usein paisuu ja toisten paha olo on nähtävissä vastauksista. Saas nähdä miten tälle ketjulle käy.
mietin eilen, että saas nähdä miten tällekin ketjulle käy. Seurasin illan ja olin todella yllättynyt, että kaikki olivat enemmänkin huolissaan ap:sta kuin pelkäsivät tämän olevan omalta "kullaltaan". Mutta tulihan tuonne tänään noita toista mieltä olevia enemmänkin.
Ihmiset kauniit, viisaat...lopettakaa näiden typerien hylkyaloitusten kirjoittelu, liian monelle ihmiselle tulee paha olo. Jollain voi olla oikeasti paha olla. Ei kaikki ole täällä vain huomioita hakemassa. Jotkut asiat voi jättää omaan päiväkirjaan. Vähän empatiaa ja järkeä, se on siinä.
ap:lle tarkoitetut sanat sopis myös sinulle, ei kannata näitä ottaa liian tosissaan. voi järjen köyhyyttä, kuka täyspäinen ihminen voi näiden uskoa olevan "juuri häneltä"?
ja muutenkin jos siltä tuntuu, niin sitten puhelin käteen/sähköpostia tai naamakkain ja asiat kuntoon. jollei saa yhteyttä niin sitten kunnon tunnisteet, kaikki muu on PELLEILYÄ ja PELKURUUTTA ja itsensä YLLYTTÄMISTÄ just tuollaisiin rimanalituksiin niin kuin ap.
ajatellut itseäni, mä en pelännyt, että se olisi mulle. Olen ihastunut fiksuun ;) Ja itse en tuollaista kirjoittaisi.
Mutta voihan sitä ajatella muitakin, jotain teiniä joka pyörii täällä ihastuksesta seonneena. Luin eilen lehdestä yhden jutun ja se oli aika järkyttävä. Siitäkin kai tuli mieleen nyt toi empatiajuttu... En tarkoittanut itseäni, enkä tuota kommentiani edes kenellekään tietylle tarkoittanut, eihän siinä mitään sellaista ollut. Aina on ihmisiä, jotka ottaa tosissaan, tämä palsta kun on kaikille vapaa. Itse en ota tosissani näitä tällä hetkellä, joskus taisin toivoa vähän enemmän...:) tulin järkiini jo,
kuulostaa jo todella pahalta.
Tiedät varmaan miten oikeasti tavoittaa tämän henkilön. Eihän se ole tämä palsta...
Ei sinun ole pakko edes itse selvittää mitä toinen mahdollisesti tuntee. Käytä välikäsiä.
Käytä tämä energia siihen itse tekemiseen.
Mutta mikä tärkeintä
jos nyt oikeasti unohdit,
Jos tämänkin jälkeen tunteet vielä palaa, mikä on hyvin mahdollista koska tunteista ei helposti pääse eroon, noinkin vahvoista, niin puhu niistä jollekin, kaverille. Mutta jos oikeasti vaikuttaa noin paljon jo ihan elämiseen niin suosittelen ihan ammattitason ihmistä joka on kuullut miljoona tarinaa ja tuo sinulle uusia näkökulmia, jopa oikeasti auttavia ohjeita.
tänne purkautuminen ei tuo sitä samaa rauhaa kuin toiselle ihmiselle kasvotusten.
Oletkin varmasti jo huomannut että tämä palstan tutkimisesi lisää vain vettä myllyyn.
Ja saat jonkinnäköisiä mielihyväkokemuksia kun saat toivoa, eikö? ja voi olla että jopa siitä sattumisesta? Joskus jäämme koukkuun tunteisiimme, rakastumme jopa kärsimykseen.
Kuvittele että nostat itsesi sieltä kärrynpyörästä nyt pois.
Menet nukkumaan.
Keskityt siihen että nukut hyvin, syöt aamulla hyvin ja sitten juttelet.
puhuminen poistaa oikeasti kaikki taakat harteilta. piste.
Ja olen myös hieman huolissani alkuperäisen kirjoittajan puolesta, jos hänen kertomansa oli täyttä totta. Kannattaa todellakin puhua!
menetellä. En käytä välikäsiä enkä mitään muutakaan. Hän on poissa. Lopullisesti poissa. Ja niin on osaltani nämä palstatkin kun tänä iltana viimeisen kerran täältä poistun. Tämä on myrkkyä joka antaa turhaa toivoa, raskasta pettymystä pettymyksen perään, lisää vettä myllyyn kuten sanoit.
Huomenna alan uuden entisen elämäni, syömällä, ulkoilemalla, tekemällä oikeita asioita oikeiden ihmisten kanssa.
Ihmettelen vain... Mitä menetettävää sinulla on, jos aiot unohtaa ihastuksesi? Mikä estää sinua puhumaan hänelle tunteistasi? Kun vielä epäilet vahvasti hänen tuntevan samoin.
sitä ei kannata helpolla päästää menemään.. ootko tehnyt asialle mitään, ehkä hän odottaa yhteydenottoasi. Sitä et myöhemmin kadu, että vielä kävit läpi asioita hänen kanssaan , mutta sitä voit katua, että et sitä tehnyt.
ihastus jonka kanssa kommunikaatio toimii ilman umpisolmuja. Jos asiat ovat jo menneet sotkuun niin sieltä ilmaantuisi myöhemmässä vaiheessa uusia sotkuja. Puuttellinen kommunikointi ihmisten välillä on huono perusta minkään rakentamiseen. Yksistään tunteet eivät riitä, ne on myös osattava ja uskallettava kertoa ja näyttää toisillensa.
koska en ikinä saa tietää mihin se olisi johtanut.
tuntuisi, että siinä menee se oikea, aina on muita tulossa tulevaisuudessa. Harmi, jos kaksi välittää ja jää kokematta. Mutta rakkaus ei tapa. Eihän se toinen voi olla se oikea, jos ei välitä. Oikea rakastaa sua sellaisena kuin olet.
että jos toisesta pitää niin sitä ei tarvitse salailla.
tilanteita on niin monenlaisia. Aina ei voi olla rehellinen tunteistaan. Mutta niinhän siinä vaan joskus käy ettei saa tietää mitä toinen miettii. Elämäähän sekin vaan on. Aika monta rakkautta on jäänyt paljastamatta tässäkin maailmassa, sille ei mitään voi.
ei tarvitse salailla tunteitaan. Tunteet ja tilanne ovat kaksi eri asiaa. Tilanteen saa sitten selvitellä tunteitten pohjalta. Se ei satuta toista osapuolta kun pelaa rehellisin ja avoimin kortein.
satutakaan, mutta itse voi saada aika pahasti näpeilleen. Mutta mielestäni on "tilanteita", joissa tunteiden paljastaminen ei ehkä kaikkien mielestä ole sopivaa. Jos tuo tunteiden "kohde" onkin suvaitsematon tai jotain, siinä voi tulla tehtyä virheitä, jos alkaa paljstella omia tunteitaan.
välinpitämättömyys, tunteiden salailu, joka ei salli toiselle osapuolelle mahdollisuutta paljastaa omia tunteitaan. Kun peittää omansa liian hyvin niin toinen osapuoli tekee saman asian. Jos vähän raottaa esirippua niin saattaa saada yllätyksen...
Jostain sattuneesta syytä suhtaudun tuohon vähän pessimistisesti, mutta olet varmaan oikeassa. Kyllä kai ihmisten pitäisi niitä tunteita rohkeammin näytellä. Poikkeuksiakin voi olla, mutta jätetään se jokaisen oman arvioinnin varaan;)
näppinsä niin varoessaan polttamasta niitä uudemman kerran polttaakin ehkä koko kätensä.
I rest my case!
aivan liikaa ja kärähtää koko ihminen. Hyvää yötä sulle. Menen peiton alle lämpimään ja mietin jotain muuta kuin tunteita. Vaikka mustikoita ;)
mansikoita. Varo kärähtämistä!
se saattaa vähän sattuakin ;)
noin naiivi?
Herää ihmeessä jo oikeeseen elämään...
Lapsena voi elää pelkän tunteen mukaan, mutta kyllä aikuisena pitää olla siinä tunteessakin järkeä mukana. Ja sitä järkeä saa myös käyttää...
osittain, koska olen se, joka tuolle toiselle vastasi jotain samansuuntaista aiemmin. Mutta miksi ihmeessä tuokin asia pitää sanoa noin per**leen tylysti. Luulen, että sanomasi häviää tuon tylyyden taakse. Saisit varmaan sanomasi paremmin perille toisin ;)
koko jutun!!!
Eihän me muista välitetä.....
En ole elänyt normaalisti moneen aikaan. Elän hiljaa hengittäen päivästä toiseen. Välillä valvon, välillä itken. Työt menevät päin peetä. En haluaisi tavata ihmisiä. Minua ei kiinnosta, mitä ihmisille kuuluu. Haluaisin vain kadota jonnekin, ottaa sairaslomaa. Jos teen ruokaa, niin teen aina jotain samaa. Tänään kävellessäni jouduin kiemurtelemaan sivupoluille, jotta ei tarvitsisi kohdata ihmisiä. Pää oli painuksissa ja tippa linssissä. Mutta sitten näin lapsia rannassa ja huusin: "Älkää menkö sinne jäälle, kun se on vielä heikkoa". Ajattelin, että olisi kiva olla enemmän muksujen kanssa tekemisissä, koska lapset ovat niin aitoja. Keskeneräiset työt lojuvat lattioilla. Jos en kohta tee niille jotain, niin heitän kaikki duunit roskikseen. Eilen ajattelin, että mitä jos oikeasti menen sekaisin eli menen sinne mustaan pimeään luolaan. Sitten tulin vihaiseksi, että Hän on sen aiheuttanut. Mutta enhän voi Häntä syyttää, koska sehän olisi vain minun oma vikani. Olen miettinyt, että hakisin jotain lääkkeitä, mutta en halua mömmöjä. Haluaisin elää vain ihan normaalia elämää ja palata siksi normaaliksi ihmiseksi, joka olin. Kaikki on vaan yhtä suurta näytelmää. Miksi en voisi vaan sanoa, että nyt loppu? Et nyt en enää jaksa tätä p****a enää.
sellainen olo etten enää ikinä halua lähteä kotoa ulos jottei kukaan edes vahingossa katsoisi ja saisi noin pahan olon minusta...:(
toiveajattelua tämäkin, plääh...
Sorry. Et ole taatusti Hän.
Hän ei muutenkaan pyöri täällä. Olen aivan varma. Hänellä on ihan muut kuviot mielessä ja hän viis veisaa meikäläisestä. Hyvää yötä!
kuullostatte molemmat joko ylidramaattisilta tai sitten olette masentuneita tai muuten jokin henkisellä puolella mättää, esim burn out, koska molemmat viittaatte hoitamattomiin duuneihin. Oli kumpaa vain, niin tärkeintä olisi nyt ottaa järki käteen ja lopettaa tänne kirjoittelut ja näiden lukemiset, alatte kuullostaa sekopäiltä suoraan sanottuna.
Sen jälkeen voisitte todellakin jutella jollekin, ystäville/työterveyshuoltoon jne ja alkaa purkaa vyyhteä miksi olette noin uupuneita. Veikkaan, että epätoivoinen ihastus ei ole syy, vaan oire. Se on helppo ja hyväksyttävä selitys niin itselle kuin muille tarjottavaksi. Mutta jos siitä tulee pakkomielle niin kyllä aikuisen ihmisen tulisi kunnioittaa itseään sen verran, että hakee apua ennenkuin mopo lähtee käsistä kokonaan...
Molemmille teille paljon jaksamista ja voimia, joskus elämä kolhii valitettavasti kovallakin kädellä, mutta kuten klisee sanoo "Vaikeudet on tehty voitettaviksi". Tsemppiä teille parempaa jatkoa ilman tätä huuhaata.
surullinen. Mutta pahalla ololla on taipumus mennä pois. Lohdutukseksi, jos se yhtään ketään lohduttaa. Tulee ja menee tuulen mukana. Järki käteen netissä tällaisilla palstoilla, ja puhun kokemuksesta. Näistä kuitenkin selviää, kun ottaa järjen käteen ja jättää nämä palstat omaan arvoonsa. Takaisin voi tulla sitten järjen kanssa, jos pää kestää.
täällä, nettielämän uhri. Vähitellen se sekoittaa pään kokonaan. Aloin itsekin ajattelemaan, että tästä on päästävä takaisin normaaliin elämään. Niin paljon jää tekemättä asioita tämän takia. Jos ei työtä olisi, tulisin kai hulluksi, jos en sitä jo ole.
Kuten näet, meitä on muitakin. Joten kannustan sinua päätöksessäsi pysyä pois täältä.
Huomenna kaikki on toisin, toivottavasti.
on jäädä koukkuun tänne ja tulla sekopääksi. Ja todella niin paljon jää tekemättä täällä roikkuessa ihan suotta. Ensimmäinen ja tärkein askel takaisin normaaliin elämään on hyvästit nettielämälle. Ulos raittiiseen ilmaan ja ihmisten seuraan!
tunteita voisi yhdessä opetella ilmaisemaan, eikö hän ole koskaan ole ilmaissut sulle henk.koht. että välittää?
tässä vaiheessa. Kiitos tämän illan nettiterapian, sekopää alkaa jo selvitä ja tulla järkiinsä.
viimeksi?
miettimisen tuskasta ja kerro, oletko ap n vai m?
sinulle niin tärkeä tieto?
Toivon, ettet ole hän. Samalla toivon, että olet ja välität sittenkin minusta. Olen niin epävarma.
Etkös sitten tiedä kuinka hänet löytää?
Luo tuo aloitus ja mieti miten pieni tod.näk. että se on sulle. Tuskin se sulle on. Älä sekoa täällä, järki käteen. Ei se kuitenkaan sulle ole. Tämä siis sivusta täältä.
todennäköistä että sanat osuisivat kohteeseensa.
sen.....
täällä osuu, järki käteen ihmiset. Rakastakaa, mutta täällä ei kannata pelätä, nuo on vain sanoja jossain netissä. Ei ne mitään tarkoita.
samanlainen tilanne. Moneen kertaan olen yrittänyt unohtaa ja olla välittämättä tunteistani, mutta ei onnistu. Tuntuu, että olen kadottanut elämäni, vaikka järjellä ajatellen kaiken pitäisi olla hyvin. Tekisi mieli huutaa ääneen, kun kaipaan häntä niin. En etsinyt ketään tai mitään, en halunnut rakastua. Niin vain tapahtui jostain käsittämättömästä syystä. Hän on ajatuksissani aamusta iltaan ja yölläkin, jos herään. Kuinka kauan kestän tätä?
Kestät sitä kai niin kuin minäkin, niin kauan kun tulet sen kuilun reunalle ja huomaat että on pakko tehdä jotakin ja palata elämään. Mullekin muuten tapahtui "vahinko".
tuntuu, että jaksamisen äärirajoilla olen. Välillä tunne antaa voimaa ja enemmänkin, välillä se taas vie kaiken elämänhalun toivottoman tilanteen takia. En voi ottaaa häneen yhteyttä enkä edes tiedä haluaako hän sitä.
Ei taakseen vilkuilua, ei paluuta entiseen. Ensimmäinen askel lähtee lujasta päätöksestä.
Toivottavasti sinä et ota kommenttiani näin synkeässä aiheessa loukkaavana! Olen ollut saman tapaisessa tilanteessa teidän ja monien muiden kanssa. Eli tunteita tuntui olevan minun ja ihastukseni välillä, mutta meiltä puuttui uskallusta. Olen onnellinen, että miun rakas lopulta otti puheeksi mitä tuntee minua kohtaan. Tekee pahaa ajatella, että melkein tämä suhde jäi kokematta! Toivon sinulle rohkeutta ihastuksen kanssa ja muutenkin!
Onnittelut sinulle ja kultasi rohkeudelle! Loistavaa kun ihmisten välillä toimii kommunikaatio. Ymmärrän kuitenkin että sinun suojuksessasikin oli pieni sisäänmenoaukko jonka kultasi löysi.
Uskosin siunkin vielä löytävän aukon ihastuksesi suojuksesta. Tuskin se minunkaan kovin heikko oli! Kauan menikin ennen kuin murtui.
antaa sen suojuksen olla ehjänä. Ehkäpä joku sattuukin etsimään aukkoa omasta suojuksestani.
Kivat vaan sullekin, onko nyt sitten parempi olla?
Mitä helvetin hyötyä kenellekkään tästäkin
ruikutuksesta oli ?? Edes itsellesi?!
Ei mitään.
Ainoastaan huomioo kerjäät.
Muille aiheutat ahdistusta kun jokainen miettii oliko minulle.Kyllä AINA voi ja pitää sanoa edes
oliko miehelle vai naiselle.
Olet itsekäs paskiainen.
Mutta näitähän täällä riittää pilvin pimein.
Ei hän ollut kalleimpasi eikä ihastuksesi,ihmi-
selle josta TODELLA välittää, ei tehdä noin,
jätetä nimettömällä viestillä.
Oletko saanut kasvatusta ensinkään?
Nopeasti ainakin hautautuu elämästäsi,hehheh.
Jo huomenna (tänään).
Milloin kirjoitat seuraavan nyyhkyjutun??
Voisit laittaa niitä vaikka Nyyrikkiin.
Raivostunut MIES
Ei heru minultakaan myötätuntoa aloittajalle
pätkääkään.
Ketään EI SAA KIUSATA tällaisilla jorinoilla.
Sen voi estää jo kertomalla onko m / n :lle.
Auttaisi montaa.
Miten täältä etsit häneltä itsellesi viestiä, kun et edes tiedä hänen tunteistaan!!!
Näitä kun täältä tarpeeksi monta lukee alkaa jo
naurattamaan.
Aika pahasti sanottu : vietän hautajaisesi.
Jokin tökki pahasti tässä, ehkä eniten se, ettet
ajatellut muita lainkaan.
Samaa mieltä ed. kanssa, olet itsekäs.
Joku pyysi kovasti kertomaan oletko n vai m.
Et helpottanut toisen tuskaa kertomalla..
Se kertoi sinusta kaiken..valitettavasti.
" En jaksa vatvoa asioita näillä palstoilla" ?
Heh, miksiköhän olet täällä?
Luulet, että on tunteita..
Olet MELKEIN varma..
Ette pysty ilmaisemaan..
Silti kuvittelet hänen kirjoittavan täällä sinulle..
Voi hyvänen aika..
Järki käteen ja päähän..minkä ikäinen olet..?
Ei kannata koskaan kirjoittaa kenenkään hautajaisista noin kuin teit..
se on mautonta.
Miksi et kertonut, että olet nainen, hänelle
joka sitä tuskissaan aneli, olit todella tyly.
Nainenhan sinä olet, eikö vain, ei siitä voi
erehtyä.
Tässä kaikessa jokin kyllä minunkin mielestäni tökki pahasti. Ja ihan turhaa kaikki ei se oikea edes lue, noilla luuloilla.
Luulo ei ole koskaan tiedon väärtti.
muita sä ainakin kiusasit :(((((
kovin oli lapsellista..:&&&&&&
Olin itsekin pitkään jumissa tunteiden takia. Noin vuosi oli erittäin rankkaa, sitten vähän helpotti. Työt ja opiskelut kannattaa hoitaa, oli voimia tai ei. Ja hyvistä ihmissuhteista saa voimaa. Jokin aika sitten ihastuin uudelleen, tai hän kai ihastui minuun, mutta samalla pääsin irti vanhoista tunteista. Jatkossa yritän keskittyä muuhun kun tunteiden miettimiseen. Ihmisen on PAKKO elää ulospäin. Voimia!
Luin vielä aiempia vastauksia.
Itse näen kirjoituksessasi paljon pahaa oloa (tuttua mullekin). Kannattaa hakea (keskustelu)apua, vaikka terveydenhoitajalta. Täällä monella on henkisesti rankkaa.
Nyt otat järjen käteen, etkä vaivu itsesääliin..Näin sanon minä, joka välillä sortuu itsekin kyseiseen olotilaan.
Mulla on ollut häntä kohtaan syviä tunteita ja olen täysin samaa mieltä siitä, että me emme pysty kahdenkeskiseen kommunikointiin jostain kumman syystä. Kun tapasimme, asia oli ihan päinvastoin mutta mietin, mihin on kadonnut se ns. sielunkumppanuus väliltämme!
Välillä tuntuu, että voisin unohtaa hänet juuri tuon vuoksi mutta ei onnistu ei..näen unia hänestä ja kun muutenkin tapaamme (vaikka harvoin), asia vain mutkistuu. Sitäpaitsi, en edes halua unohtaa häntä - hakeudun samaan paikkaan hänen kanssaan vaikka tuloksena on taas riutuva sydän pitkiksi ajoiksi!