Kauhistukset nuo eläkeviikot.
Kotiin kun töistä tulee, talo on kuin hyörtimellä pyöräytetty.
Kalsareita roikkuu tuoleilla, likaista astiaa siellä sun täällä. Kaljaakin on juotu.Apua!
Kotiin kun töistä tulee, talo on kuin hyörtimellä pyöräytetty.
Kalsareita roikkuu tuoleilla, likaista astiaa siellä sun täällä. Kaljaakin on juotu.Apua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Me eläköidyimme molemmat samoihin aikoihin.
Totta puhuen. Kun vuosikausien komennusputken jälkeen palasin kotipaikkakunnalle alkoi vaimo muutaman viikon kuluttua urputtamaan.
"Ruokaa saa kantaa selkä vääränä".
"Astioita likkaantuu".
"Paikat sotkeentuu".
Jne.
Puolen vuoden jälkeen ratkaisimme asian siten että jäimme molemmat pois töistä.
Sanomiset loppuivat siihen.
Ostan ruuat ja valmistan ne.
Käsittelen huonekalut ja matot.
Myös osan muusta siivouksesta.
Kaljan juonnin vaihdoin kuntosaliin.
Voin kuvitella. Nyt nosta sellainen "helvetillinen" mekkala, et muistaa ja jos ei uusi sama. Näytä kuinka vihainen ja loukkaantunut olet, epäsiisteydestä. Oppii voin kertoa. Ehkä näet ne nyt erisilmin kuin ennen, mut uskoisin et ei halua kuulla huutoasi, vaan korjaa jälkensä ennenkuin kotiudut. Mut ääntä kehiin, kauniit puheet ei tehonneet.
ei tehoa ole ollut.Ei mene perille.
Aina sama juttu.
Ota toimintasuunnitelma 2:si, eli ANNA OLLA. Tiedän et se tuntuu järjestyksen ihmisestä mahdottomalta, mut anna vaan olla, teet ne normaalit kotiaskareet ja ala hoitaan itseäsi, kun ovikello soi älä ole kuulevinasi jos mies avaa oven kuka nyt sitten tuleekin, lähde lenkille tai vain kävelemään. Ilmeelläkään älä näytä miten häpeät siivottomuutta, kyllä tuttunne tietää ja hoksaa et missä mennään. Ja jos voimariinirasia on päivän lojunut pöydällä mitä sitä enää kantsii jääkaappiin laittaa anna olla, vaikka härskiintyisi viikon. Alkaa mennä jakeluun, ellei mieti olisitko yksin onnellisempi.