Vanhus päässyt ulos viimeksi lokakuussa.....
Niin se menee,että
ÄITI ulkoiluttaa PÄIVITTÄIN vaikka neljä lastaan.
LAPSET eivät sairasta äitiään edes KUUKAUSITTAIN.
Vuodepotilaana olevat vanhukset ovat tietysti eri
asia.Vaikka esim.parvekkeelle voi pistäytyä näin
leutona talvena....Pyörätuoliakin saa lainaksi...
Niin se menee,että
ÄITI ulkoiluttaa PÄIVITTÄIN vaikka neljä lastaan.
LAPSET eivät sairasta äitiään edes KUUKAUSITTAIN.
Vuodepotilaana olevat vanhukset ovat tietysti eri
asia.Vaikka esim.parvekkeelle voi pistäytyä näin
leutona talvena....Pyörätuoliakin saa lainaksi...
Vastaukset 24
Vanhimmat
...jos liikkuu samassa päässä, tuonkaltaiset tapaukset lähiPiirissä (kaikkien omassa) ovat pian historiaa=) Eikö Niin?
Ei muutaman IkäIhmisen(vaikka Omaisettoman) syöttäminen ja jutustelu ja KUUNTELEMINEN vie kuin murtohetken päivästäsi:)
(Jos ei ole Omia Ikiksiä!)
on aina surettanut nuo vanhusten olot...Luulisi,että lapset pitävät vanhemmistaan ja läheisistään huolta niin kauan kuin nämä elävät.
hyvä.Kanssasi samaa mieltä.Onhan se joka viikkoinen
vierailu toki mukavasti tehty ja onnistuu,jos välimatkat eivät ole kovin pitkät.Puolen tunnin ulkoilukaan ei luulisi olevan liikaa.Varsinkin,kun on sisaruksia,jotka voivat "vuorotella".Lapsettomilla vanhuksilla pitäisi käydä joku esim.ystävä- vapaaehtoistyöntekijä tai
työtön ulkoiluttamassa.
Vanha sanonta taas kerran paikallaan....
Ennen vanhaan oli toisin.
Ja naapurissa on kuin ennen...muutaman vuoden olen
kjöh...päivitellytkin jopa,kun nuoren parin huushollissa asustaa anoppi.Samassa taloudessa.
Tänään ihailen sitä.Anoppi hoitaa lapset.Vanhemmat
käyvät töissä ja "elättävät" mamman.Virossa kun on
tosi pienet eläkkeet.
Noinhan sitä voisi ajatella jos vaan sivusta katselee.
Kuitenkin ihminen muuttuu joskus vanhemmiten hyvin oikukkaaksi ja kiukkuiseksi ja "tyrmää" auttavan käden.
Perheen sisällä voi olla vaikka mitä kylmiä vrtauksia, suvusta voi löytyä muitakin auttajia, eikä aina syyllistetä omia lapsia.
Olen ollut vanhustyössä, ja siinäkin huomasin kaikenlaista sanatonta vihaa lastaan kohtaan, toinen aikuisista lapsista oli niin rakas, mutta sitten toista ei oltu edes tuntevinaan.
Sääliksi kävi joskus tämä aikuinen "lapsi" joka todennäköisesti oli koko ikänsä hakenut oman vanhempansa rakkautta, saamatta sitä vieläkään 56 vuotiaana.
Oma anoppini oli aivan ihana minulle ja monta kertaa ulkoilimme yhdessä, oma tytär hänelle oli kuin myrkkyä, vaikka kaikkensa hänkin teki, mutta monta itkua siinäkin sivussa tuli katsottua.
Todella tuntui pahalta kuulla kuolemaatekevän äidin marmatusta n.40v tyttärelleen, joka ei osaa mitään tiedä mitään jne. Tytär sanoi äidilleen et hän hoitaa asiat ja äiti kiukutteli et mitään osaa yms.Kuitenkin tytär oli akateemisesti opiskelunsa suorittanut, hyvässä virassa ja sinkku. Kai arvaatte jo miksi? Ajattelin et vielä ehtii omankin perheen perustaan kun saa vapautensa. Ei ollut muita omaisia. Eriasia onko niin alistettu, ettei kykene parisuhteeseen
olenkin usein ajatellut,että esim.työttömäthän olisivat tosi mainioita seuralaisia näille vanhuksille joilla ei ole ketään..Taitaa vaan sekin olla rahakysymys,mutta kyllähän nykyään laitetaan esim.pitkäaikaistyöttömiä töihin ilmatteeks...tai oliko se 8e, mitä maksetaan päivälle...
Elämän ehtoolla ei saisi olla niin kurjia oloja..:(
erään kasikymppisen vanhuksen,joka ei siedä omia lapsiaan silmissään..Ei vaikka tekisivät mitä..
Näille kiukkutummuille olisi hyvä silloin järjestää joku ulkopuolinen huolehtija.
ja myös appivanhemmat ovat jo poissa. Appivanhempien hoito oli parin vanhimman sisaruksen käsissä eikä siitä ole kuulunut mitään valituksia silloin eikä jälkeenpäinkään.
Omat vanhempani sen sijaan aiheuttivat aikamoista riitaa sisarusten kesken, isä oli kiukkuinen mies ja hääti lapsenlapsiaankin pois kun tulivat vanhempineen katsomaan. Äiti joka jäi pariksi vuodeksi sitten yksin oli vanhimman sisaren hoidossa ja kyllä hän hyvin hoiti hommansa. Eripuraa se ei vähentänyt, koska siinä tuli kaikenlaista vaatimusta ja valitusta.
Kyllä minun mielestäni vanhemmat itse vaikuttavat siihen, millainen ilmapiiri perheessä on ja miten sisarukset tulevat toimeen keskenään. Suosikkijärjestelmät saavat aikaan riitoja väistämättä.
Äitini sanoi aina, että yksi vanhin kasvattaa kymmenen lasta mutta kymmenen lasta ei pysty hoitamaan yhtä vanhempaa - minusta ei tuollaista vertailua oikein voi tehdä! Itselläni on monta lasta ja on aivan eri asia huolehtia heistä kuin huolehtia yhtenä kymmenestä esim. äidistään.
Sanoisin, että minun kokemukseni on se, että lapsia on tosi helppo hoitaa! Vanhusten hoito on sitten aivan kiinni siitä millaisia vanhukset ovat...
hyvä että tulet tietoiseksi, ennen kuin itse apuja anelet,
kyllä itse pitää vanhuus turvata,
emme me aikakaan ole ajatelleet lapsilta apuja pyytää.
siinä on sekin syy, harvoin kiinnostaa samat tutut ja kanssakäymiset jos henkilöt ovat jopa 30 vuotta eri ikäisiä.
ohan sitä vanhuksia joilla ei omaisia, tai sit omaiset voivat itse olla sairaita, uupuneita omn elämänsä ongemissa pyöriviä....
...mutta olen sanonut lapsilleni, että heidän ei tarvitse uhrata omaa elämäänsä minun hoitamiseeni. Tietysti on kiva, jos joskus käyvät moikkaamassa.
On kuitenkin erittäin todennäköistä, että jalat ja pää toimivat loppuun asti ja en tarvitse vanhainkotia tms. Tätini 86 v. 78v. ja 74v. menevät vielä kuin nuoret plikat. Ja niin kai tekisi äitinikin jos ei olisi kuollut tapaturmaisesti. Isäkin kuoli tapaturmaiseti kun putosi 78 vuotiaana puusta. En siis ole itse koskaan joutunut hoitamaan vanhempiani, joten en itseasiassa tiedä, mitä kaikkea siihen sisältyisi.
anopin ja apen viimeiseen asti, emme asuneet samassa talossa, kävin päivittäin katsomassa.
Viikonloppuisin heidän lapset tulivat vuorotellen antamaan mulle vapaapäiviä.
Nyt hoidan omia vanhempiani, voin vain viikonloppuisin ja lomilla käydä heidän luona, mutta soitan joka ilta hyvät yöt.
Toivon, ettei omat lapset unohda minua, kunhan jään eläkkeelle voin antaa sitten enemmän aikaa myös lastenlapsillenikin.
Tuli vaan mieleen, että kun äidit saavat mitaleja äitienpäivänä, niin eikö myös kaltaisillesi omaishoitajille voisi antaa julkista tunnustusta. Onhan se ihan eri asia saada hoivaa tutulta ihmiseltä kuin vieraalta. Toivottavasti saat saman huolenpidon osaksesi jos sitä joskus tarvitset.
että läheiseni tekisivät sen puhtaasta rakkaudesta minua kohtaan.
Ei ansaitakseen ansiomerkkejä.
Vanhus päässyt ulos viimeksi lokakuussa.....
Niin se menee,että
ÄITI ulkoiluttaa PÄIVITTÄIN vaikka neljä lastaan.
----------------------------
vähän eri asia,
luoja on sen niin järjestänyt että tulee himo tehdä perhe ja hoitaa lapset.
ei tule himoa hoitaa epämukavia aikuisia,
jotka pyytävät turhamaisuuksia,
lasten kannattaa muuttaa kauemmaksi, siitä tiedät kuinka epämukava itse olet.
Kuinka kaukana on lapsesi.
perustaa mummi ja pappa kummeja, laitoksissa oleville vanhuksille.
Tai sitten sellainen vapaaehtoisista koottu ulkoilutus rengas, - siinä voisivat toimia nuoret, työttömät, eläkeläiset ja sitä voisi markkinoida, esim. kouluissa..vaikka terveysopin tunneilla..
Hyvä ajatus että työttömät voisivat ulkoiluttaa vanhuksia. Joissakin alueissa on jo sitä alettu toteuttamaankin.
Luulisi että omaisetkin enemmän voisivat ulkoilutusta tehdä.
Minusta ainakin hyvään hoitoon kuuluisi, että hoitohenkilökuntakin voisi ulkoilutusta tehdä.
Karmeaa, jollei itse vanhuksena pääse ulos.
ystäväjuttujahan on ollut jo kymmeniä vuosia. Muutaman ulkoiluttajan tunnenkin. Ja omakin ex oli k.o. kurssilla, mutta eipä itse toimintaan osallistunut, mieluummin luuhasi pitkin kyliä muuten vain. Itse olin vuorotyössä ja nyt nautin eläkkeelläolosta.
Koulutusta kyllä vaatii ja silti ei ihan
jokaisesta siihen puuhaan ole.Avustamaan ja
ulkoiluttamaan liikunta rajoitteisia/kyvyttömiä.
Vastuu kysymyskin pitää selvittää ensi
alkuun.Kenen on vastuu jos sattuu jotain
yllättävää tai vahinko liikkuessa.
Yhden kesän (viisi kuukautta)joka päivä kolmen
viikon yhtä mittaisissa jaksoissa olin kahdessa
eri maaseutu sairaalassa auttamassa ruokailu
aikoina ja sitten siinä välissä ulkoiluttamassa,
ei mikään niin helppokaan tehtävä.
Joillakin paikkakunnilla on jo koulutusta tähän ja
jonkin asteinen vapaa ehtoisten rengas on käytössä.(kuulo puheitten mukaan)
istuu pyörätuolissa ja on todella painava ulkoilutettava, asukkaalla saattaa olla elopainoa lähemmäs 100 kiloa. Lyki siinä sitten pyörätuolia pientä ylämäkeä pitkin kaikki voimasi pinnistäen.
Tämän ikäisillä (en nyt yleistä) on jo omiakin fyysisiä rajoitteita, selkävaivat yms. Ei ole helppoa nostaa pyörätuolista tai vaikka sängystä ihmistä, jonka omat jalat ei kanna yhtään.
Kuten esim.Nostaminen pyörätuoliin ja takaisin
petiin, kuuluu sairaalan henkilökunnalle jo
pelkästään vastuu kysymyksien vuoksi.Hehän ovat
vastuussa potilaasta ainakin sairaalan seinien
sisäpuolella.Sovittava myös etukäteen ko kysymykset
ulkona ulkoillessakin.
Tiedän että onnettomuuksia on päässyt
sattumaan.Potilas on päässyt putoamaan pyörä
tuolista tai jopa kaatunut tuolin kanssa.
Omatoimiset nosto yritykset on epäonnistuneet ja
auttaja että autettava ovat saaneet vammoja.
estää jos kutsuttaisiin kotiin kaikki 65 v
ja muut rammat pitkäaikais-sairaat.
kaikille kotia enää olemassa, jonne noin vain voi mennä? Kukas siellä kotona hoitaisi?
Vai oliko ajatuksesi joku muu koti?
eivät ole äitejä. Eivätkä isiä. Lähin omainen saattaa olla sisaruksen lapsenlapsi, jota ei ole edes koskaan nähnyt. Tai serkun lapsi tai lapsenlapsi. Näihin etäisiin sukulaisiin saattaa olla maantieteellistä välimakaa vaikka kuinka. Mielestäni on väärin alkaa syyllistää heitä mistään vanhuksen laiminlyönnistä.