En ole hakenut vielä pysyvää eläkettä mielenterveysongelmieni takia, vaikka ne ovat kohtalaisen vaikeita. Olen kuitenkin selvinnyt suurimman osan elämästäni avohoidossa.
Olen kuitenkin jo sen ikäinen, että alkaa huolettaa, jos en saa "kunnon töitä" joilla elättäisin itseni.
Terapiassa olen usein puhunut siitä, että pelkään työn hakemista ja ylipäätään sitä, ettei minua huolita töihin.
Ja mikä vielä nolompaa, en yksinkertaisesti kunnolla "osaa" hakea töitä. Ajattelen, etten kelpaa minnekään eri syistä. Itsetuntoni on lattiarajassa.
Terapiasta en saa apua tähän ongelmaan ja itse en osaa auttaa itseäni.
Olen kuitenkin jo sen ikäinen, että alkaa huolettaa, jos en saa "kunnon töitä" joilla elättäisin itseni.
Terapiassa olen usein puhunut siitä, että pelkään työn hakemista ja ylipäätään sitä, ettei minua huolita töihin.
Ja mikä vielä nolompaa, en yksinkertaisesti kunnolla "osaa" hakea töitä. Ajattelen, etten kelpaa minnekään eri syistä. Itsetuntoni on lattiarajassa.
Terapiasta en saa apua tähän ongelmaan ja itse en osaa auttaa itseäni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.