Eiköhän se olisi koko yhteiskunnan etu ja kaikkien oma etu ja myös yhteisen tulevaisuuden etu että ennen papin aamenta aamenta pitää pakosta allekirjoittaa avioehto jossa kumpikin omistaa vain oman osuutensa, sitä on loppuelämä aikaa sitten muuttaa jos haluaa ja avoliitossa sama juttu, paperi pitää saada pakolliseksi.
Vain tällöin itse asianomaiset ymmärtävät mikä on tilanne ja tietävät mitä kukin perii ja kuinka.
Täällä kysytään aina nämä samat asiat vuodesta toiseen ja voin vain kuvitella millasia tunnekuohuja noissakin talouksissa käydään ja ihan turhaan, kaikki olisi ennalta helposti tehtäväsissä....
Vain tällöin itse asianomaiset ymmärtävät mikä on tilanne ja tietävät mitä kukin perii ja kuinka.
Täällä kysytään aina nämä samat asiat vuodesta toiseen ja voin vain kuvitella millasia tunnekuohuja noissakin talouksissa käydään ja ihan turhaan, kaikki olisi ennalta helposti tehtäväsissä....
Vastaukset 11
Vanhimmat
... minusta on ihan OK, ettei avioehto ole pakollinen. Sen tekevät he, jotka katsovat/ymmärtävät sen tarpeelliseksi omassa tilanteessaan.
Pakollista pitäisi olla sen, että joku kertoo vihittäville mitä avio-oikeus tarkoittaa ja kuinka sitä voi muuttaa sopimuksella (avioehto)
Nykyinen lainsäädäntö lähtee siitä, että avioliittolain mukaiset omaisuuskuviot sopivat parhaiten useimpiin tapauksiin, ja että avioehto tehdään vain poikkeustapauksissa.
Kyseessä on mielenkiintoinen koko kansan moraalikäsityksiä kuvaava periaate.
Jokin aika sitten käytiin keskustelua julkisuudessa, jossa varsin isoonkin ääneen vaadittiin, että avioliitto ei loisikaan avio-oikeutta, vaan avioehto ikään kuin kirjoitettaisiin lakiin sisään.
Ihan allekirjoitan tuon M36:n esityksen, että ennen avioliittoa pidettäisiin pakollinen talouskoulutus, jossa avioliittoon aikovalle väännettäisiin rautalangasta asiat.
Nykyisellään vain eronneet tuntevat nämä asiat hyvin; he (me) ovat käyneet perusteellisen ja mahdollisesti kalliin koulun.
>
Näin varmaan on.
>
Noin kolmasosa aviopareista tekee avioehdon ennen vihkimistä, vähemmistö mutta tuskin poikkeustapauksia.
>
Kuinka niin?
>
Tuota muutosta ollaan valmistelemassa, tosin avio-oikeuden ulkopuolelle jätettäisiin vain ennen avioliittoa ollut omaisuus (sekä velat) ja lahjaksi saatu omaisuus tai perintö. Avioliiton aikana muodostuneeseen nettovarallisuuteen sitten olisikin avio-oikeus.
Jos pariskunta tahtoisi tuota "jämäkämmän" rajauksen avio-oikeuteen, olisi tehtävä edelleen avioehto. Tai jos tahtoisivat "vanahan mallin" mukaisen totaalisen avio-oikeuden kaikkeen, joitisivat tekemään myös avioehdon.
>
Kyllä on ihmisiä jotka ymmärtävät avio-oikeuden ilman avioeroakin... sen selvittäminen ei vaadi kuin hieman viitseliäisyyttä (ei tarvitse olla juristi), ja halua tietää millaisen juridisen sopimuksen on tekemässä (avioliitto).
Toki on ihmisiä jotka ovat oppineet kantapäänkin kautta, ja oppirahat maksettu. Onneksi en kuulu tähän ryhmään... oli nimittäin avioehto.
Tarkoitin, että voimassaoleva laki kuvaa yleensä jollakin tavoin kansan pääosan moraalikäsityksiä.
Jos nyt on valmisteilla kuvaamasi lakimuutos (en päile, varmaan olet paremmin selvillä), se mielestäni kuvastaa, että asenneilmapiiri, tai yleinen moraalikäsitys, liukuu siihen suuntaan, että yksilön "yksin" hankkima omaisuus tulee säilyttää läpi avioliiton.
Ja poikkeustapauksella tarkoitin taas sitä, että laissa yleensä pääsääntö on kirjoitettu suoraan, ja poikkeustapaus kuvattu siihen optiona; en ottanut kantaa siihen, miten poikkeuksellinen tällainen poikkeustapaus olisi.
>
Näin ainakin kuuluisi olla, koska kansanedustajat säätävät lait ... ja kansa heidät eduskuntaan valitsee.
Tosin, EU tuo oman lisänsä ... mutta kansalaiset sinnekin edustajansa valitsee.
>
Niin, lakiesityksen valmistelu ei tarkoita että se välttämättä laiksi sellaisenaan tulee, kunhan ne kansanedustajat pääsevät sitä purksimaan joskus...
Mutta esitys lähtisi siitä, että "yksin" hankittu omaisuus ennen avioliittoa ei ole avio-oikeuden piirissä, mutta avioliiton aikana hankittuun "omaan omaisuuteen" puolisolla olisi avio-oikeus. Eli jonkin sortin välimalli totaalisen avioehdon ja totaalisen avio-oikeuden väliltä.
Miten ihmeessä olisi yhteiskunnan etu, että avioon astuvat olisivat pakollisesti omaisuuden osalta eri tilanteessa kuin nyt? Kaikenlaisia kuluja esimerkiksi tulee kaikenlaisesta käräjöinnistä ihmisten välillä joka tapauksessa, olipa lähtötilanne nykyisensä tai pakollisen avioehdon malli.
En myöskään usko, että tulevien avioparien tietoisuuden taso nousisi yhden lisäpaperin allekirjoittamisella mitenkään, kuten väität, että he siten "ymmärtävät mikä on tilanne". Kyllä me ainakin saimme mukaan pari lämiskää avioliittoaiheista lainsäädäntöä, kun kävimme hakemassa esteiden tutkintaa. Liekö olemme olleet sitten ainoa aviopari Suomessa, jolle nuo lirvakkeet on mukaan lätkäisty, mutta eihän niistäkään tieto päänuppiin mene, jos ei lukemaan vaivaudu. Saimme ihan rauhassa pohtia, mikä on suhtautumisemme avioehtoasiaan (muidenkin asioiden ohella).
>
Ei lainsäädännössä läheskään aina lähdetä yhteiskunnan edusta ... vaan mikä on oikeudenmukaista yksilöille (myös niille joiden kyvyt selvittää asiat omatoimisesti ovat muuta kuin sinun ja minun)
Kuten yllä kerroin, lakimuutosta ollaan valmistelemassa. Ei siinä avioehtoa tietenkään pakolliseksi tehdä, vaan rajoitetaan avio-oikeutta nykyisestä (koskemaan vain avioliiton aikana hankittua omaisuutta, ei omaisuutta jonka puolisot hankkineet ennen avioliittoa tai jonka joskus saavat perintönä/lahjana) ... edelleen puolisot voisivat tehdä avioehdon, ja vaikka avioehdolla "luovuttaa" avio-oikeuden kaikkeen omaisuuteen.
>
Ei tietenkään paperin allekirjoittaminen mitään ymmärrystä lisää, vaan että asia kihlaparille KERROTAAN ja SELITETÄÄN (ottamatta kantaa avioehdon puolesta tai vastaan) ... jonkun virkamiehen aikaa siihen menee 10 - 15 minuuttia per pari.
Edellisen laman aikana takaajaksi pääsi "allekirjoittamalla jonkun paperin", oli siinäkin kerrottu monisanaisesti mitä takausvastuu tarkoittaa... mutta silti surullisen monelle takaajalle asia selvisi vasta kun takausvelkaa "pompsahti" miljoona tai kaksi.
Lakia muutettu, ja pankkin selvitettävä takaajalle suullisesti mitä on tekemässä ja mitä se voi tarkoittaa.
>
Koska tuo lukemaan vaivautuminen on joillekin ylivoimaista, tai luetun ymmärtäminen ... olisi lainsäädännöllä mahdollista varmistaa että kaikki kihlaparit tajuavat mitä avioliittolaki säätää mm. omaisuudesta.
>
No olisiko pohdintanne jotenkin estynyt, jos aiheesta joku olisi kertonut naamatusten ensin?
Kiitos asiantuntevasta vastauksesta omaan viestiini, vaikka minä en kylläkään vastannut sinulle enkä kommentoinut sinun puheitasi vaan viestiketjun aloittajalle ja hänen puheitaan! Hän puhuu yhteiskunnan edusta, pakollisesta avioehdosta ja pariskuntien tietämisestä, kunhan vaan paperi kirjoitetaan. Meneepä jopa niin pitkälle, että toteaa avioehtopaperia tarvittavan pakollisena avoliitossakin...
Itse en muuten usko, että asioiden selittäminen tulevalle avioparille auttaisi enempää kuin kannettu vesi kaivossa muutenkaan... Keskivertomorsian ei voisi tyhmempää ajankulua keksiä kuin kuunnella jonkun jorinoita aviovarallisuudesta, koska niin monta tärkeämpää asiaa on vielä suunnittelematta, kuten hääjuhlan istumajärjestys tai morsiusneitojen mekon väri. Uskallan kirjoittaa näin, koska olen nainen! Jos siis asia ei lukemisella mene jakeluun, kuten toteat, niin eipä se mene jonkun jankuttamisellakaan - vaikka sinäkin lähdet vastauksessasi absoluuttiselle tielle "kaikki kihlaparit tajuavat".
"No olisiko pohdintanne jotenkin estynyt, jos aiheesta joku olisi kertonut naamatusten ensin?"
Ei tietenkään! Minähän en kommentoinut mitenkään sinun esittämääsi juttua asioiden selittämisestä kihlaparille, vaan aloittajan juttua pakollisesta paperista ja sen autuaaksi tekevästä voimasta. Toki sinun mallillasi aina joku pariskunta nykyistä useammin voisi tietää jo etukäteen, millaisia sitoumuksia ovat tekemässä.
>
Entäs sitten? Ellet ole sattunut huomaamaan, tämä on avoin keskustelufoorumi... pitäydy sähköpostin käyttämisessä jos keskustelu sattuu närästämään.
>
Niin puhui, enkä ollut siitä samaa mieltä. Totesinpa vain ettei läinsäädännön tarkoitus suinkaan ole pelkästään yhteiskunnan edun ajatteleminen.
>
Ei se asiaa ainakaan huonontaisi ... koska nykykäytännössä pelottavan monella avioparilla on hyvin heikot luulot avio-oikeudesta... esim. ettäkö se muka koskisi vain avioliiton aikana hankittua omaisuutta...
>
Voi olla, mutta väitän että sulhasen kiinnostus aiheeseen lisääntyy sillä sekunnilla, kun kuulee mitä esim. hänen 15 vuotta sitten isältään peritylle kesämökille avioerossa tapahtuisi... tai sille "silmäterälleen" (= auto) ... eli pääsee maksamaan tasinkoa.
Ja morsiammen mielenkiinto herännee kuultuaan, että jos tuo fiksu sulhanen joskus päättää tehdä vaimoltaan kysymättä TODELLA fiksun yritysoston pankkilainalla, ja kioski menee nurin ... pääsee rouva maksamaan tasinkoa avioerossa.
Tai, kun kuulevat mitä tapahtuu jos avioehdollisessa avioliitossa kikkaillaan ensiasunnon varainsiirtoveron kanssa, ja asunto toisen nimiin mutta laina kummankin...
Minulle ihan sama tekevätkö ihmiset avioehdon vai eivät, kunhan tietävät mitä valintansa merkitsee JOS tulee ero. Ehkä avioeropalstalla hieman vähemmän "yllättyneitä" tasingon maksajia tilittäisi "kuinka näin voi käydä oikeusvaltiossa".
>
On aivan eri juttu kun ihmisille kerrotaan sopimuksesta jota on tekemässä, kuin että annetaan nippu papereita ja sanotaan "lue tästä" ... silloin se varmasti monella jää ilman mitään huomiota ... vaikka ei teillä.
>
Totta, joillakin ihmisillä tajuaminen yllättävän vaikeata... mutta kun kerrotaan riittävän konkreettisesti ja selkokielellä... menee varmasti suuremmalla osalla jakeluun, kuin nykyisellä menettelyllä.
"Ellet ole sattunut huomaamaan ... jos keskustelu sattuu närästämään"
En tiedä, oletko itse huomannut, mutta viesteihisi on alkanut tulla samaa ylimielistä ja ärhäkkää sävyä kuin palstan toisella vakiovastaajalla. Vaikka en pidäkään henkilökohtaisuuksiin menemisestä, en ole varma, onko se asialle(si) aina hyväksi.
Viittasin siihen, etten kommentoinut sinun juttujasi, koska mielestäni sinun vastauksesi minulle oli kirjoitettu kuin olisin kritisoinut sinun näkemyksiäsi. En silti kieltänyt sinua kommentoimasta mitään, halusin vain korjata olettamani virheellisen käsityksen. Joten viittaukset keskustelupalstan ja e-mailin eroihin ovat ihan sinun juttuasi, eivät minun. Kiitin jopa asiallisesta kommentistasi. Siihen, että oletin sinun luulleen, että vastasin sinulle, mielestäni viittaa viimeistään se, että joudut SELITTÄMÄÄN asiaa minulle "kissankorkuisilla". Jos luit alkuperäisen viestin ja minun vastaukseni siihen, ei ehkä aivan noin koulumestarimainen ote olisi ollut tarpeen (koska olit näkemyksiäsi jo tuonut esiin aiemmin viestiketjussa), ellet halua erikseen osoittaa parempaa tietämystäsi joka keskustelussa ja joka vaiheessa. Esimerkiksi tuo "Totesinpa vain ettei läinsäädännön tarkoitus suinkaan ole pelkästään yhteiskunnan edun ajatteleminen" kohta alkuperäisessä viestissäsi oli - huomaa, että minun mielestäni - varsin tarpeeton. Minä kommentoin aloittajalle hänen uskoaan, että avioehdon pakollistaminen on yhteiskunnan edun mukaista. Hän ei muuten puhunut lainsäädännön kannanotosta asiaan vaan pelkästään "yhteiskunnan edusta". Jonka jätti tarkemmin perustelematta. Esimerkiksi oletettuun yhteiskunnan etuun en ole saanut aloittajalta mitään kommenttia, jos edes enää ketjua seuraakaan. Mutta eipä siihen tuonut mitään lisää sinunkaan viestisi, vaikka lähes joka lauseeseeni halusit jotain sanoa.
"avoin keskustelufoorumi"
Totta kai tämä on avoin foorumi ja se edellyttänee, että mekin, jotka emme tiedä niin paljon pykälistä, saamme ottaa kantaa mielipiteiden tasolla? Tai itse asiassa, sananvapauden nimissä voimme ottaa kantaa pykäliinkin, vaikka menisi kuinka pahasti metsään. Jokainen tänne kysymyksineen kirjoittavahan ottaa sen riskin, että vastaukset ovat faktojen osalta täyttä huuhaata. Vai onko nämä lakipalstat varattu vain sellaisille, joiden pykäläkommentit osuvat harvemmin harhaan kuin muiden?
Sana on minun puolestani edelleen vapaa niin sinulle kuin minullekin. Ja sananvapauden turvin saatan jatkossakin mainita, jos kommentoit mielestäni "asian vierestä" minun kommenttejani sillä tavoin kuin teit tällä kerralla.
>
Sitä on ollut aina, joskus vähemmän ja joskus enemmän.
>
Tietenkin saatte, jopa suotavaa.
>
Kyllä, mutta on myös kohtuullista olettaa että saatuaan oikeaa tietoa, ei toista kertaa neuvo väärin. Enkä nyt kirjoita sinusta.
>
Niin ottaakin, mutta onneksi melko usein lopulta oikeakin vastaus tulee... eikä läheskään aina minulta.