Kaipaan kokemuksia/vertaistukea..
Mieheni joutuu parin viikon päästä lähteä matkalle viikoksi ja jään silloin kuukauden ikäisen lapsemme kanssa kahdestaan kotiin...Ja se pelottaa. Että miten jaksan koko viikon, yöhulinoineen (joiden jälkeen kyllä yleensä saa nukuttua ihan hyvin kuitenkin) ja arjen pyörityksineen...Apua saan ehkä jonkin verran, tyyliin tätini voi käydä kaupassa minulle joinakin päivinä jne, mutta "isompaa" apua ei ole tulossa.
Ihmiset on pidempiäkin aikoja "yksin" vauvan kanssa, on yksinhuoltajia, joku on useammankin pienen kanssa keskenään, tiedän sen ja tämä on sinänsä "Pieni juttu" mutta näin tuoretta äitiä, jonka mies on suurena apuna ja isänä tosi paljon vauvan kanssa ja tukena minulle, tietenkin jännittää....Apua, selviänkö? Selviääkö vauva? Kestääkö pää? Kertokaa kokemuksianne! :)
Mieheni joutuu parin viikon päästä lähteä matkalle viikoksi ja jään silloin kuukauden ikäisen lapsemme kanssa kahdestaan kotiin...Ja se pelottaa. Että miten jaksan koko viikon, yöhulinoineen (joiden jälkeen kyllä yleensä saa nukuttua ihan hyvin kuitenkin) ja arjen pyörityksineen...Apua saan ehkä jonkin verran, tyyliin tätini voi käydä kaupassa minulle joinakin päivinä jne, mutta "isompaa" apua ei ole tulossa.
Ihmiset on pidempiäkin aikoja "yksin" vauvan kanssa, on yksinhuoltajia, joku on useammankin pienen kanssa keskenään, tiedän sen ja tämä on sinänsä "Pieni juttu" mutta näin tuoretta äitiä, jonka mies on suurena apuna ja isänä tosi paljon vauvan kanssa ja tukena minulle, tietenkin jännittää....Apua, selviänkö? Selviääkö vauva? Kestääkö pää? Kertokaa kokemuksianne! :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Asennoidut etukäteen siihen, ettei sinun "tarvitse" koko viikkona tehdä mitään muuta kuin huolehtia pienestä.
Täytä jääkaappi ja pese pyykit valmiiksi.
Sitten teette mitä vauva haluaa, jos se haluaa nukkua koko päivän, niin teillä ei ole mitään pakollista menoa, vaan voitte nukkua. Jossain sopivassa välissä livahdat suihkuun. Ja jos energiaa jää niin voi lähteä kyläilemään tms.
Tämä vain 4 päivän yh-kokemuksella ja vauvakin oli jo vanhempi ja siten ennakoitavampi.
Vauvan syntyessä mies oli töissä aina 4 vrk putkeen toisella paikkakunnalla ja sen jälkeen vapaalla 8 vrk. Ekat kuukaudet vauva itki yöt koliikissa, mutta kyllä sen jakso kun ajatteli että pian se 4 vrk menee. Väsymyskään ei vaivannut ikinä kun mies oli pois vaan sitten kun hän oli kotona ja sain "luvan" kanssa nukkua. Kaupassa käytiin ennen miehen työputkea ja ostin kerralla enemmän ruokaa. Toki saatoin käydä vaunuillakin kaupassa (mies oli työssä perheen ainolla autolla). Suihkussa käynti onnistu hyvin vauvan päiväunien aikaan.
Nyt tuntuu oudolta kun mies vaihto työpaikkaa ja on joka päivä kotona. Olin jo niin tottunut yksinoloon vauvan kanssa ja uusien rutiniien löytäminen on vielä hakusessa. Miehen yö päivystykseen ei varmaan totu ikinä.
Jos tulee vaikeaa ja tuntuu että pää hajoaa, voit silti varmaan soittaa miehellesi ja kertoa tuntojasi.
Uuden tilanteen edessä saakin jännittää, kuinka kaikki menee. Minua jännittää edelleen "YH-jaksot", vakkka sellaisista on jo kokemustakin. Kaksi viimeistä on sattunut ns. huonoon aikaan, eli sille viikolle on joko sattuneista syistä tai ajankohtaan liittyen osunut jotain normaaleista arkirutiineista poikkeavaa. Minulla on kuitenkin ollut auto käytössäni, joten olemme päässeet liikkumaan vähän kotinurkkia kauempanakin, ja kaupassakäynnit ovat sujuneet ongelmitta. Meillä ei ole nyt vauvaa, mutta silloin kun esikoinen oli vauva, tuntui aivan mahdottomalta ajatus siitä, että mies lähtisi useammaksi päiväksi työmatkalle. Eli ymmärrän kyllä hyvin huolesi.
Tuli mieleen, että kun vauva on vielä noinkin pieni, niin olisiko täysin mahdoton idea, että menisit ainakin osaksi viikkoa vanhempiesi tai miehesi vanhempien luokse?
mulla mies ajaa rekkaa ja on poissa joskus yli viikonkin.Vauva syntyi helmikuussa sectiolla ja oli jumalattomat pakkaset.Mies lähti töihin kun poika oli 3 vkoa vanha.Ajattelin että en ikinä selviä sillä en saanut nostaa muuta kuin vauvan...
Auto käytössä mutta en saanut kantaa turvakaukaloa, en kauppakassia jne.
Onneksi mun vanhemmat asuu aika lähellä joten olin sen eka viikon aikana pari yötä heillä, naapurin rouva kantoi vauvan koppineen autoon ja maalla oli vanhemmat vastassa tietty auttamassa.
Kävivät mulle kaupassa myöskin mutta jääkaappia tankattiin myös miehen ollessa kotona.
Illat jännitti ja itketti miten selviän yöt vaikka vauva oli tosi kiltti ja nukkui yöt hyvin.
Mukava oli vanhempien luona olla pari yötä kun oli juttukaveria ja aikakin meni vauhdilla.
Kyllä sitä helposti pärjää kun vaan asennoituu että pärjää!
Mulla on joka toinen viikko tällainen "yh" viikko ja kyllä noi omat rutiinit jo alkaa olla sellaiset että välillä jopa "häiritsee" kun mies tulee kotiin ja rikkoo meidän rutiinit.
Kyllä sä pärjäät ja mun mielestä taas ei hirmusti kannata itkeskellä sinne miehelle niitä tuntoja kun ei hän voi kuitenkaan sua sieltä etäältä auttaa ;(
Mies opiskelee toisella puolen Suomea. Synnytin pojan tiistaina, perjantaina tulimme kotiin, tämän ajan mies oli kotona kun oli kesä. Sunnuntaita miehen loma loppui ja lähti kouluun :/ Ja lisään vielä että meidän vauvalla on koliikki ollut. Joo, kyllä mä aika väsy olin ja kun helpotusta ei ollut näkyvissä. Kyllä sitä vaan oppi pärjäämään, kun vaihtoehtoja ei ollut. Sun tilanne ehkä on vähän valoisampi :) Meidän poika nyt jo 5kk eikä enää itkeskele, 4kk huusi mahaansa :(
Kiitos kommentoijille ja erityiskiitos kannustavasta/empaattisesta asenteesta, lämmitti mieltä ja antoi toivoa, kokemusten kuuleminen jne :) Lähes joka päivälle on nyt tiedossa kyläilijöitä=seuraa, mahd. ruoanlaittajaa, kaupassakävijää; eiköhän sitä jotkin päivät pärjää ihan yksinkin ja toisaalta erityisesti illat ja yöt jännittää...Mutta selviäähän sitä kun on pakko ja sen jälkeen onkin jo Karaistuneempi....Huh, eikun etiäpäin siis matkaa ootellen.
Täällä samaa murhetta ilmassa.
Äijä lähti aamuyöstä viikon reissuun ja minä jäin 3viik vanhan ensimmäisen muksumme kanssa kotiin. Ja ei sulla mitään hätää ole jos olet vain sen viikon vauvan kanssa kahden, kun täällä äijä on jokatoisen viikon reissussa aina kokonaan ja minä kotona vauvan kanssa kahden :) Kyllä siihen vauvan hoitoon rupeaa pikkuhiljaa tulemaan varmuutta ja se ei tunnu enään niin jännittävältä. Omalla äijällä tosiaankin loppui isyysloma tänään ja muuten hän heräsi vauvan ja minun kanssa yöllä auttamaan, mutta nyt on pakko pärjätä yksin :`( Toivottavasti se piristää kun voi ajatella että on kohtalotovereita ja paljon pahemmassakin tilanteessa olevia :) Koita jaksella siellä!
maanantaina..
tänne jäi minä,koira,kaksi kissaa (joista kumpikaan ei missään nimessä saa syödä toistensa ruokia),iso kolmio laskupinoineen ym sekä alle 3kk lapsi jonka kanssa pitää jumpata päivittäin ja tarkkailla hänen lääkityksiä.
kyllä sinä selviät tuosta kun minunkin kai täytyy selvitä tästä