Rapumiehille ja heidän rakkailleen

Nehän on ihan ämmiä jos ton oikein tulkitsee. Ja niin ne muuten onkin, ihan oikein kuvattu.

Ei sitä nyt pidä ottaa niin, että he olisivat naisia, sitähän he eivät kuitenkaan ole. Kyse on siitä, että heidän, siis rapumiesten, pitää löytää sopiva tasapaino itsestään sisältä. Niin kauan kuin he eivät sitä löydä, he elävät tässä maailmassa löytämättä todellista rakkautta vaikka juuri sitä he metsästävät. Heissä on itsessään sekä mies, että nainen (kuten meissä kaikissa) mutta ehkä se nainen on vain niin vahvasti esillä heissä.

Miten tasapaino löydetään. Hyväksymällä nämä eri puolet itsessä. Mitä huonoa siinä on jos mies on "naismainen" eli siis herkkä jne. Me naisetkin olemme joskus kummallisia, ensin vaadimme mieheltä herkkyyttä ja sitten kun hänessä yllättäen onkin "liikaa" sekään ei ole hyvä. Suhde on aina kahden ihmisen kauppa, siinä on opittava tekemään kompromisseja,opittava hyväksymään toisen ns. negatiivisiakin puolia ja jos mahdollista yritettävä auttaa häntä pääsemään niistä eroon.

Kuka sitten kestään tällaista rapumiestä. Niinpä, hyvinä hetkinään hän on maailman paras mies, mutta aallonpohjalla hän mököttää, on hiljaa, vetäytyy kuoreensa aivan kuin pieni lapsi hänessä huutaisi "Äiti, miksi sinä et huomaa minua, mikset rakasta minua jne." Onko tuo sitten huono juttu, ehkä mutta silti näissä miehissä on suuri mahdollisuus tulla juuri sellaisiksi miehiksi, mistä monet naiset haaveilevat. Ongelma on pitkälti heissä itsessään ja niin kauan kun he eivät sitä näe, emme mekään naisena voi juuri auttaa, koska kaikki se rakkaus jonka antaa tuossa vaiheessa, menee helposti kuin pohjattomaan kaivoon, mikään ei riitä. Miksi, siksi että he ikäänkuin torjuvat sen, uskovat että kukaan ei heitä kuitenkaan aidosti rakasta, etenkään miehinä.

Jokaisessa merkissä on eittämättä hyvät ja huonot puolensa. Se on vaan niin, että kolikolla on aina kaksi puolta. On opittava näkemään niissä huonoissa puolissakin jotakin hyvää ja silloin ne muuttuvat voimavaraksi. Niin myös herkkyyden jne. kohdalla.

Vielä... muutos tapahtuu jokaisessa itsessään, sitä ei voi pakottaa, mutta sitä voi tukea. Ihmissuhteissa jos missä vaaditaan kärsivällisyyttä,jota nykyihmisillä tuntuu olevan aika heikosti.

Tsemppiä vielä kaikki, ei maailma ole niin musta-valkoinen kuin miltä se toisinaan näyttää...

Kieltämättä löysin itseni tekstistäsi suurimmaksi osin. "Hoivaamisen" olen itsekin huomannut ja sen, että tulen hyvin toimeen naisten kanssa, tosin parisuhdetta ei ole vielä osunut kohdalle, joten niistä asioista en osaa sanoa. Ihastunut olen kyllä juuri vahvoihin naisiin, ei ehkä äidillisyyden tai komentamisen vaan keskustelun taidon takia. Tosin äitini on skorpioni ja vahva ja opettanut keskustelemaan kaikista asioista avoimesti. Tosin tämä avoimuus ja tietynlainen hoivaaminen tai huolehtiminen on pistänyt välillä miettimään että ollaanko tässä liian naisellisia juuri kuten sanoit. Toisaalta ehkä juuri sen takia tulen toimeen naisten kanssa?

Minkälainen muuten itse yleensä olet? Viestistä päätellen varmaan avoin ja suorasanainen? Itse nimittäin, yhtäläisyyksiä miettiessä, arvostan naisissa juuri näitä luonnonlapsimaisia piirteitä. Ehkä miehesi rapuna on kiinnittänyt huomiota samoihin ominaisuuksiin? Ehkä ravut eivät hae turvaa siitä, että on joku äitihahmona määräilemässä vaan että osataan keskustella toisen osapuolen kanssa. Itsekin nimittäin olen tutustunut ja vahvasti kiintynyt opiskelujen aikana vahvaan, suorasanaiseen ja erittäin avoimeen naiseen (joka myös on kuin sattumalta skorpioni), joka varmasti muuttuisi dominoivaksi ja jonka jalkoihin jäisi jos hänen kanssaan ei osaisi keskustella. Yhteistyö nimittäin toimii erittäin hyvin hänen kanssaan, sen sijaan että pelkäisin tai en tulisi toimeen hänen kanssaan, kuten monilla aurinkomerkeillä sanotaan skorpionin kanssa käyvän (vaikka rapu on niitä herkimpiä aurinkomerkkejä??). Onnea sinulle miehesi kanssa!

Kyse on toisen kunnioituksesta kaikinpuolin. Itse olen vahva ihmisenä, pitkäpinnainen, jääräpäinen ja ihan luonnostani välillä heikko ja hauras jolloin Rapu-mies saa "päteä" ja on tyytyväinen osaansa. Myös vastaavasti minä saan hellyyttä huolenpitoa joskus.

Ihmisyyden vastavuoroisuus ei perustu kuinka paljon kukin saa vaan mitä saa.
Kuten myös joka ihmisessä, on Rapujen suhden vanhempiin tärkeä. Rakkaus toisia kohtaan lähtee sisältä ja jos todella on valmis ja henkisesti kypsä hellyyteen on myös valmis sekä vastaanottamaan että antamaan hellyyttä kaikkialle ympäröivään maailmaan. Rapu voi parhaimmillaan olla edellämainittua. Oman Rapu-mieheni "pikkulapsi" -purkaukset kestän ja puhun selväksi asiat, niin kappas, johan mieli muuttuu sekunneissa:))) Hän on ihana vaikka kiukutteleekin...Ymmärrän häntä jos rakastan häntä

hyvää juttua! :)

juu no en horoskooppeihin usko. Onhan se kivaa, kun joku pitää välillä mustakin huolta, mutta loppujen lopuksi jokainen pitää itsestään huolen ja niin tässä elämässä selviää ja lopuksi tulee olemaan myös onnellinen.

En haluaisi eukkoa, joka rupeaisi minulle äidiksi. Perhe ja vanhemmat ovat olleet minulle tähän päivään asti aika etäinen juttu, eikä se minua haittaa.

Muiden syyttelyä harrastin joskus penskana, vaikka vika oli oma, mutta jossain vaiheessa yläasteajoilla tajusin, että syytän aina muita tai jotain tilannetta omista mokistani. Nykyään saan aina pientä tyydytystä, kun pystyn avoimesti ottamaan itse vastuun omista ja joskus jopa muiden mokista.

Minussa on tosi naisellisia piirteitä, kuten ääneni ja pieni kehon rakenteeni, ja joskus ne harmittaa, varsinkin, kun muija aina niistä vittuilee ja vihjailee, eikä niille oikeen mitään voi, kun pieni ihminen on pieni, vaikka lihasta olisikin.

Nykyisessä suhteessa harmittaa se, että muija aina passaa ja kehottaa tekemään kaikkia, enkä kumminkaan halua seurustella äitihahmon kanssa, vaikka vahvoista naisista pidänkin.

perus lausahduksista onkin tullut jo arkipäivää, joihin kuuluu

"Olisin osannut itsekkin"

"Osaan ite pitää huolen asioistani"

Haluan vahvan, lojaalin, rehellisen ja vahvan naisen, mutta en mitään äityliä tai tyttölasta.

luulin aina että mulle härkänainen sopisi rapumies..
ja kun tapasin yhden ravun niin se olikin niin hellää ja tunteellista että ahh. jos jotain kaipaan, niin hänen kanssa sohvalla sylittelyä ja kädestä pitämistä.

mutta niin epävarma, ailahtelevainen, itsekäs ja loukkaava puheissaan tuo rapu oli, että PAKKO oli jättää taakse tuo suhde.
jos hän suhteen alussa oli jo niin minä-minä joka asiassa, niin mitä olis tullut myöhemmin? en halunnut jäädä odottamaan olisko voinut
oppia muakin huomioimaan. mistään puhumisesta ei tullut mitään, koska esitti asian kuinka hennosti vaan, niin rapu loukkaantui ja lähti/lopetti puhumisen. oli kuin seinä. ei jaksa

auts

Luen näitä rapumieskuvauksia ja mietin, mistä oman vapaan ravun löytäisin? Minulle kyllä kelpaisi.
Herkkiä ravut ovst ja tuttavapiireissäni kaikki sopivanikäiset rapumiehet ovat kyllä naimisissa :)) ovat niin haluttuja, herkkiä ja uskollisia, että pysyvätkin naimisissa.
Jos joku on kyllästynyt omaan 41-50 v. Rapumieheensä, minä kyllä voisin olla jonossa seuraavana.