Vakavasti mielisairaan ensisijainen säilytyspaikka on sairaala, mieluiten oikeuspsykiatrinen osasto. Henkilökunnan päätöksellä voi sitten aikanaan päästä myös asuntolaan asumaan.
Yltiöhumanistit ovat lisänneet mielisairaiden kotona asumista viime vuosina. Esimerkiksi Helsingissä sairaalaresursseja on leikattu liikaa.
Mielisairaiden koteihin on asennettava valvontakamerat ja vartaloihin kiinnitettävä elektroniset valvontalaitteet. Injektiolääkitystä on lisättävä. Mielenterveyshenkilökunnan päätöksistä ei pitäisi saada tehdä kanteluita eikä riitauttaa hoitopäätöksiä hallinto-oikeuksissa, sillä psykoottinen ihminen ei ymmäärrä omaa etuaan.
Yltiöhumanistit ovat lisänneet mielisairaiden kotona asumista viime vuosina. Esimerkiksi Helsingissä sairaalaresursseja on leikattu liikaa.
Mielisairaiden koteihin on asennettava valvontakamerat ja vartaloihin kiinnitettävä elektroniset valvontalaitteet. Injektiolääkitystä on lisättävä. Mielenterveyshenkilökunnan päätöksistä ei pitäisi saada tehdä kanteluita eikä riitauttaa hoitopäätöksiä hallinto-oikeuksissa, sillä psykoottinen ihminen ei ymmäärrä omaa etuaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja vielä sairaampi henkilökunta antamaan päätöksiä
eikös niin ja arvaa mitä maksaisi,sinäkö olisit valmis rahoittamaan tuollaista?
Taidat pelätä omaa pimeää, mielisairasta, puoltasi?
Kantelut on pelkkää pelleilyä. Sairaaloiden potilasasiamiehetkin ovat saman sairaalan hoitajia. Apulaisoikeusasiamies kiertää mielisairaalat kerran kymmenessä vuodessa ennalta ilmoittaen. Mielenterveyslaki on kirjoitettu niin laveasti että se mahdollista melkein mitä vaan hoidon taholta. Eikä kukaan näitä kanteluita selvittele vaan heittää kantelupaperinne roskiin ja nauraa päälle.
Ei suomessa mitään yltiöhumanisteja ole vaan ainoat jotka teistä ja oikeuksistanne kantaa huolta on muutama hassu nettikirjoittelija ja hämärä skientologikirkko.
miten kenekään mieli voi olla sairas?
Valveutuneet lukijat kyllä jättävät huomioimatta nuo puheenvuorot, joista alilääkitys paistaa läpi.
jo lääkkeesi?
Aloittajan mukaan siis psykologiaan kohdistunut kritiikki on merkki alilääkityksestä ja tämä muka todistaa psykologiset väittämät tosiksi. Näin psykologia on ympäripanssaroinut itsensä kaikelta kritiikiltä.
Ihan niin kuin ahdasmielisessä uskonlahkossa ei ole tilaa epäilykselle tai kritiikille, sehän on syntiä.
Psykologian kehittymiskykyyn optimistisesti uskovat ehkä arvelevat että kehitys on mahdollista ilman omien ajatusten kyseenalaistamista. Mitenkähän se on oikein mahdollista?