Haluaisin olla lintu
lentää vapaana yli välkkyvien vetten,
hipoa onnellisten taivaiden kaarta
vailla tuskaa.
Kuitenkin tämä maa on kuljettava
joskus niin epävarmoin askelin
kuin irtirepäistynä itsestään.
Mutta tänään illan hämärtyessä
kuljen koskelle
ajatukset kootakseni,
korvieni tavoittaa sen vaimean pauhun
ja silmieni taivaan yksinäiset tähdet
ihoni kosketuksesi kaipuun.
lentää vapaana yli välkkyvien vetten,
hipoa onnellisten taivaiden kaarta
vailla tuskaa.
Kuitenkin tämä maa on kuljettava
joskus niin epävarmoin askelin
kuin irtirepäistynä itsestään.
Mutta tänään illan hämärtyessä
kuljen koskelle
ajatukset kootakseni,
korvieni tavoittaa sen vaimean pauhun
ja silmieni taivaan yksinäiset tähdet
ihoni kosketuksesi kaipuun.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ai että on ollut ikävä näitä hienoja runojasi. Kiitos tästä aamun ihanasta lukuhetkestä : )
Tässä on taas niin lumoavia sanoja, että haukon henkeäni "vapaana yli välkkyvien vetten" ja "onnellisten taivaiden kaarta". Aivan ihanasti sanottu.
terveisin "nöyrä ihalijasi" : )
Mieltä lämmittävää luettavaa palautteesi
kaikilta osin.
Olen keskittynyt viime päivinä lähinnä novellin
kirjoittamiseen, joten aika on mennyt sen parissa
kuin siivillä. Tämä runoni on synnytetty jo pari
kuukautta sitten, arvoin aamulla entten-tentten,
minkä tuon ja tähän päädyin.
Voi Sinua höppänää, kiitos paljon ja mukavaa il-
lan jatkoa.
Elämä on kaunis
kuitenkin siinä
on karikoita
tuskaisia
Seison äärellä kosken
ilta hämärtyy
kosken pauhu tavoittaa mieleni
katson tähtitaivaalle
Kaipaan Sinua vierellesi
ihoni huutaa kosketustasi
Epävarmoin askelin
palaan kotiini
Keitän kahvit ja
hiljaisina sitä juomme
Sinä tiedät paremmin kuin kukaan
kuinka karikkoinen elämäni on
tuskien taipaleelta taipaleelle
enkä tiedä
kuinka paljon tätä kaikkea jaksan kantaa.
Mutta minulla on olemassa aina
yksi mieltäni rauhoittava lohtu
koski.
Kun kuuntelen sen vaimeaa pauhua
ja katselen tähtivöitä
olen vapaa edes hetkisen murheistani
ja silloin enemmän kuin koskaan
Sinun syliisi kaipaan.
.
.
.
Kiitos Kaaru, Sinähän tiedät kuinka nuo vastaru-
nosi saavat minut inspiroitumaan.
me haikeat kulkijat
uusi vuosiko se
Kiitos kaunis runostasi
Pimeä - kaamosaika ehkä synnyttää näitä haikeita
runoja luulen ja mielen apeuskin.
Lämmin kiitos, Sinulle se kuuluu.
runoutta taas kerran.
Peace
kiitos että olet sanasesi sanonut, se lämmittää
aina.
Emmehän me saata rauhaa unohtaa, rakkaudesta
puhumattakaan :)
Tämmöstä runnoo sitä lukkoo mielellään
kun oot osannu taukopäiviin jäläkeen tehhä
semmosta tekstijä että johonkii kirjaan
tuo pitäs suaha....
Mie oun kuule synnyttännä tiän jo aekoja sitte,
kuha vuan jonnii tuolta muistista uamusella nap-
pasin. Mie oun iha toesellaisissa kirjotuspuuhis-
sa ollu niä taukopäevät.
Kiitosta vuan Kalle, tuskinpa mie toista kirjoo
ruppeen värkkeemään.
Lupsakkata ehtoon jatkoo Siulle.
Niinpä lintuna tarvitsisi löytää vain ruokaa ja pitää kroppa lämpimänä
Sais ihailla maisemia ja lennellä minne haluaisi.
Hienosti maalailit tämän runosi
kiitos pääsin miekii lennolle mukaan ajatuksin siivin :)
Ollappa lintu vapaa, kuten runossani sanon.
Mutta meidän tyytyminen on tallata tätä maata,
joskus niin raskain askelin. Vaikeudet on kuulem-
ma luotu voitettaviksi.
Kiitos Sinulle uskollinen kommentoijani, eikös
vain ollutkin mukavaa liidellä :)
Sinun kosketuksesi
iäti pysyvä
ei lähde pesemällä
sen muisto kiduttaa omalla
ihanalla tavallaan
vie aina menneeseen
johtaa tulevaan
tuo lisää tähtiä taivaalle
ja lopulta pakottaa
palaamaan koskelle ja kasaamaan
itsensä taas kerran
Linda, sanasi ovat koskettavat:)
Miten Sinä voitkin löytää nuo sanat, sanat jotka
ovat kuin suoraa sydämestäni - tunnoistani,
huoh.
Tuo runosi on aivan pakko ottaa talteen, Sinä
olet ihme.
Jos kosketti runoni, niin kyllä Sinäkin menit
omallasi sisimpääni - kiitos.
Ja hyvää huomenta siskosein.