onko semmoisia sanoja edes olemassa että tämä meidän tilanne voisi joskus muuttua, olen jo kertonut , olet jo kertonut , mutta mikä on totta?
Onko sanoja , tekoja edes semmoista ihmettä olemassa että joskus saattaisi jotakin.... sen haluan vain tietää koska olen huomannut olevani niinkin hullu että jaksan uskoa jopa ihmeeseen sun kanssa.... palauta mut maanpinnalle.kiitos!
Onko sanoja , tekoja edes semmoista ihmettä olemassa että joskus saattaisi jotakin.... sen haluan vain tietää koska olen huomannut olevani niinkin hullu että jaksan uskoa jopa ihmeeseen sun kanssa.... palauta mut maanpinnalle.kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
uskotaan nyt vielä hetki näihin hulluihin unelmiin. En tahdo vielä olla uskomatta. Katsotaan ja kuunnellaan, miten tästä eteenpäin.
kun en tiiä kuka oot?
Vai pitääkö tässä ajatella, että jos hän kysyisi noin?
Hänestäkään ei ota selvää, vaikka läheiselle tuntuukin.
ethän edes epäile, että tämä vielä muuttuisi. Ainekset kaikkeen hyvään on olemassa, eikö sinustakin? Odotellaan hieman. Mitä tarkoitit tuolla, että olet kertonut, olen kertonut?
ainakin osaltani. Mutta miten tärkeimmän asian määrittelee itse kukin, hmmm. Sinusta en tiedä.
Kerro sinä mihin päin maata on viestisi osoitettu. Kerro jotain lisää, mistä tunnistaisi.
ja sydän kädessä...
Olisikohan mahdollista, että ne sanat vaativat myös tekoja? Olen jo kertonut, olet jo kertonut. Kaikki lienee jossain määrin totta?
Hulluja on monenlaisia meitä lienee kaksi ;)
Pää pilvissä ja jalat maassa, eikös juu. Siinä sopiva tasapaino?
Meitähän on montakin tässä samassa tilanteessa. Jotenkin voisi osua tietysti minullekin tuo. Uskot ihmeeseen. Olen realisti ja näin sen näen, se olisi tosiaan ihme!!
Sinun elämäntilanteesi on mikä on. Minä en aio sotkeutua siihen, jokainen tekee omat päätöksensä. Minä teen omat päätökseni oman elämäni suhteen. Ja nyt se on soutamista ja huopaamista. Asiat on hyvin ja huonosti.
Jos vaadit sanomaan asiat "handu pumpulla", niin tiedän, ettei asiat ratkea kuin puhumalla. Mikäli epäröit sekuntiakaan, hetken juttutuokio paljastaa kaiken. Tarvittaisiin todellakin aikaa kahden. Minä pelkään sitä, että olemme liian erilaiset. Tarinamme olisi siinä tapauksessa laulun sanoin: "Emme ole muuta kuin tappelua, huutamista ja parkua", vapaasti suomennettuna. Se elämä ei ole minua varten.
No, tästä pitäisi tunnistaa, jos kirjoitus olisi minulle. Näistä asioista olen puhunut naamatusten, ohimennen. Sivuten elämääni nyt, silloinkin.
Eli: jos joskus kohdataan, sinä teet aloitteen jutustelulle. Vain sinulla on avain ja mahdollisuus siihen. Sinulle se avain jäi, kun paiskasit ovet kiinni nenäni edestä oikeassa elämässä. Pelkkä katse ei riitä avaamaan lukkoja, eikä moikkaukset.
Sitä odotellessa, elämä jatkuu. Mistäs sitä tietää. Ihmeitäkin tapahtuu. :-/ -Tunteet eivät ole muuttuneet. Omituista kyllä.