Alatiesynnytys vs keisarinleikkaus

mulla eka lapsi synty suunnitelulla sectiolla syyllä että,oli perätilassa ja MULLA HILLITÖN SYNNYTYS PELKO,noh,olihan se haava kipee jonki aikaa,mut ei nyt niin kaheeta ku kuvittelet!haava oli tosi pieni ja ite toimenpide kesti todella vähän,oli siis ihan ok kokemus.

toka lapsi synty ihan normaalisti alateitse melkein luomuna(!!)mutta,tällä kertaa otan kaikki kipulääkkeet käyttööni mitä saan.
kuitenkaan se synnytys ei ollukkaan niin paha kun pelkäsin!mut käynnistettiin ja 6h sen jälkeen tyttö oli maailmassa,kovimmat kivut koin siinä avautumisvaiheessa,mutta itte ponnistusta en tuntenu laisinkaan ENKÄ revenny eikä multa leikelty mitään ei tullu nirhauman nirhaumaa!värkki on siis aivan ennallaan.
turhaan siis pelkäsin...vaikka vieläkin vähän jännitän tätä kolmatta raskautta,että meneeköhän tässäkin kaikki taas yhtä hyvin kun edellisessäkin.

mulla sisko myös pelkää verta\kipua\neuloja yms. kuten minäkin ja kuitenkin sekin selvisi kunnialla synnytyksestä kipulääkkeiden avulla ja sano tekevänsä sen jopa uudelleen.

muista,et mielikuvat ei välttämättä aina vastaa läheskään sitä totuutta =)

Eka lapseni syntyi pitkän, käynistetyn synnytyksen jälkeen. Supistukset olivat kauheita, kunnes epiduraali vei kivut pois. Eli puudutukset kyllä tehoaa nykyään todella hyvin, mulla vaan kesti se avautumisvaihe monta vuorokautta, siksi en kauhean tehokkaasti saanut kivunlievitystä.
Itse pelkäsin just sitä ponnistusvaihetta eniten ja niitä repeämiä. Lopputulos oli se, että itse ponnistaminen oli synnytyksen helpoin osa, yhtään isompaa repeämää ei tullut eikä minuun ommeltu yhtään tikkiä.

Hassua on se, että nyt toista odottaessa pelkään taas sitä itse ponnistamista ja repeämiä eniten, vaikka on aika epätodennäköistä, että pimpsastani edelleenkään mitään riekaletta tulee :D

Ekan lapseni sain 18-vuotiaana ja nyt olen 25.

mutta muista että alatie synnytys on kuitenkin se luonnollinen, melkein kiistatta kaikkien lääkäreiden suosittelema.

Tiedän miltä sinusta tuntuu kun itsekkin vasta odottelen sitä ensimmäistä synnytystä, mutta olen nyt tajunnut sen, että naisen ruumis on suunniteltu synnyttämään lapsi. Se on luonnollista ja jopa terveellistä. On nykypäivän onni se, että keisarinleikkaukset on kehitelty siltä varalta että jotain menee pieleen ja lasta ei ole turvallista synnyttää alakautta joko lapsen, tai äidin turvallisuuden takia. Mutta ilman äkillistä vaaraa on aina turvallisempaa ja suositeltavampaa synnyttää alateitse... ja vaikka tikkejä jouduttaisiinkin laittamaan, on se taatusti vähemmän kuin keisarinleikkauksessa!

Kun koitat muistaa sen, että kroppasi on suunniteltu niin että pystyt synnyttämään, niin se tuntuu jotenkin turvallisemmalta. En väitä että se poistaa kaiken pelon, ei itsellänikään näin ole käynyt, mutta se auttaa ymmärtämään asiaa paremmin. Ja muista myös se, että kipu kuuluu asiaan, ja sitä on keisarinleikkauksessakin... usein vielä pitkään sen jälkeen kun alatie-synnyttäjä on jo parantunut.

Tsemppiä vauva-puuhiin :)

...yrittäisin, jos mitään erityistä, terveydellistä syytä keisarinleikkaukseen ei ole.

Näin siis itse valitsisin. Synnytin esikoisen alakautta, repesin kohtuullisesti (II asteen repeämät, kätilön moka...ei "ottanut koppia"), enkä pystynyt istumaan lainkaan 3 viikkoon. Kuopus taas syntyi suunnitellusti keisarinleikkauksella, ja sektiohaava oli kipeä 3 _kuukautta_. Alatiesynnytyksessä oli enemmän kipuja, mutta mieletön alkukantainen riemu ja ylpeys omasta kropasta olivat mahtavia tunteita synnytyksen jälkeen! Alatiesynnytyksessä koin olevani aktiivinen subjekti, keisarinleikkauksessa vain passiivinen objekti, joka ei voinut vaikuttaa tapahtumien kulkuun millään tavalla.

Itse olen tällä hetkellä suunnitellun sektion kannalla...
Synnytin alateitse 5 kk sitten pienen (2600g) poika vauvan. Synnytys oli kamalan rankka. Synnytys käynnistettiin, vauvan pienen koon takia, joka johtui istukan vajaatoiminnasta. Ajattelin ennen synntystä, että tulee varmaan olemaan helppo synnytys kun vauva niin pieni. Mutta väärässä olin. Käynnistetyt supistukset olivat ihan kauheita, niin teräviä. Epiduraali ei toiminut, anestesialääkäri laittoin sen päin p*******.Ilokaasua hengittelin, mutta ei siitä apua minulle ollut. Kokeiltiin myös aquarakkuloita, ei apua.Sain petidiini piikin, joka vähensi supistuksia, mutta ei auttanut kipuun ja teki minut kovin uneliaaksi. Ponnistusvaiheessa olin jo kovin väsynyt kaikesta kivusta ja johtui myös petidiinistä,luulen. Vauva syntyi maailmaan imukupin avulla, sillä sydänäänet laskivat ja pää oli hieman väärässä asennossa. Imukupin takia (johtui myös vauvan pään asennosta)emättimeni repesi sisältä, väliliha leikattiin pitkälle (jotta mahtui työskentelemään imukupin kanssa). En istunut viikkoihin, tikkejä oli kymmeniä, Kivut hirveitä. Välilihahaava vaivasi monta kuukautta, ja emättimeni ei ole parantunut vieläkään. Välillä niin kipeä että kävelyä haittaa. Kovasti haluaisin toisen lapsen mutta alatiesynnytys pelottaa. Kammo jäi! Repeämä toisen asteen repeämä.

positiivisesti synnytyksestä!
Olin kuvitellut sen olevan paljon, paljon kamalampaa.
Kipu ei ollut missään kohti sietämätöntä, ja kun puudutuksen sain, lähti kipu kokonaan pois.
Välilihaan tehtiin pieni viilto, tikit paranivat nopeasti.
Seuraavana päivänä olin jo normaalisti jalkeilla, ja istuin. Seuraavalla viikolla pyöräilin!
Mukava kokemus, ja koska tahansa valmis uuteen synnytykseen!

Heippa!!

olen itse synnyttänyt jo 2 kertaa alateitse ja nyt on kolmas pukkaamassa muutaman kuukauden päästä ja iskee paniikkia jo.. Ensimmäinen oli ok,mutta repeytymät ei ollu mukavia ja toinen meni myös hyvin ja tikkejä ei tullu, kun tiesi jo mitä tehdä mut nyt en ole yhtään varma haluanko synnyttää alateitse, vaikka tiedän et on aika mahdotonta saada sektiota..

Huoh, kyllästyttää nämä samanlaiset viestit. Anteeksi nyt, mutta kasva aikuiseksi ennen kuin alat suunnitella lapsia. Jos kipujen miettiminen tai tikkien poistaminen aiheuttaa paniikkioireita, ei kannata lapsia suunnitella.

Kivuttomasti sitä lasta ei saa, vaikka miten synnyttäisi (adoptoimalla kylläkin). Miettisit välillä ihan vain sitä tulevaa lasta ja jätä toissijaiset asiat omaan arvoonsa. Nyt asiat arvojärjestykseen ja vähän reippautta peliin! Asian _jännittäminen_ etukäteen on normaalia, mutta jotain rajaa silläkin.

Btw, olen kokenut molemmat synnytystavat ja alatiesynnytys oli enemmän mieleeni. "Henkisten" syiden takia - halusin kokea sen (ja oli hieno kokemus!) ja sai lapsen heti vatsan päälle. Se oli merkityksetöntä, kummassa kokee enemmän kipuja. Molemmissa on kipunsa, jos nyt se on jollekin se keskeisin asia.

Itse en synnytyskipuja pelkää, koska ne ovat vain tyyliin _yksi vuorokausi_ naisen elämässä. Alatiesynnytyksestä toipumiseen muutama viikko (usein vain viikko pari) ja se on siinä! Älä nyt päästä tätä karkaamaan liian isoksi asiaksi. Vähän sama kuin häistä nykyään hössötetään paljon enemmän kuin siitä avioliitosta häiden jälkeen..

Älä nyt ainakaan lue netin kauhujuttuja. Pahimman luokan repeämiä tapahtuu vain tosi harvoille. SUURIN OSA naisista toipuu synnytyksestä ihan ennalleen!!! Järki käteen ja lopeta lapsellinen hössöttäminen!!!

Kummassakaan ei luonnollisesti pääse kivuitta, ja sen arvaatkin.
Itselleni on tehty 4 sektiota, ja vaikka haava on aluksi tosi kipeä, ihan hyvinä kokemuksina sektioitani olen pitänyt :) Ei siis ole jäänyt kammoa.
Olen lisäksi kokenut alatiesynnytyksen lapseni kuollessa kohtuun 23 ja risat raskausviikolla. Synnytys käynnistettiin enkä saanut paljoakaan kivunlievitystä ja kokemus oli sen mukainen. Mutta kun sinä synnytät todennäköisesti synnytyssalissa, saat hyvät kivunlievitykset ja synnytyksen kestät hyvin. Molemmissa on varmasti omat helppoutensa/vaikeutensa.
Mutta joka tapauksessa Onnea synnytykseen! :-)