Lukuisten lääkkeenvaihtojen myötä aurani ovat monta kertaa muuttuneet.
Nykyään tyypillinen "kohtaus" alkaa sillä, että huomaan niskaani pakottavan. Pakotus kasvaa ja kasvaa.
Sitten keskelle selkää tulee toinen pakottava piste.
Tätä seuraa lihasheikkous ja arastus. Käsivarret ja pohkeet tuntuvat äkkiä helliltä ja rasittuneilta.
Alkaa janottaa ja väsyttää.
Kaikkialla jäsenissä ja lihaksissa alkaa tuntua sellaista omituista ei nyt ihan aaltoilua, mutta jotain sinne päin.
Kurkunpäähän tulee oksettava tunne.
Tämä saattaa kestää monta tuntia, ehkä hieman laantuen matkan varrella, mutta mitään muuta ei tule.
Voiko tämä olla epiä, vai onko minulla sen lisäksi jokin muukin vika?! Tai voisiko tämä kenties johtua lääkkeistä?
Lisäksi minusta tuntuu, että saan näitä kohtauksia helpommin, jos minulla on valmiiksi jokin lihas esim liikunnan tai niskajumituksen takia kipeänä. Onko se mahdollista?!?
Olen puolisentoista vuotta sitten saanut viimeksi kouristuskohtauksia, mutta lääkehoidon alettua niitä ei ole enää tullut, pelkkiä auratuntemuksia vain.
Nykyään tyypillinen "kohtaus" alkaa sillä, että huomaan niskaani pakottavan. Pakotus kasvaa ja kasvaa.
Sitten keskelle selkää tulee toinen pakottava piste.
Tätä seuraa lihasheikkous ja arastus. Käsivarret ja pohkeet tuntuvat äkkiä helliltä ja rasittuneilta.
Alkaa janottaa ja väsyttää.
Kaikkialla jäsenissä ja lihaksissa alkaa tuntua sellaista omituista ei nyt ihan aaltoilua, mutta jotain sinne päin.
Kurkunpäähän tulee oksettava tunne.
Tämä saattaa kestää monta tuntia, ehkä hieman laantuen matkan varrella, mutta mitään muuta ei tule.
Voiko tämä olla epiä, vai onko minulla sen lisäksi jokin muukin vika?! Tai voisiko tämä kenties johtua lääkkeistä?
Lisäksi minusta tuntuu, että saan näitä kohtauksia helpommin, jos minulla on valmiiksi jokin lihas esim liikunnan tai niskajumituksen takia kipeänä. Onko se mahdollista?!?
Olen puolisentoista vuotta sitten saanut viimeksi kouristuskohtauksia, mutta lääkehoidon alettua niitä ei ole enää tullut, pelkkiä auratuntemuksia vain.
Vastaukset 4
Vanhimmat
lihashiekkous, nimenomaan käsivarsissa ja pohkeissa, kuuluu auratuntemuksiin; joskus tuntuu niin heikolta, ettei kahvikuppia jaksa huulilleen nostaa. Ensimmäiset tällaiset tuntemukset tulivat jo n. 4-5 vuotta sitten Istanbulissa, epini diagnosoitiin vasta pari vuotta sitten.
Samoin auroihini kuuluu jonkinlainen suhina niskassa, paineen tunne rintakehällä ja vellova tunne vatsassa ( armoton oksentelu).
Minulle neurologi kertoi heti alussa, että lääkket eivät välttämättä poista auroja, vaan estävät gm-kohtausten (tai minkä kohtauksen vaan) tulon, jolloin kohtaus jää auratasolle.
Mielestäni sinun juttusi kuulostaa epiltä; tosin en ole neurologi, enkä muukaan lääkäri. Onko sinulle tehty perinpohjaisia tutkimuksia (mm. sisäelimet)?
Tutulta kuulostaa kyllä. Minulla tosin koskaan mene niin pitkälle, että oksennus oikeasti tulisi.
Se on varmasti todelaa inhottavaa! :(
Ei minulle vielä ole tehty kuin näitä normaaleja epitutkimuksia. Nyt sen johdosta, että minulla on epämääräisiä polttelu/närästystuntemuksia, olen menossa verikokeeseen. Onko sinulla ollut mitään sen kaltaista? Epämääräistä korvennusta ja polttelua, joka tuntuu samaan aikaan sekä epiltä että närästykseltä ja toisaalta taas ei kummaltakaan ihan suoraan?
Pahenevatko aurasi jos rasitut, vai onko sillä mitään eroa, että lepäätkö niiden tultua, vai pistätkö huolella menemään? (tietenkin on mahdotonta kovin paljon mitään puuhailla, tiedän, sen verran inhottava olo on..)
varma, tiedänkö, mitä närästys on ;) Aurojen tullessa koko rintakehäni aina kainaloihin asti on kuin tulessa ja paineen alla. Ymmärtääkseni närästys tuntuu vain ruokatorvessa?
Tietenkin, jos oksentelen (yleensä vartin välein), olen koko ajan pedin omana. Mutta, jos ei okseta, siis jos on vain polttelua ja paineen tunnetta, olen hirvittävän levoton ja näprään koko ajan jotain pientä. Mihinkään suurisuuntaiseen en uskalla ryhtyä, koskaan kun en tiedä milloin pamahtaa. Yleensäkin levottomuus kuuluu kuvioihin.
Minulta on pääkopan tutkimuksien lisäksi tutkittu sydän, kilpirauhaset ja munuaiset. Niin ja sappikivien mahdollisuus on tutkittu ja mitähän vielä...Verikokeita on otettu "miljoonat" (siltä ainakin tuntuu; suoneni ovat niin pienet, että sekin homma on yhtä tuskaa).
Tähän mennessä ei ole muita löydöksiä kuin epileptisiä piikkejä eeg:ssä.
Joo, no siksi olenkin niin epäileväinen sen polttelun suhteen, kun se tuntuu paljon laajemmin kuin vain ruokatorvessa. Ehkäpä se ei siis ole närästystä.
huh, sinä se olet saanut juosta testeissä. Tiedä sitten onko se kaikki minullakin edessa...
Kaikki tämä on minulle aika uutta, ja yritän vasta hahmottaa että mistä ihmeestä tässä on edes kysymys!! :> Vaikeinta on se, kun on vihdoin saanut sadan vuoden odottelun jälkeen soittoajan neurolle ja pitäisi siinä lyhyessä ajassa saada kerrottua, että miltä tässä nyt sitten oikein tuntuu! Kun ei osaa omalle puolisolleenkaan selittää.. :-/
No, kaipa se tästä. Suuri kiitos sinulle, kun jaksoit minulle vastailla!