Minä odottelin rauhassa. Muistelin jotakuta mennyttä jota ei silloin muinoin ollut mahdollista saada tuottamatta suurta mielipahaa erinäisille ihmisille, ehkä silti olisi silloin pitänyt olla itsekkäämpi, myöhemmin vertasin kaikkia muita häneen, tiesin etten väkisellä voi löytää ketään samanlaista ja tuottaisin vain surua ja murhetta jos jotain yrittäisin rakentaa "väärän" ihmisen kanssa. Kun ei tunne niin ei tunne eikä silloin treffipalstat sytytä, turhaan niitä tutkisi.
Aika kului mutta muistot eivät haalistuneet, ystävät ja tuttavat ovat varmaankin ihmeissään kuinka ei noinkin hyvä tyyppi muka löydä mitään kestävää ,iIhmettelijöille en ole viitsinyt aina korjata ettei tässä ole juuri yritettykään, ihmetelkööt tai pitäkööt homona, aivan sama.
Luulin jo etten enää tunne mitään, on kuitenkin ollut muutama joiden kohdalla on rinnassa läikähtänyt (sen johon vertasin sai toisinaan ihan oikeasti pyörryksiin pelkällä katseellaan) mutta aina ovat laivat ohittaneet, korkeintaan vähän hipaisseet ja jäänyt vain hämmästys että mitä h..ä tapahtui? Vähän aikaa sitten tapasin pitkän tauon jälkeen upean ilmestyksen jota ei mielessään tarvinnut verrata mihinkään, ne vanhat muistotkin ovat alkaneet jo haalistua, tajuntaa ei vielä ole menetetty mutta jos niin käy niin sitten tiedän että kannatti.
Aika kului mutta muistot eivät haalistuneet, ystävät ja tuttavat ovat varmaankin ihmeissään kuinka ei noinkin hyvä tyyppi muka löydä mitään kestävää ,iIhmettelijöille en ole viitsinyt aina korjata ettei tässä ole juuri yritettykään, ihmetelkööt tai pitäkööt homona, aivan sama.
Luulin jo etten enää tunne mitään, on kuitenkin ollut muutama joiden kohdalla on rinnassa läikähtänyt (sen johon vertasin sai toisinaan ihan oikeasti pyörryksiin pelkällä katseellaan) mutta aina ovat laivat ohittaneet, korkeintaan vähän hipaisseet ja jäänyt vain hämmästys että mitä h..ä tapahtui? Vähän aikaa sitten tapasin pitkän tauon jälkeen upean ilmestyksen jota ei mielessään tarvinnut verrata mihinkään, ne vanhat muistotkin ovat alkaneet jo haalistua, tajuntaa ei vielä ole menetetty mutta jos niin käy niin sitten tiedän että kannatti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mulle kävi samoin ja se tunne oli upea! Yhtenä joulukuun päivänä sen tajusin. Tajunnanmenetystä en ole kokenut, mutta tätä voi kutsua suureksi valaistumiseksi!
etsimällä löydykkään, vaan tupsahtaa eteen
kun sitä vähiten odottaa..
Jokaisessa on sitä hyvää ja sen " oman hyvän"
kyllä tuntee..
Ja nyt on pää ihan sekaisin..
... *halaa* ;)
Itselläni juuri se tilanne, että ollut rakastuneena melkein kaksi vuotta ja nyt vihdoin ja viimein tajunnut sen etten tule häntä koskaan saamaan. Tuska on tällä hetkellä käsittämätön, mutta täytyy vaan yrittää eteenpäin. Todellakin vertaan kaikkia häneen, enkä rehellisesti sanottuna usko toista sellaista vastaan tulevan joka sytyttäisi samalla tavalla. Kirjoituksesi kyllä antoi toivoa ja ehkä minäkin olen vielä jonain päivänä onnellinen.
aina,ja se voi olla lähempänä kuin arvaatkaan,
elä etsi sitä samaa, vaan avoimin mielin..
kevät tulossa..
kanssa sitten tapahtui? Hän ei siis jäänyt kaipaamaan sinua, niinkuin sinä häntä?
mulle sattunut viime vuoden puolella.
mies vei jalat alta ja pisti sydämen hakkaamaan rinnassa että se tunne oli aivan mieletön.
tuntui,ettei sellaista voi tapahtua.
annoin sydämen sille matkaan pohjoiseen ja toivon,että se pitää siitä hyvää huolta,sillä ajattelen häntä joka päivä ja haluaisin kainaloon sykkyrälle enkä lähtis koskaan pois!!!
ikävä on suunnaton!!!-t-
Onnea sinulle uuden ihastumisen johdosta! Minulle kävi samoin. Eteeni tupsahti se komistus ilman varoitusta ja sydämeni lämpeni ja vatsanpohjassa nipisteli ihastuneen onnea. Ajattelin, että olen kohdannut sen oikean, ihmisen joka saa minut tuntemaan. Nautin, odotin, suunnittelin... Toisin kävi. Uskon tavanneeni sen oikean sielunkumppanin. Kukaan vaan ei ole koskaan määritellyt kuinka kauan sen onnen saa itsellään pitää ennen kun sen menettää. Kaipa tälläkin kohtaamisella oli merkityksensä ja tarkoituksensa. Ehkä se joskus selviää.