Meillä' on avioehto. Olemme avioliiton aikana hankkineet mökin (miehen nimissä), sijoitusyksiön (vaimon nimissä), auton, (vaimon nimissä) sekä yhteisen asunnon jossa asuimme ja se on molempien nimissä. Ero astuu voimaan helmikuussa ja ex vaimo asuu omistamassamme asunnossa ja hoitaa lyhennykset ja kulut siitä. En halua tässä vaiheessa asettaa häntä taloudelliseen ahdinkoon ja asukoon siinä. Ositustilanteessa molemmat pitävät omaisuutensa ja hän maksaa osuuteni asunnosta piste. vai?
pässin lihaa, vai?
pesukalle
6673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Esimerkki helpottaa asissa...
A:lla 100.000 EUR mökki, ei velkaa
B:llä 200.000 EUR sijoitusasunto, 25.000 EUR auto ja 15.000 EUR arvoinen auto, ei velkaa
A:lla ja B:llä yhteisessä omsituksessa 400.000 EUR talo, josta yhteistä velkaa 80.000 EUR
A:n nettovarallisuus: 100 400/2 - 80/2 = 260.000 EUR
B:n nettovarallisuus: 200 25 15 400/2 - 80/2 = 400.000 EUR
B:n pitäisi maksaa tasinkoa A:lle 70.000 EUR ellei olisi avioehtoa, koska on... tasinkoa ei makseta.
Sitten erotellaan, B tahtoo pitää talon (ja sopii A:lle)... joten A:lle hänen maksaa lunastuksena puolet velattomasta arvosta, siis 160.000 EUR ja ottaa loppuvelan yksin vastattavakseen (jos sopii pankille).
Siinäpä se sitten on... niin, ja lunastussummana A voisi huolia toisen B:n autoista (pakkoa ei ole, mutta jos kyse olisi tasingosta, saisi B päättää millä omaisuudellaan tasingon suorittaa... lunastamiseen se ei päde)
olen samassa tilanteessa. Vaikka nämä omaisuudet on ostettu avioliiton aikana, menevätkö ne aina omistajalleen vaikka ne olisi makseltu vuosien aikana yhteisillä rahoilla. Meilläkin on avioehto ja ei oikeutta toisen omaisuuteen. Ollaan vaan ostettu mökki A:n nimiin, sijoitusasunto B:n nimiin ja auto B: lle jne????? Omaa tyhmyyttä ja ajattelemattomuuttako?
On B:n tyhmyyttä maksaa A:n omaisuutta... jos niin tekee, pitäisi tietenkin yhteisesti maksettava omaisuus olla A B:n omaisuutta (esim. talo) myös "virallisesti".
Tilanne aivan kuten avoliitoissa, joissa joskus puoliso maksaa toisen omaisuutta... mutta kun se nimiperiaate on varsin vahva juttu... ja voidaan kysyä "miksi ihmeessä maskat kaverisi omaisuutta, kiltteyttäsi?"
Avoliitossa tilanne jopa heikompi ... siinä kun ei mitään ositusta edes tehdä, tietenkään tasinkoa ei lasketa... eikä avioliittolaki päde.
Avioehdollisen eron osituksessahan voidaan laskea nettovarallisuudet, mutta tasinkoa ei ole pakko maksaa. Mutta, puolisot voivat sopia ehdosta huolimatta että "reiluuden"-nimissä tasinkoa maksetaan tai omaisuus jaetaan toisin.
Noh, onneksi avioliittolaissa on sovittelupykäläkin, jonka perusteella oikeuden määräämä pesänjakaja voi "pakkosovitella". Ääritaaushan voisi olla, että velka on A:n nimissä (joka lähes maksettu), mutta esim. mökki pelkästään B:n nimissä (jonak arvo vain nousee), jolloin avioehdollisessa erossa A:lle jää velka, B pitää mökkinsä.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
103 b § (16.4.1987/411)
Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä:
1) että puoliso ei saa avio- oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan;
2) että tietty omaisuus, jonka puoliso on ansainnut tai saanut puolisoiden asuessa erillään tai joka puolisolla on ollut avioliittoon mentäessä taikka jonka puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, lahjana tai testamentin nojalla, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta;
3) että omaisuus, johon toisella puolisolla ei avioehtosopimuksen nojalla ole avio- oikeutta, on omaisuuden osituksessa kokonaan tai osaksi oleva omaisuutta, johon toisella puolisolla on avio-oikeus.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä joko osituksessa tai osituksen jälkeen. Kun sovitteluvaatimus tehdään osituksen jälkeen, on noudatettava, mitä osituksen moitteesta ja osituksen pätemättömäksi julistamisesta on voimassa.
Ei ole oikein, että vaimosi kasvattaa sinun omaisuuttasi maksamalla myös sinun osaasi yhteisen asunnon lainasta! Sinun pitää maksaa osasi ja vaimon sinulle puolesta asunnosta vuokraa.
Periaatteesta olet aivan oikeassa, mutta:
1. ...asia täysin kahden puolison välinen sopimus. Ellei toinen vaadi ("vuokraa" tai muuttaneen lyhennysossuutta), niin sehän on OK.
2. ...et ottanut huomioon, että ehkäpä lyhennys ja "vuokra" pois muuttaneelle menevät päikseen.. ja kaikki tyytyväisä vaikkei raha liikukaan.
Hän vastaa lainoista yksin eli periaatteessa maksaa vuokraa minulle asuttaessaan osaketta. Nyt kun velkaa 0n 79t ja arvo noin 155. Jos nyt vaadin osuuteni, saan siis n 38t ja hän ottaa velat nimiinsä ja omistusoikeus siirtyy hänelle.
Mikäli tilanne tulehtuu, kenen puoleen käännyn?