Millaisessa kaupungissa te yksinäiset asutte? Itse olen melko pienestä kaupungista, ja vieläpä koko ikäni täällä asunut. Silti en tunne ketään, eikä minua tunneta. Ei siinä mitään jos joku on juuri muuttanut uuteen kaupunkiin eikä tunne ketään, se on vielä ymmärrettävää. Mutta minä vaan en ole päässyt tämän kaupungin seurapiireihin. Se kiduttaa. Tai no, yksi lapsuudenkaveri minulla on. Hän kuuluu niihin joka tuntee koko kaupupngin ja kun liikun hänen kanssaan, yksinäisyyteni vain kasvaa kun ahdistaa etten itse tunne ketään. Ja kun jännitän niin paljon ihmisten kanssa enkä uskalla puhua, en edes osaa tutustua hänen kauttaan ihmisiin. MIKSI MINUA RANGAISTAAN TÄLLÄISELLÄ LUONTEENPIIRTEELLÄ?
Yksinäinen pikkukaupungissa
Säälittävää :(
81613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lähellä elämää ja iloa. Mutta omin ajatuksin rakennetun muurin takana.
seurassa olessasi tutustua ihmisiin,sillain on helpompi.On sitten myös meitä jotka emme edes halua tutustua toisiin.
Itsellä sama tilanne. Asun Kauniaisissa. En tunne ketään, vaikka 22 vuotta täällä asuttu. No joskus saattaa tulla vastaan joku, joka oli samalla ala-asteella jonkun aikaa (JIPPII). Paras olisi jos olisi edes yksi tuttu täällä jonka avula tutustuisi kaikkiin, mutta ei niin ei.
Itse harrastin nuorempa aktiivisesti urheilua ja opiskelin toisella paikkakunnalla, jolloin se vanha lapsuuden ja murrosiän aikainen ysäväpiiri jäi taakse. Urheilu loppui vammaan sekä suurimman innostuksen lopahtamiseen ja samalla hävisi se sosiaalinen kontakti. Opiskeluaikana kavereita ja naisia hauskanpitoon kyllä riitti, mutta ei mitään pysyvää ystävyyttä tai edes kaveruutta.
Jonkinlainen erakkoluonne olen aivan varmasti, mutta nyt kolmekymppisenä alkaa mieleen hiipiä epäilys siitä ettei yksin pärjääkkään. Kuitenkin syvällä jossain kadehdin sitä nuorta isää, joka koittaa selittää huutavalle räkänokalle, ettei tänään ole karkkipäivä (tapahtui tosielämässä:)
vanhempia näkee koko ajan ja pistää minut entistä hiljasemmaksi... tuntuu erittäin yksinäiseltä. varsinkin kun olen vielä poikalapsenkin menettänyt sossuille...
itse asustelen maalla.. lähimpään kaupunkiin on 30km... en minäkään uskalla ketään lähestyä...
"Millaisessa kaupungissa te yksinäiset asutte?"
Helsingissä.
"Hän kuuluu niihin joka tuntee koko kaupupngin ja kun liikun hänen kanssaan, yksinäisyyteni vain kasvaa kun ahdistaa etten itse tunne ketään."
Olette kateellinen.
"Ja kun jännitän niin paljon ihmisten kanssa enkä uskalla puhua, en edes osaa tutustua hänen kauttaan ihmisiin."
Miksi sinun pitäisi ?
"MIKSI MINUA RANGAISTAAN TÄLLÄISELLÄ LUONTEENPIIRTEELLÄ?"
Miksi te piiskaatte itseänne jatkuvasti ?
..sinä muutut rohkeammaksi ja vapaammaksi. Aika tekee sinusta rohkeamman, etkä jaksa jännittää uusia ihmisiä. Sinulta puuttuu paikka, rooli siellä kenties. Se voi ahdistaa. Et tiedä tai vain kuvittelet millaisia odotuksia muilla on sinun suhteesi. Ole oma itsesi ja odota kunnes saat siivet.