Taas olisi aika jättää apurahakemukset. Aika monessa hakuaika on 1-31.1.2008.
Mutta tässä linkki:
http://www.skr.fi/default.asp?docId=12642
T. ®Sherlokki © 2008
Mutta tässä linkki:
http://www.skr.fi/default.asp?docId=12642
T. ®Sherlokki © 2008
Apurahat haettavana
X-Sherlokki-reborn
471772
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 47
Vanhimmat
http://www.saatiopalvelu.fi/fi/index.html
Muistakaa laittaa vuosi 2008, itsellä meni yhteen vahingossa 2007. GGGRRR.
Mutta vuoden vaihtuminen yllättää aina muutaman kerran ; )
T. ®Sherlokki © 2008
mutta ei tämä taida koskea meitä kirjailijanAlkuja. Sopisi paremmin tonne kirjailijat-palstalle. Vai oliko tarkoitus kettuilla?
Tällä palstalla tiedän lisäkseni 4-5 henkilöä, joilla on kirja saatu aikaiseksi, viimeisimpänä Juupeli-toin.
Joten tämä viesti sopii hyvin tälle palstalle.
Aikaraja hakea on 1.-31, joten tästä on hyvä muistuttaa, jos missaa on taas vuosi odotettava.
T. ®Sherlokki © 2008
taitaa olla tuo hakuaikataulu?
sellaiseen tulokseen pääsin sivuja selailemalla, olenko väärässä? haittako jos pistää paperit sisään ennen hahuaikaa? Luulisi sieltä tulevan bumerangi sitten. Huonosti on infottu koko valtakunnan tilanne. kiitos kuitenkin vinkistä.
Toisesta linkistä lisää hakupaikkoja. "Hakuaika" tarkoittaa hakuaikaa.
Turha silloin on muina ajankohtina kirjeillä pommittaa.
T. ®Sherlokki © 2008
omakustanteella saisi apurahan. Eiköhän sitä paremmin tienaa muuten palkkatöissä? Taitaa apurahat olla aika pienii. Niin, onhan täällä muutama oikeastikin julkaissut, kuulemma. Joskus vaan tuntuu että se on se yksi sama tyyppi usealla nimimerkillä.
Mitä tulee usealla nimimerkillä taiteilevaan oikeasti julkaisseeseen? Voisitko tarkentaa, kun sinulla on ilmeisesti parempaa tietoa olemassa.
Nyt pitää muistuttaa, että esim. kirjastoapuraha on niin sanottu tekijänoikeuskorvaus.
Mitä muuten tulee palkkatyöhön, vilkaisin apurahaa saaneita edelliseltä vuodelta. Sillä komeili kansanedustajamme Tommy Taberman ja paljon muitakin hyväpalkkaisia, joten kai sitä on hyväksi hakea, vaikka palkkaa saisikin. Lisänä kissanpaskakin rokassa ; )
T. ®Sherlokki © 2008
Hyvää tietää. Haen nyt suomalainen kansalaisuuteen. Mutta se voi kestää monta vuotta. Näyttää minun pitäisi myydä kirjani kovasti, sitten saan rahaa elättää. Tietysti voin yrittää myydä Kiinassa kiinakielenä. Kiitos tietostasi.
Hieno juttu
Että ensimmäinen mielikuva ihmisestä pitää yleensä ja hämmästyttävän pitkälle paikkansa. Tiesin ensimmäisestä tai sanotaanko vasta toisesta viestistä mitä, millainen, sinä olet.
Ja jokainen tuon jälkeen lausumasi sana vain vahvistaa ensimmäistä hennonvarmaa mielikuvaa.
Kuulut heihin joita tällä saitilla on sata, heihin jotka yrittävät olla älykkäitä, huomaamatta että jokainen lausumansa sana todistaa tyhmyyttään.
Jos ei ole mitään sanottavaa, voi olla myös hiljaa. Siksi tämä palsta aika-ajoin on hiljainen. Meillä ei enää ole tarvetta olla äänessä kokoaikaisesti. Voimme olla myös hiljaa.
Mitä tuo ihmissuhteissa tarkoittikaan? Kun on ihminen jonka lähellä on hyvä olla myös hiljaa, on löytänyt sielunkumppaninsa. Eikä tuo tarkoita ettei saisi puhua, se tarkoittaa vain ettei hiljaisuutta tarvitse täyttää tyhjillä sanoilla.
Puhut kuin suomalainen.
Tietysti olet suomalainen, ymmärrän mitä tarkoitat. Kiinassa tunnettiin sama sanonta kuin Suomessakin: ``Vaikeneminen on kultaa``. Suomalaiset ovat kaksikielisiksi ihmisiksi hiljaisia, Itse ihmettelen. Mutta haluan sanoa että suomalainen osaa kehua toista, itse ollut yllättynyt tähän. Se vain yksikertaisesti tuntuu hyvältä vaikka joskus näytä vähän epäaidolta. Kiinalaisena emme kehu paljoa koska kiinalaiset muutenkin vertailevat tekemisiään toisiin. Itse olen vasta Suomessa oppinut kehumaan.
Kulttuurieroja on myös suomen sisällä. Suuriakin poikkeavuuksia, siinä missä hämäläiset ovat hitaita, lappilaiset ovat flegmaattisia, elävät vain kesäisin. Pohjalaiset osaavat kyllä kehua itseään, rakentaa kolmen talon kokoisia taloja ja olla ylpeitä juuristaan.
Riippuu paljon siitä mihin kohtaa suomea sattui syntymään, millainen kasvuympäristö on ja ketä lähipiiriin kuuluu.
Helsinkiläiset ovat omaa luokkaansa, kehäkolmosen ulkopuolella elävät nauravat usein hersyvästi näiden hyväkkäiden omavoimaisuudelle. Helsinkiläisyys on siitä hassu ominaisuus, että se tarttuu ihmiseen tiukasti kuin purkka tukkaan jo parin kuukauden oleskelun jälkeen.
Kulttuuriero tulee selkeästi esiin murteissa, puherytmissä, siinä mistä puhutaan, mitä jätetään mainitsematta. Olen joskus pohtinyt asiaa äidinkielen/filosofian maisterin kanssa, sitä miten samaa murretta puhuva ihminen on kuin samaa klaania. Henkinen yhteys on helpompi saavuttaa, kun murteen omaperäinen rakenne ja huumori ovat yhteistä. Ihan kuin saman alueen ihminen pystyisi tarkemmin tuntemaan sanojen taustat, rivien välit ja tulkitsemaan katseista ja eleistä enemmän kuin vieraspaikkakuntalainen.
Suomalainen ja suomalainen voivat olla toisilleen yhtä vieraat kulttuurillisesti, kuin kiinalainen ja suomalainen. Puhumattakaan uskonnollisista yhteisöistä joilla on oma, valtakulttuurista hyvinkin paljon poikkeava tapa elää.
Jaa-a, itse olen vahvasti sitä mieltä että Suomen sisäisten kulttuurierojen selittävänä tekijänä on näinä päivinä ennen kaikkea globalisaation vastareaktiona ilmenevä lokalisaatio, joka pelaa mielikuvien tasolla.
2000-luvun globaalissa maailmassa pinnalla on tendenssi korostaa alkuperäänsä, maakuntaeroja ja olla juuristaan ylpeä. Parin vuosikymmenen päästä saatetaan kriisin ikeessä puhkua "viime vuosisadan alun kielipoliittista solidaarisuutta talvisodan hengessä", mikäli maailman muutos on tehnyt suomalaisuudesta niin rikkaan että se uhkaa ahtaita stereotypioitamme (ja sitä kautta ihmisten identiteettejä) kansasta, joka on "sisukas, ahkera, melankolinen, vaitonainen ja viinaan menevä" .
Maakuntastereotypiat elävät kulttuurissa, mutta eivät representoi todellisuutta, vaan enemminkin heijstelevat funktionaalisesti yhteiskunnan sisäistä turbulenssia ja konstruoivat todellisuutta mielikuvista käsin. Ne ovat toisin sanottuna lähempänä uskomuksia kuin todellisia eroja, sillä erot elämäntavoissa, ulkonäössä, persoonallisuustyypeissä ja tempperamenteissa ovat maakunnan sisällä suurempia kuin maakuntien välillä. Jos tuon väitteen onnistut kumoamaan, olen valmis uskomaan näkemystäsi.
På finska, maakuntaeroihin uskotaan vähän niin kuin Jeesukseen joulun aikaan, ja se on niiden idis monimutkaisessa 2000-luvun maailmassa. Ne tuovat turvaa sinne missä kompleksisuus ja kiivas muutostahti luo epävarmuutta.
Käytännön esimerkki tästä on juuri esittämäsi luonnehdinta helsinkiläisistä monoliittisena homogeenisenä ryhmänä, joiden "hyväkkäiden omavoimaisuudelle kehäkolmosen ulkopuolella hersyvästi nauretaan". Esittämäsi stereotypia ei kumpua helsinkiläisistä tai heidän monoliittisuudestaan, vaan siitä valtasuhteesta, joka keskuksen ja periferian välillä vallitsee, jota vastustetaan huumorin ja stereotyypittelyn keinoin. Helsinkiläisiä nimitellään ylimielisiksi, koska se sopii maakuntakulttuurien tarkoitusperiin, joihin sisältyy ylpeys omista juurista.
Kyseessä on kulttuurinen vastarinta Helsingin hegemoniselle asemalle, joka ilmenee niin talouden kuin kulttuurinkin saralla, ts. taistelu pienempien kaupunkien olemassaolon oikeutuksen puolesta, mikä toteutuu muun muassa negatiivisten stereotypioiden kautta. Sama ilmiö on havaittavissa muissakin maissa, joissa on kiistaton ykköskaupunki.
Loppukaneettina, suomalainen ja suomalainen saattaa tuskin okka kulttuurisesti toisilleen etäisempi, kuin suomalainen ja kiinalainen. Suomen sisäinen etnisyys on ennen kaikkea symbolinen merkitysrakenne, ei konkretiaa kuten tulet nähdäkseni esittäneeksi.
Sorkkis pitkästä postista.
ovat täysin eri asia. saitilla vaikenemalla, et ilmaise olevasi läsnä. Ihmisen kanssa ollessa läsnäolon voi ilmaista ilman varbaliikkaakin, vaikka hymyllä tai ohimennessä taputuksella pyllyyn.
Olet kyllä nyt aivan hakoteillä. Tyypillinen netti-riippuvainen, veikkaan? Eipä minua vielä olekaan moitittu kannustavasta kommentista. oletko kateellinen? höh, tyhmä, tyhmä, tyhmä
Pidät minua varmasti markkinamiehenä, koska olen tarmokkaasti edistänyt omaa asiaani? (omakustanne, nettisivut, omalla naamalla esiin tulo). Onko sinusta ikinä siihen?
W G - Suomi sanakirja tarpeen nyt.
syy näennäiseen kaikkitietävyyteesi: olet sosiologi. Pitihän se arvata.
Ne muuten tuppaa olemaan jargonia puskevia selitysautomaatteja. Ovat jopa pahempia kuin sisäänpäin kääntyneet psykologit, nuo ystäväpiirien refleksiiviset kivireet, jotka eivät jostain kumman syystä osaa iskeä naisia.
Että olet luultavasti lukenut sosiologiaa, psykologiaa, kielitiedettä ja filosofiaa. Olenko täysin väärässä?
Sinulla on hyvä mielikuvitus ja kykenet ilmaisemaan itseäsi ällistyttävän hyvin. Tämä on kuitenkin turhauttavaa, sillä harva ihminen on tarpeeksi älykäs ymmärtämään, mistä oikein puhut. Sen takia sinulla onkin jokin joku tumma salaisuus, joka pitää sinut vielä elämän sylissä ja kostaa. Ehkä lähdet Venäjän puolelle viikonloppuisin maatierosvoamisreissulle. Ehkä olet miespuolinen prostituoitu. Ehkä olet poliitikko. Ehkä tykkäät vaan etuilla ja kirota mummoja kassajonoissa. Joka tapauksessa tämä yönmusta puoli sinussa tyydyttää ja hillitsee alla roihuavaa, kanssaihmisten keskinkertaisuudesta juontuvaa, raivokasta paloa.
Kiitos, kiitos. Ainoa hoitokeino on pelottelu. Sen vuoksi ehdottaisinkin vuodelta 1945 peräisin olevaa elokuvaa Paholaisnainen - ellet sosiologisessa kaikkitietävyydessäsi ole jo kyseistä elokuvaa nähnyt. Lopeta kaikki intellektualismi ja kaikenlainen nopea ajattelu heti paikalla ja vaipu meidän tavisten tasolle, muuten kuolet yksin ja turmeltuneena.
voisin lisäillä vielä jotain, mutta olen viikon lomalla, joten puhallan saittine sammuksiin:Puuuhhh......
Muuten arvostan W G:n tyylin korkealle ja luulen että hän on minusta saanut jonkinlaista sparraus-apua. Joten sinun on aika kiittää, W G.
Ilmakitaran soitto tai varjonyrkkeily on turhauttavaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Haha, se oli jotakuinkin lyyrisin erä laivan upotusta, jossa olen saanut kunnian toimia maalitauluna. Pienimuotoinen taidonnäyte itsessään, ei vähiten siksi että kielellisen ilottelun lisäksi vetelit varsin vakaata sarjaa, mitä tulee osumatarkkuuteesi.
Mutta koska päätin lopettaa itseni ruotimisen nuorena lukiolaispoikana äkättyäni, että sellaisella on halvaannuttava vaikutus äärimmäisen ikävystyttävyyden lisäksi, kryssin keskustelun mitä kunnioittavimmin mielenkiintoisimmille vesille; tarkoitan tietenkin kirjoittamista.
Mä olen ollut vähän sitä mieltä, että se kaikkein selkein ilmaisu vaatii kaikkein monimutkaisimman ajattelutyön ja siksi älylliset haasteet tekevät poikaa. Toinen juttu mitä mä olen miettinyt (vähän ohi aiheesta), että miksi tuntitolkulla hiottu lahjakkuus näyttäytyy katsojille näennäisenä helppoutena, leikillisenä ilotteluna, jota on helvetin ilmavaa ihailla vierestä. Lahjakas muusikko ylentävää kuuntelijansa, taitava kirjoittaja vangitsee. Sellainen mua kiehtoo, vaikka tähän pähkinän rikkomiseen mun hampaat on liian terävää laatua (tylpemmät hampaat kiinni puruvoimaisissa leukaperissä hoitaisi homman luulen).
Mutta palatakseni takaisin alkuperäiseen sivujuonteeseen, oon sitä mieltä että lukemalla silloin tällöin teoreettisen opuksen (jotka ironisesti kyllä tuppaavat olemaan huonoimmin kirjoitettuja), sitä saattaa oppia yhtä sun toista myös luovasta kirjoittamisesta. Sitä taipuu joustavammaksi aivoittelijaksi, joka kykenee ajatteluun ilman kohinaa.
Jos sallitaan jonkin sortin yhteenniputus irtonaisista ajatuksista: mä uskon, että kirjoittaminen on perin juurin älyllistä puuhaa, vaikka monet kotimaiset kirjailijat esiintyvätkin jonkin sortin käsityöläisenä Päätalojen ja muiden runkkarien vanavedessä.
Kiitti kehuista. Sitä tuppaa yllättävän usein olemaan sellaisessa jamassa, jossa sekottaa outouden osaamattomuuteen ja syyttelee itseään yleisestä yhteyden puutteesta. Se ei tosin selitä turmeltuneisuuttani. Pitää kaivaa Paholaisnainen jostain kiven alta esille.
Jätkä vaatii kehuja osakseen ja puhuu samassa postauksessa varjonyrkkeilystä. Kumma kyllä, mä luulen että sä olet niitä tyyppejä, jotka todella tarvitset iskun vyön alle.
Ehkä lomiesi jälkeen, silloin sillä on suuremmat kumulatiiviset vaikutukset itsetuntoosi.
Paljolti kelaan just kuin W G tosa.
(Äläkä ala kuule vittuilee vaikka vähän kehunkin sua.)
Yksinkertainen on kaunista. Kunhan se on älykkäästi yksinkertaista.
Esimerkkini kantrimusiikista:
- Jambalaya on yksi maailman tunnetuimpia kantrirallatuksia. Siinä on kaksi sointua (monimutkaisissa on vaik yli kymmenen). Ja helppo sävel. Soinut jo 50 vuotta ja soi edelleen.
- Achy Breaky Hard. Kamppailee kanssa tunnetuimman biisin kunniasta. Myös kantritanssijoiden ehkä kaikkein tuntemin. Kaksi sointua ja helppo sävel.
Joo, ja jos kirjoittaa meinaa niin teoriaa ei koskaa liikaa hallitse. Ite hallitsen novelliteoriasta noin 1,63 %. Lähes joka päivä koetan kasvattaa tuota rosenttia. Ja tunnen hyödyn luissani.
(Vaikka joku täällä jo kommentoi, että paskaaks teorioista.)
Nii, ei mulla mitään asiaa ollu, satuin vaa menee täst...
että kirjoittaminen tarvitsee älyä. Saanen olla hieman eri mieltä. On monia alkoholin vaikutuksen alaisena kirjoitettuja teoksia, jotka ovat oikeastaan aikas hyviä. En nyt muista yhtäkään mutta raakun Ernest Hemingway, kun en osaa muuta sanoa ja näin sen tänään matkallani Itäkeskuksen Tarjoustaloon. Siis sen baarin.
Itse asiassa on monia esseistejä, jotka ovat tavattoman älykkäitä ja ihan suhteellisen hyviä kirjoittajia, mutta siinä se vika onkin: heidät muistetaan esseisteinä, ei kirjailijoina. Liika äly vaan nyt sattuu pilaamaan joitakin kirjoja, kuten Joycen Finnegans Wake, yritin sitä joskus lukea kynttilänvalossa, mutta taisi se kynttilänvalo viedä teoksen mennessään, jos ymmärrät yskän. On älykkyyttä ja sitten on puhdasta hulluutta.
Anna kun osoitan:
ja meri joi miehen ja meri joi miehen ja kauniista istuvasta ruohikosta se kasvoi taas uudestaan tuo rakkauden suuri pistin ja upposi mereen ja meri joi miehen ja meri joi miehen ja mies elää meressä ja pistimessä ikuisesti huutaen.
Tuo, hyvä ystäväni, on puhdasta hulluutta. (Taisinkohan juuri loukata itseäni...)
Totta kai monimutkaisten ajatusten tuottaminen ja varsinkin käsitteellistäminen vaativat jos jonkinmoista aivojumppaa, mutta kirjoittaessa ei tarvitse aina olla monimutkainen. Se taisi juuri olla pointtisi. Mutta sinä sanot, että monimutkaisten ajatusten yksinkertaiseksi saattaminen on älykästä puuhaa. Ja saatat olla oikeassa. Mutta minä sanon, että voi olla yksinkertaisia ajatuksia yksinkertaisessa muodossa. Miksi tehdä uskomattoman älykkäitä pakosuunnitelmia, kun voi vain potkaista oven auki ja tuntea kuinka tuuli hellien lennättää Linna-shampoolla pestyjä hiuksia. Minun hiukseni ovat tietysti karkeampaa sorttia.
Voisi tuhlata myös siihen tosiasiaan, että tässä topicissa aiheena on apurahat. On hieman mennyt aiheen ohi nämä viimeaikaiset keskustelut.
T. ®Sherlokki © 2008
Jaas, varsin mielenkiintoista. Mutta miksi asetit alkoholin vaikutukset ja pollan käytön vastakkain, aivan kuin humalaisuus tekisi tyhjäksi älyn? Tarkennus lienee paikallaan, viina sumentaa järjen, mutta ei poista terävää mieltä. Siellä houreiden keskellä se yhä luuraa, sekavana ja hulluuden partaalla, mutta jättämättä rikospaikkaa.
Hemingwaysta puheen ollen, kun aikaa kuluu, käyvät alkoholistin selvät päivät lopulta liian sumeiksi kirjoittamiseen. 70-luvulla eräs herra otti tutkiakseen amerikkalaisten kirjailijoiden ja alkoholismin suhdetta, ja huomasi että seitsemästä nobel-palkitusta neljä oli alkoholisteja: Sinclair Lewis, Eugene O'Neill, William Faulkner sekä Ernest Hemingway, ja Steinbeckillä oli muuten vain alkoholiongelma.
Hemingway on muutenkin aika hyvä esimerkki tarkoittamastani intellektuellista miekkosesta, joka vei terävyytensä niin iskevälle tasolle, että hänen naputtelemansa tyhjät kohdat sanojen välissä tuntuvat sanovan enemmän kuin monien kokonaiset virkkeet. Mensaan liittyminen olisi todennäköisesti ollut Hemingwaylle huomattavasti helpompaa, kuin löytää joku syy pistää korkki kiinni pulloon.
Merkittävien kirjailijoiden päissä asustavat varsin toimivat aivot, mutta "älykkyyteen" en koskaan redusoisi heidän lahjojaan. Hyvät hoksottimet ovat vain yksi monista vaatimuksista, kun puhutaan tyypeistä, jotka ovat länsimaisen kirjallisuuden raskaansarjan iskijöitä, kuten Hesse tai Hemingway tai Cervantes tai Sartre tai Miller tai Camus tai Vonnegut tai pirun Waltari. Kaikki pesun kestäviä älykköjä alusta loppuun, mutta kuten sanottua, se ei ole homman pointti alkuunsakaan.
Itse en erottele järkeä tunteista, koska tiedostan niiden olevan kreikkalaisen dualismin homeisia ilmentymiä; minulle järki ja tunne ovat saman inhimillisyyden ilmentymiä, eikä esimerkiksi mitään taidetta siten voi olla olemassa ilman kumpaakin. Niiden erottelu on jälkijättöistä ja keinotekoista, kuin valtioiden rajat Afrikan Tähdessä.
Näin ollen sorrut mielestäni romanttisuuteen sanoessasi, ettei kirjoittaminen tarvitse älyä. Kirjoittaminen tarvitsee älyä, koska se on läheistä sukua ajattelulle, joka tunnetusti on laji, jossa aivot ovat hakoja. Kysy vaikka lähisukulaisiltamme simpansseilta.
Älyn romantisoinnissa ei myöskään ole mitään tolkkua. Joycen helmasyntyi taisi olla ylivertaisen älykkyydellä retostelu, mikä johti pikkunäppärään kikkailuun, kuten Ulysses (ja ilmeisesti myös Finnegans Wake), joiden rakenteellinen monitasoisuus on sekä uuvuttavaa että tylsistyttävää.
Yksinkertaisia ajatuksia yksinkertaisessa muodossa on juuri se mihin kirjoittajan tulee mielestäni pyrkiä, ja jonka Hemingway loi tavaramerkikseen. Todennäköisyys että yksinkertaiseista yksinkertaisin kaveri, joka ei muuta höpötäkkään kuin yksinkertaisia, kirjoittaa monta yksinkertaista ajatusta yksinkertaisessa muodossa peräkkäin kokonaisen kirjan verran, siten että kokonaisuudessa on jotain osuvaa, raapaisevaa tai koskettavaa, liikkuu jossa raamattuja kirjoittavien apinoiden tasolla.
Sorkkis pitkästä.
silkasta ihailusta sanasi:
"Mutta minä sanon, että voi olla yksinkertaisia ajatuksia yksinkertaisessa muodossa. Miksi tehdä uskomattoman älykkäitä pakosuunnitelmia, kun voi vain potkaista oven auki."
Olet juuri saanut fanittajan.
Hemingway on näppärä, mutta tylsä, ihan yliarvostettu, mikä johtuu siitä että hän on amerikkalainen kirjailija joka oli sodassa jne jne. Ehkä se johtuu siitäkin että hän oli alkoholisti kuten taiteilijan kuuluukin olla.
Venäläiset klassikot on toista maata, Gogol ja Dostojevski, ne on oikeita kirjailijoita.
alkoholia koskaan käyttämättomänä en tiedä, miten se sitten oikeastaan vaikuttaa ajatteluun. Juhlijoita kun katselin luulin että se tyhmentää! :)
Mutta oliko Hemingway intellektuelli vai nero? Mikä on ero intellektuellin ja neron välillä?
William Hazlitt sanoi neroudesta: "Jos haluamme tuntea inhimillisen nerouden voiman, meidän on luettava Shakespearea. Jos haluamme nähdä inhimillisen oppineisuuden merkityksettömyyden, voimme tutkia hänen kommentaattoreitaan."
(aika tekopyhä heitto monella tapaa)
Puhtaalla korkealla älyllä voi kirjoittaa tekstejä, jotka pohtivat, analysoivat ja selventävät oikeiden kirjailijoiden teoksia. Vähän niin kuin taidekriitikko kommentoi intellektuaalisesti näyttelyä, kykenemättä itse tuottamaan mitään. Taiteen tuottamiseen kriiteeriksi ei siis riitä puhdas äly.
Mikä oikeastaan on äly? Einstein oli hyvin älykäs, mutta kovin taiteellisena hän ei ole minulle koskaan näyttäytynyt. On taideäly, on tiedeäly, on sosiaalista älykkyyttä... Minä tarkoitin älykkyydellä nyt tässä sellaista korkeaa, analyyttistä ajattelukykyä. Sellaista ei mielestäni tarvita kirjoittamiseen. Tietystihän se auttaa, mutta kyky kirjoittaa tulee kyvystä tarkkailla, seurata ympärillään, maailmassa tapahtuvaa ja ihmisiä, ja kyvystä kuvailla ja kuvata näitä tapahtumia ja ihmisiä paperille. Mitä todenomaisemmin, sen parempi. Mutta tämä äly ei ole mitään korkealuonteista, harvinaista älyä vaan ihan peruspaketissa tulevaa luonnollista älliä, jota on sitten maustettu hieman keskittymiskyvyllä ja toimettomuudella.
"Todennäköisyys että yksinkertaiseista yksinkertaisin kaveri, joka ei muuta höpötäkkään kuin yksinkertaisia, kirjoittaa monta yksinkertaista ajatusta yksinkertaisessa muodossa peräkkäin kokonaisen kirjan verran, siten että kokonaisuudessa on jotain osuvaa, raapaisevaa tai koskettavaa, liikkuu jossa raamattuja kirjoittavien apinoiden tasolla."
En sanonutkaan, etteikö kirjoittamisessa tarvitsisi olla sanomaa tai sisältöä. Totta kai pitää olla, mutta tämä ei edellytä Mensan jäsenyyttä.
Voi olla, että Carol Finchin ja muiden, romanssihöpötyksiä suoltavien kumppaneiden teokset ovat mielestäsi roskaa (minun mielestä ainakin ovat), mutta monelle ihmisille se on hyvää viihdettä, monet ihmiset nauttivat niistä ja sehän on loppujen lopuksi kirjallisuuden tarkoitus, viihdyttää lukijoitaan. Vihjaamalla, etteikö sellaisia teoksia saisi tehdä, vaan että ne pitäisi korvata "oikealla", korkealla kaunokirjallisuudella, viet monien oikeuden lukea ja teet kaunokirjallisuudesta elitismiä, josta pystyisivät nauttimaan vain pieni etuoikeutettu, harvinaisen älyn omaavat ihmiset. Suurin osa meistä kun on vaan tälläisiä tavallisia pulliaisia, jotka yhden hyvän kirjan hotkaistua siirrymme toiseen, mitään universaalia totuuksia pohtimatta.
Nabokovin?
Joudut lukemaan aika paljon rivien välistä, jos haluat nähdä jutusteluni moraalisena kannanottona. Sitä se ei ole.
Lähinnä halusin jostain syystä horjuttaa sitä suomalaista kaanonia, jossa kirjailija mielletään kaikeksi muuksi paitsi intellektuelliksi.
Suomesta sellainen ajatusmalli kukaties uupuu, tai sitten sitä pidetään hieman halveksuttavana, koska intellektuellin käsitteellä on luterilaisessa talonpoikaiskulttuurissa niin elitistinen kaiku, ja kotimainen taidekulttuuri on ollut jo pitkään pääväriltään vasemmistolaista, ei porvarillista. Jutustelujeni kärki kohdistui siten suomalaiseen tasapäistävään yhtenäiskulttuuriin, joka luo inhonväreitä kaltaiseni vastarannan kiisken kylkiviivoissa (tajusin edellisen postini idiksen vasta nyt).
Mutta mitä älyyn tulee, sun tapasi määritellä se on niin erilainen kuin mun, että asiaan pitäisi pureutua pidemmän kaavan mukaan. Luettuani postisi, en kuitenkaan ihmettele että et yhdy näkemykseeni, sillä lähtökohdissasi on sisäänrakennettu ajatus älystä koulutetun analyyttisen mielen ilmentymänä. Sadat roskakuskit, kalastajaukot ja leipurit, jotka on mensan kirjoilla, osoittavat että koko kysymys älystä on hivenen liian monimuotoinen rajattavaksi pelkän porvariskastin yksinoikeudeksi. Eli analyyttista akateemisuutta kirjailija ei tarvitse, joskaan ei siitäkään sen enempää haittaa proosan työstämisessä ole, kuten ei esimerkiksi pianon soittotaidosta tai useiden vieraiden kielien hallinnasta. Luovuuden ja järjen vastakkain asettaminen on kulttuuriahtauma, joka sikisi valistusajan jälkimainingeissa. Vastakkainasettelu on yhtä vanhentunut kuin väite valkoisen miehen moraalisesta ylivertaisuudesta tai naisen puutteellisesta kyvystä logiikkaan.
Mensa on minulle hivenen eltaantunut ilmestys, mutta heidän havaintonsa viittovat siihen suuntaan, että älli ei ole kiinni koulutuksesta, eikä se ole lähökohdiltaan analyyttista (analyyttisyys viittaa logiikan oppeihin ja akateemiseen traditioon); ennemminkin se on yhteyksien ja kokonaisuuksien hahmottamista hyvin intuitiivisella tasolla, ja sellaista hyvää pelisilmää, joka voi ilmentyä melkein millä tahansa elämän osa-alueilla. Vastoin yleistä luuloa, lahjakkuus ilmenee useammin monilla alueilla samaan aikaan, kuin yhdellä.
Sen tarkempaa lokerointia en itse koe tarpeelliseksi. Ja sitä kirjailijalta vaaditaan, jos hän haluaa kirjoittaa kaunokirjallisuutta, ja minun mielestäni sitä kirjailijoilta tuppaa löytymäänkin; tai sanon vielä provosoivimmin, sitä on löydyttävä, jos haluaa olla hyvä.
Eli pähkinänkuoressa, en hahmota älyä samalla tavalla kuin sinä. Teen vissin eron älyllisyyden ja älyn välillä, joista ensimmäinen kuvaa sitä intellektuellia traditiota, johon liittyy elitismi ja sivistyneisyys, jota Dostojevskit, Hemingwayt ja Sartret edustavat, ja jälkimmäinen sitä luojan suomaa nokkeluutta, jota ilman ei tässä lajissa pärjää. Jälkimmäinen on sitä älyä, jota tarkoitan puhuessani että kirjoittaja tarvitsee hyvät aivot.
Kukaties pitäisi puhua nokkeluuden tai älyn sijasta pelkästään lahjakkuudesta, mutta en jotenkin pidä siitä sanasta. Se tuntuu fossiloituneen ja muuttuneen kuolleeksi kielikuvaksi. Äly on paljon provosoivampi, ja rehellisempi, mitä tulee esimerkiksi fysiikan nobelistin ja kirjallisuuden nobelistin yhtymäkohtiin ja siihen työmäärään, jota nouseminen korkeimmalle huipulle on vaatinut täsmälleen samanlaisen kaavan mukaisesti molemmilta tyypeiltä.
Taide on käsitteenä häiriintynyt, koska se kehitettiin romanttisen ajan paatoksessa ja ladattiin täyteen ristiriitaista roskakuvastoa, mutta ei siitä sen enempää tässä. Sanon vain että myös tieteentekeminen on alusta loppuun asti luovaa hommaa, eikä edes nykytaiteilja ole kovin kummoinen ilman kulttuurihistorian tuntemusta.
Ainiin, sivupolku. Joku määritteli nerouden mielestäni aika osuvasti sanomalla että "nerous on poikkeuksellista lahjakkuutta poikkeuksellisena aikana", jolloin nerouteen sisältyy sosiaalinen aspekti, tunnustuksenomaisuus ja linkittyminen johonkin itseään suurempaan murrokseen, mikä erottaa sen siitä että on vain pirun lahjakas, mutta ei ole oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Tulipa järkyttävän pitkä posti...
Ja ainiin, mä en usko, enkä usko että moni muukaan uskoo, että sä olet pulliaisten tavallisimmasta päästä, mitä tulee hoksottimiin. Mä luulen että sä haluaisit olla sellainen, mutta se ei valittavasti riitä.
Eri asia on, onko sillä mitään väliä...
sitä anteeksi pyydän, inhoan syvästi hänen tuotantoaan muutaman kirjan takia, eikä hän ole mikään klassikko vaikka onkin ihan menestynyt, vai tarkoitatko että hänkin on yliarvostettu, niin sitä hän todellakin on.
En nähnyt jutusteluasi moraalisena kannanottona, viimeisen kappaleen verbien taivutusmuodot sinä- muodossa eivät kohdistuneet sinuun, vaan olivat ihan sellainen yleinen heitto.
Se on vaikea ja laaja aihe - älykkyys, mutta en puhunut älykkyydestä yleisesti, vaan älykkyydestä kirjoittamisessa ja kirjailijuudessa, sillä mielestäni aihe, jos sitä siksi voi sanoa, oli nimenomaan se. Meinasin tosin yhdessä vaihessa syöksyä raiteilta ja uppoutua änkyttelemään muutamia sanoja älykkyydestä yleensä, mutta pysäytin itseni ajoissa. Mutta nyt siis voin, tai oikeastaan joudun, ne muutamat sanat hourimaan.
Mielestäni siis älykkyys ei vain rajoitu koulutukseen. Itse asiassa mielestäni älykkyydellä ei ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Mutta siinä olen eri mieltä lainaamasi mensalaisten havaintojen kanssa, että äly ei ole pelkästään yhteyksien ja kokonaisuuksien hahmottamista tai pelisilmän omaamista. Tuo on älyn yksi osa-alue, mutta niitä on muitakin; älykkyys on kuin mustekala ja eri osa-alueet ovat sen lonkeroita. Joku voi olla musikaalisesti todella lahjakas, toinen kielellisesti, toisen logiikka voi olla pettämäton,, joku osaa hahmottaa tiloja, joku kordinoida ruumistaan erinomaisesti kun taas joku on äärimmäisen lahjakas ihmisten kansa. Nämä kaikki ovat älykkyyksiä (tai lahjakkuuksia). En muutenkaan kamalasti Mensaa fanita siitä ainoasta syystä, että he käyttävät äo- testejä älykkyyden mittaamiseen, missä ei sinällään ole mitään vikaa sillä eihän se ole lailla kiellettyä, vaikkakaan se ei ole kauhean hyvä tapa mitata älykkyyttä.
En tiedä mikä nerous on, muttta tuo sinun määritelmäsi siitä on oikein hyvä, sikäli kun puhutaan yhteiskunnan määrittelemistä neroista, jolloin sosiaalinen aspekti merkkaa. Pohdin tänään, että jos pitäisi jäädä vain yksi kirjailija, kenet haluaisin sen olevan. Mulle on yksi nero ylitse muiden; Samuel Beckett. Kun ensimmäisen kerran tartuin hänen teokseen, mulla ei ollut hajuakaan siitä kuka äijä oli, se oli todella ruma, luultavasti maailman rumin näkemäni kirjailija ikinä. Sitten luin Huomenna hän tulee ja jokin siinä vain oli. Perhana. Mies on nero, mahtava, uskomaton. Jokainen sana, jokainen hiljaisuus, täydellistä. Taisi olla ensimmäinen ihminen, josta ajattelin, että jokainen hänen sanansa oli täydellinen, erään toisen hölmön lisäksi, joka ei minua huolinut mutta se ei taida nyt oikein liittyä tähän. Luin yhden sanan varmaan kymmenen kertaa, sivun vielä enemmän. Se oli käsittämätöntä. Nyt olen lukenut hänen koko tuotannon ja aina kun mä avaan yhden hänen kirjoistaan, sydämeni pomppii. Mua jännittää. Joka kerta. Edelleen.
Niin että sellaista. En enää edes muista mistä mä olin puhumassa.
koska olen jo julkaissut ja lisäsuunnitelmat ovat olemassa. Kiitos vinkistä, pistän paperit vetämään.
jos anon 10-tonnia, niin kyllä sieltä 5 donaa tulee ja sitten olenkin jo voitolla rutkasti.
Miettikääs sitä, t. markkinamies
Joo, just. Toi sun itsevarmuutes kielii jostain myöhäisherännäisyydestä parinkin jutun saralla, mahtailusi kuulostaa samalta kuin voitonvarmat kiljahdukset Idolsin karsintajonossa. Siinä on sellainen katteettomuudesta ja häpeästä piittaamaton ote, joka herättää mussa ristiriitaisia fiiliksiä. Olitko sattumoisin koulukiusattu?
Ja niistä apurahoista; apua sä kyllä tarvitset, mutta sitä mitä kipeiten kaipaat, ei valitettavasti saa rahalla. Kävi miten kävi, kerro miten kävi ja kuinka paljon nipisti.
Kirjastoapuraha on tarkoitettu kirjoittajille, se on käytännössä tekijänoikeuskorvaus. Ja kun O`Pate löytyy kirjaston valikoimista (Tarkistin), niin kyllä henkilöllä on oikeus hakea korvausta kirjan yleiseen lukemiseen saattamisesta (Käyt. Ilmaiseksi), myös sinulle parahin W G.
Se taas millä summalla rehvastelee (näin etukäteen), on taas toinen juttu.
Itse olisin tyytyväinen jos kirjastoapurahasta luovuttaisiin ja tekijänoikeudet tuloutettaisiin lainamäärien perusteella, raha olisi varmempaa ja kohdistuisi paremmin luettuihin kirjoihin.
T. ®Sherlokki © 2008
etkä kuitenkaan käsitä, mistä on kyse.
Olet oikeassa, että olen kypsynyt hitaasti kuin kunnon punkku. Nyt minä olen nautittavissa, kypsyneenä,riittoisana, mehevänä, antavana,häivähdys kovia vuosia antaa kypsyneen jälkimaun.
Mitä ovat ne ristiriitaiset tunteet? Myönnät siis että kateellisuuden , vihan ja kyynisyyden vastassa on myös jotain positiivisia tuntemuksia?
Pyrkivätkö ne pintaan? olet mennyttä miestä.
Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta:
Mistä päättelit W G:n olevan mies?
T. ®Sherlokki © 2008
Vai että nainen voisi olla kyseessä? Jotenkin en usko. liikaa testosteronia tihkuu tuolta rivien välistä. Mutta jos kyseessä on nainen, niin hauska tutustua!
Punkkuvertauksesi "nyt olen nautittavissa, kypsyneenä, riittoisana, antavana, häivähdys kovia vuosia antaa kypsyneen jälkimaun" pitää osittain kutinsa, mutta parilla varauksella:
1.) Riittoisuutesi on punaviininä sen verran ehtyvää sorttia, että sinusta irtoaa nautintoa vain itsellesi.
2.) Kypsyystasoltasi olet saavuttanut pisteen, jossa viinin hedelmäisyys korvautuu etikkaisilla rikkiyhdisteillä. Pahasta mausta voi päätellä että olet joko a) eilispäivän suuruus, jota kukaan ei korkannut ajoissa tai b) viinimaailman suuri mitättömyys, jota kypsytyskään ei pelasta.
3.) Kolmanneksi on kiirehdittävä lisäämään, että antavaksi punaviiniksi sinua voi kutsua vain jos ollaan valmiita hyväksymään että sanataide voi olla antoisaa, vaikka se vaatii lukijalta enemmän kuin kirjoittajalta.
4.) Lisäksi on huomioitava, että ne niin sanotut kovat kasvuvuodet, joista puhut, tuppaavat tuottamaan huonoja punaviinejä, jotka etikoituvat nopeammin kuin laadukkaammat vuosikerrat.
Eli yhteenvetona sinulle, oi härmäläisen marjatilan grand cru, olet normaalia vaikeamman vuosikerran bulkkituote, jonka ylikypsentyneessä bukeessa voi aistia häivähdyksen kovan kasvukauden tuottamasta aromien kitsaudesta, joka sekoittuu kehnon köynnöslaadun, väärän säilytyksen ja teknisen osaamattomuuden avittamana etikkaiseksi kokonaisuudeksi, jota ei suositella nautittavaksi seurassa. Maultaan tuote on hajuaan parempi, mutta tekniseltä laadultaan vaatimaton.
On myös mahdollista, että tuotteessa on korkkivika ja koko erä tulisi kaataa viemäriin.
Ainakin maakuntien taidetoimikuntien apurahoja myönnettäessä "kirjalliset ansiot" ovat ratkaisevia. Kirjallisilla ansioilla ei sitten tässä yhteydessä tarkoiteta kirjoilla ansaittuja tuloja.
kahta kirjaani löytyy kirjastoista. Olisi hieno juttu, jos niistä saisi maksun lainausten perusteella. Se onnistuisi hyvin nyt, kun kaikki on tietokoneilla. Kannattaisi varmaan esittää asiaa edelleen, niille, jotka asiasta päättävät?
Ajattelin hakea apurahaa voidakseni heittäytyä kirjoittamaan kolmannen kirjani kokopäiväisesti. Mutta muistin sitten, että se tulee olemaan kirjailijanimellä, ja haluan pysyä tuntemattomana, jos suinkin mahdollista. En siis hae. Kirjoitan työn ohessa tämänkin, ja jos se on hyvä, se myy, ja nautin sitten rahoista jälkeenpäin.
sanottu.
Minua kyllä ilahduttaisi kovasti, jos kirjalliset ansioni tulisivat roskaromaanistakin - mahdollistaisihan se sitten kirjoittamisen kokopäiväisesti, ja voisi sitten tuottaa jotain parempaa. Tai, toisaalta, juuri myyntilukujen toivossahan useat meistä kirjoittavat. Miksi kirjoittaisimme, jos uskoisimme, ettei kirja tuota tuloa muuten kuin apurahalaitosten kautta?
Ihanne kai lienee, että kirjat ovat hyviä ja myyvätkin hyvin. Silloin ei avustuksia tarvita.
Kun meitä on vaivaiset 5 miljoonaa, pitää teatteria, oopperaa ja kirjallisuutta ylläpitää jatkuvalla tekohengityksellä, eli valtion tuella. Muuten täältä tulisi pelkkää Hotakaista ja muuta paskaa. Surkea kohtalo syntyä Suomeen, Saksassa ois isommat markkinat.
aukeaa useimmiten kuitenkin helposti, jos malttaa olla käyttämättä korkkiruuvia.
Näyttävä etiketti ja hyvä sijoittelu myymälässä lisää kivasti myyntiä. Samoin spurgujen ajanviettopaikkojen läheltä löytyneet pullot kertovat omaa kieltään asiantunitjan valinnasta.
ja mielellään arvostettu henkilö lienee hakusessa sitten? Eli onko kokemusta tästä?
tuskin raati itse vaivautuu lukemaan kaikkea soopaa?
kääntäisin "veijaritarinani" muille kielille. mutta ongelmana on että kantava idea otsikon eri merkityksistä ei taitu edes venäjäksi.