Olen ollut muutamana kesänä kaverin veneellä purjehtimassa.
Nyt olen hankkinut oman veneen, 80-luvulla tehty suomalainen 31 jalkainen vene.
Eniten mietityttää tuo myrskyyn joutuminen/ kovaan keliin.
Jos tulee tilanne että ei enää patit riitä purjehtimiseen avomerellä, onko paras laittaa ajoankkuri veteen ja mennä sisään köllimään, vai pitääkö vene laittaa ns piihin, ja mitä se on?
Tarviiko suomenlahden myrskyissä pelätä veneen kestämistä, vai onko niinkuin jotku sanoo, että kipparilla loppuu pää, ennekuin veneessä lujuus ja ominaisuudet? Onko pahin vihollinen myrskyssä pelko ja lamaantuminen, mitkä on pahimmat uhat?
Kun ei ole koskaan kunnon myrskyssä ollut niin pikkaisen mietityttää. Kovin keli jossa olen ollut oli 15 m/s, pikkaisen pelotti, mutta luotin kyllä täysin kaverin veneeseen ja taitoihin, ja hyvinhän siitä selvittiin.
Nyt olen hankkinut oman veneen, 80-luvulla tehty suomalainen 31 jalkainen vene.
Eniten mietityttää tuo myrskyyn joutuminen/ kovaan keliin.
Jos tulee tilanne että ei enää patit riitä purjehtimiseen avomerellä, onko paras laittaa ajoankkuri veteen ja mennä sisään köllimään, vai pitääkö vene laittaa ns piihin, ja mitä se on?
Tarviiko suomenlahden myrskyissä pelätä veneen kestämistä, vai onko niinkuin jotku sanoo, että kipparilla loppuu pää, ennekuin veneessä lujuus ja ominaisuudet? Onko pahin vihollinen myrskyssä pelko ja lamaantuminen, mitkä on pahimmat uhat?
Kun ei ole koskaan kunnon myrskyssä ollut niin pikkaisen mietityttää. Kovin keli jossa olen ollut oli 15 m/s, pikkaisen pelotti, mutta luotin kyllä täysin kaverin veneeseen ja taitoihin, ja hyvinhän siitä selvittiin.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Heh.. Hyvin on vielä muistissa kun samanlaiset mietteet pyöri päässä toissa talvena kun oli ensimmäinen kesä omalla veneellä vielä edessäpäin.. Lähdetään nyt kuitenkin siitä että ei Suomen saaristossa myrskyyn jouduta jos kuuntelee merisään edes kerran päivässä. Omia rajoja tietenkin tulee kokeilla aina silloin tällöin kunhan tietää missä mennään. Kyllä tuollainen 31-jalkainen kestää merkkiin ja malliin katsomatta varmasti kovempaa keliä kuin kippari tai sen vaimo =)
Kovaan keliin ei purjeveneellä tulisi mennä,aina on riskinä että purjeet repeeää tai masto katkeaa ja moottorit ovat yleensä niin alimitoitettuja että ne ei jaksa pitää keulaa tuulessa ja siinä sitä sitten ollaan (kusessa). Jos keleistä nauttii niin joku luotsikutteri tai kalastusalus on oiva valinta,pidä se 15m/s rajana niin etköhän pärjää!!!
Kippari raumalainen sanoi, että moottoriveneet pyöri hyrrää, kun taas purjevene eteni haluttuun suuntaan, myrskyssä. Näin se on.
Mutta luulisin purjeveneen kestävän paremmin meren mysrkyt, koska purjepinta-alaa voi säätää. Moottorivene on tässä suhteessa avuton.
Ratkaisin, katkaisin pelon hankkimalla rullan keulaan. Nyt on helppo säätää. Tosin sanovat, että rullattava purje keulassa ei korvaa myrskyfokkaa. Koskee toiv. vain isompia vesiä, ja ei minua..
ota seilit alas ukkosmyräkän lähestyessä. Puuskaa ei kumminkaan kestä kauaa. Ei kannata rikkoa purjeita eikä muutakaan. Aja tarvittaessa vaikka koneella ohjausvauhdin säilyttämiseksi, jos olet rantojen lähellä. Avomerellä voi rauhassa odotella ja olla vaikka sisällä ruffissa sen rankkasateen aikana, joka ukkosrintaman mukana tavallisesti tulee. Kun puuska hellittää, sitten voit taas nostaa vaikkapa isopurjeen reivattuna ja jatkaa purjehtimista.
Kannattaa se rullapurjekin vetää ajoissa sisään!
Avomerellä varmaan ihan ok mutta entäs Suomen kivisessä saaristossa?
Oletetaan, että purjeveneen moottoriteho ei ole riittävä kunnon myräkkään, kuten usein tilanne on.
Suojasatamaan pitäisi päästä mutta ukonilma tulee nopeasti ja reitti suojaisaan rantaan on usein hankala, etenkin jos vene ei tahdo pysyä räpylässä.
Purjehdin yli 20 vuotta veneillä, joissa nykykäsityksen mukaan oli pieni moottoriteho. Molemmat olivat 30-jalkaisia. Toinen painoi 3,6 tn ja 1-sylinterisen Albin 0-11 bensakoneen teho oli 5 hv. Toisen uppouma oli 4 tn ja koneena 7 hv 2-tahtinen Vire. Kyllä teho riitti ukkosmyrskyssäkin - kun valitsi sopivan kulkusuunnan. Vasta-aallokkoon ja vastatuuleen pieni kone ei tietenkään jaksa puskea. Mutta onko pakko valita sellainen suunta? Saaristossa on suojaisia paikkoja eikä pieni kone ole ongelma.
KOkemusta on yhdestä syyskun lopun öisestä ukonilmasta folkkarilla, jonka isopurje meni riekaleiksi Paraisten portin ja Hiitisten välillä. 2 hv Seagull tuntui aika vaatimattomalta, mutta riitti sekin.
Ukonilmassa tuskin kannattaa suojasatamaan pyrkiä. Sen usein tuoma kova tuuli ei kauaa kestä ja juuri rantautuminen on se vaikein operaatio tuossa kelissä. Kun vielä tuulen suunta voi ukkosmyräkässä olla mitä vaan, ei suojaisia paikkoja rantautumiseen juuri ole (siis suojaiseksi toivottu ei olekaan suojainen, kun tuuli kääntyy).
Menee toivottavasti vähän sivuraiteelle, mutta menköön.
Jos kyseessä on normaali 31-jalkainen perhevene 80-luvulta, niin sellaisten pitäisi kyllä kestää. Mutta silloin tehtiin tuohon kokoluokkaan myös ior-veneitä, joiden kanssa alkuperäisellä takilalla myrskyssä on kyllä tekemistä, varsinkin aloittelijan minimimiehistöllä: Vene jossa on "supertrimmattava" masto monihaaraisilla barduunoilla ja saalingit suoraan sivulle ei ole mikään kaikista mukavin purjehdittava myrskyssä. Sujuu, kun on muutama gasti joilla kaikilla tehtävänsä hyvin tiedossa että keskittyvät riittävästi pitämään takilan pysyssä..
Barduunoita, ja rulla löytyy keulasta.
ole tiellä. Ylensä iso on parduunoiden alapuolella kun se on reivattuna pienimmilleen. Joten puolenvaihdoissa ei prduunoihin tarvitse koskea, vaan miolemmat voidaan pitää kiinni.
Olen itse katsellut purjeveneen kannelta reilumpaa merenkäyntiä Suomenlahdella, Pohjanmerellä, Kanaalissa, Biskajalla, Pohjois Atlantilla ja kahdesti Kap Hornin ympärillä. Ylivoimaisesti eniten on tuullut saaristomeren saunoissa!
Minun ohjeeni on; Pidä vene kunnossa, tarkista ja uusi kaikki takilan kuluneet osat. Luovu suosiolla vanhoista purjeista, vaikka ne on viellä 'melkein hyviä'. Älä aseta itsellesi mitään ehdottomia tuulirajoja, vaan merellä tullaan ja mennään niissä olosuhteissa mitä siellä kulloinkin on. Kymppi tuulta avomerellä saattaa olla paljon ikävämpää, kuin 15 saariston suojissa. Aja ja testaa venettä reilummillakin keleillä kokeneempien purjehtijoiden kanssa. Toki voit tehdä sen yksin, mutta silloin täytyy tietää kykenevänsä toimimaan, jos pikku meritautioksu pyrkii kannelle.
Veneeseensä on voitava luottaa ja tuota luottamusta ei synny ilman, että ajat ja ravistelet venettä kunnolla tietääksesi, että se kestää. Kun tuo luottamus on syntynyt, niin yksi veneilyn parhaimmista kokemuksista on juuri tuo kovan tuulen purjehtiminen ja siitä nauttiminen. Myrskyistä puhutaan paljon, mutta käytännössä niitä ei meidän vesillämme purjehdussesongin aikaan ole. Yli 30m/s tuulia meillä on sadan vuoden aikana ollut jossain itäsuomen tornadoissa, mutta merellä vain muutaman kerran. Tuo 20m/s on helposti purjehdittavaa tuulta, epämiellyttävyys syntyy terävästä aallokosta matalissa vesissä.
Mitä enemmän on kokemusta kovemmista tuulista, sen parempi. Tuota kokemusta ei vain synny jos pitää itsensä satamassa, jos tuulee yli kympin. Sekaan vaan juuri silloin! Siellä on vähemmän väisteltävää, vene kulkee kunnolla ja matka taittuu. Tiedän monta perhettä, joissa vaimot ja lapset ovat innoissaan kovemmasta kelistä, koska kaikkein tylsintähän purjeveneellä on lillua ilman tuulta. Noissa perheissä on järjestelmällisesti opeteltu siihen, että joskus hieman tuulee ja silloin seilataan sitten niihin tuuliin sopivilla säädöillä, ei se sen kummempaa ole.
Tuo 15 metrin tuuli oli selkämerellä kun ylitimme ruotsiin.
Aallokko oli ihan roimaa, ainakin minusta, mutta vene meni aika nätisti.
Kryssissä mentiin.
Eiköhän se tästä, kun treenailee vaan:)
Tuossa oli hyviä neuvoja edellä monta. Itseäni auttoi ko asiassa juuri se, että pääsin purjehtimaan omalla veneellä kokeneitten seiloreitten kanssa vaihtelevissa keleissä. Siinä oppi luottamaan omaan veneeseen kovemmassakin kelissä.
Itselleni esim 10 m/s tuuli oli todella kova keli, koska trimmit olivat päin seiniä ja tosi hemmohan ei reivaa koskaan!
Onko 20 m/s ihan oikein helposti purjehdittavaa tuulta? En ole Itämerellä koskaan kokenut tuollaista tuulta tasaisena, tokkopa puuskissakaan, ja monesti silti on tuullut enemmän kuin tarpeeksi. Ei kannata liiotella tuulten kanssa, tosiasiassa kuitenkn tuulen noustessa toiselle kymmenelle suurin osa kokeneemmistakin perhemiehistöistä suunnittelee reittinsä toisin, tekee varasuunnitelmia tai jää kokonaan rantaan. Mutta kuten mainittiin, voimakkaimmat tuulet raivoavat aina saunan puolella, parin kaljan jälkeen.
...vene kestää enemmän kuin miehistö perustuu siihen, ettei kukaan tahdo ja harva uskaltaakaan rikkoa veneensä tarkoituksellisesti. Eli kippari pelkää veneensä hajoavan, jolloin hän reivaa purjeet minimiin ja tulee pois sieltä myrskystä, jolloin vene on siis kestänyt, mutta kippari jänistänyt tilanteen.
pari lisäystä purjejuttujen päälle
-jos mahdollista yritäppä päästä joskus kilpaveneeseen miehistöksi, melkein joka viikonloppu jostain veneestä puuttuu gasti tai pari. Kilpailujen hyvä puoli on että veneet ajaa oli keli lähes mikä hyvänsä. Näissä oppii nopeasti, ja samalla saa roiman määrän näkemystä ja luottamusta siihen mitä vehkeet kestää.
-lisäksi kannattaa varmistaa että moottori toimii luotettavasti, vaihda polttoainesuodattimet säännöllisesti, suorita vedenpoisto vedenerottimesta joka kerta ennen liikkeellelähtöä, puhdista löpötankki jos olet hankkinut käytetyn veneen, varmista että startin sähköt toimivat luotettavasti.
Siis se on aina hieno fiilis että jos alkaa vehkeiden tai oma suorituskyky epäilyttää niin voi jyrättää yanmarin käyntiin.
toisaalta ankea fiilis on se että jos alkaa homma mennä reisille, purjehtiminen ei oikein onnistu jostain syystä, ja kun painaa starttinappia niin mitään ei tapahdu. Eli kone kuntoon. Se ei niin haittaa onko tehoja paljon vai vähän, pääasia että on jotain.
Estonian miehistöllä oli luja luottamus alukseensa ja nämä pelottomat miehet kestivät vielä enemmän kuin aluksensa. Jos joku ei muista, tapahtui heikkotuulisella Itämerellä vaivaisen 25 m/s tuulessa. No kehitys on kehittynyt noista päivistä ja nykyajan halpispurkkarilla voi seilailla 35 m/s tuulissa muun miehistön nukkuessa täydessä rauhassa. Mutta alkuperäisellä kysyjällähän oli 80-luvun pikkupursi.
Ehkä jotkut kisailijat tosiaan haluavat hajottaa veneensä tahallaan tai ainakaan kaluston hajoamisella ei ole merkitystä. Mastojahan kaatuilee alkaen 12 m/s vastatuulessa melko yleisesti. Matkapurjehduksessa aika harvinaista että mitään sattuisi vielä silloin.
no kato sellaisella 80 luvun pikkupurrella voi kokea tollasen 12m/s tuulen erilaisena riippuen siitä millä miehityksellä ollaan liikkeellä. Jotkut ajavat tuollaisilla avomerikisoja surullisenkuuluisassa IMS 3 luokassa, ja kun tuuli alkaa olla navakkaa niin kisamiehistön toimesta vaihdetaan vain numeroa pienempään spinnuun ja yritetään saada lehmää lentoon aallonharjoilta. Sama vene, samat olosuhteet ja miehistönä mamma ja lapset niin aletaan miettiä survival mahdollisuuksia ja ajoankkureita...
niin ja siis useinpa noissa aktiivisesti kilpailevissa veneissä on vehkeet hajotettu kerran ja korjattu sellaiksi että kestää. Voipi sitten aika huolettomalla mielellä ajella. Kaikista pahimpia on nuo retkipurjehtijoiden laiturikukkasveneet, näyttää hienolta mutta saattaapi olla siellä täällä isoja miinoja varusteissa tai rakenteissa.
Taito on noissa hommissa avainsana ja se ei kehity muutoin kuin purjehtimalla. Nykyään ajan ongelmitta kelissä, jossa 15 vuotta sitten olin ns. täysin kusessa.
Ajoankkuri ei toimi Suomessa, koska ajaudut rantaan ennenkuin keli on ohi. (Voi ajoankkurista toki olla hyötyä joissain tilanteissa, mutta mikään ensisijainen perustoimenpide se ei ole.) 80-luvulla tehty 31 jalkainen ei luultavasti pysy kovin hyvin piissä, jos ollenkaan. Nämä ovat malliesimerkkejä harhaanjohtavasta "kirjatiedosta", sinänsä ihan oikeita asioita, mutta eivät sovellu sinun veneellesi eikä purjehdusalueellesi.
Aiemmin tuli jo montakin hyvää neuvoa, kokeile niitä käytännössä. Viesteistäsi päätellen asenteesi on kohdallaan ja olet oppimishaluinen, joten sanoisin että huoli pois. Älä kuitenkaan unohda, että haasteita tulee eteen muitakin kuin myrsky. Esim. 80-luvun veneen (minkä tahansa veneen) varusteita hajoaa aivan varmasti ennemmin tai myöhemmin vaikka niitä kuinka huoltaisi ja uusisi ja tämä voi tapahtua ihan helpoissakin olosuhteissa. Esim. moottorin käymättömyys tai rullapurjeen jumittuminen ei ole mikään ihan pikkujuttu kokemattomalle, vaikka ei myrskyä olisikaan.
Kannattaa käyttää sitä kaveria hyväksi, jos saat sen mukaan joskus. Tai sitten voit kysellä kursseja jostain purjehduskoulusta. Ensimmäisenä kautenasi kannattaa panostaa siihen opetteluun ja harjoitteluun ja pyytää apua, ettei turhaan opettele asioita kantapään kautta. Parempi tehdä saman tien oikein.
Koneen olen käynyt jo nyt syksyn aikana läpi.
Rulla on viime kesänä laitettu, vaikka voihan se silti jumittaa.
Kyllähän vastoinkäymisiä tulee, niihin pitää vaan suhtautua sitten tilanteen mukaan.
Eikä purjehtiminen ihan uusi juttu ole, nyt ollaan vaan ensimmäistä kertaa yksin, ja päätökset tehtävä itse.
Avomerikokemustakin on tuollaisen 5 pohjanlahden ylityksen verran.
Kyllä se tästä, ensi syksynä ollaan jo paljon viisaampia:)
Sait tuossa yllä jo paljon vastauksia. On vaikea antaa yhtä vastausta siihen mitä kovassa kelissä tehdään kun pitää ottaa huomioon aallokko, tuuli ja sijainti maan/tuulen suhteen. Jos purjeita trimmataan/reivataan asiallisesti ei vaarana yleensä ole tuuli vaan aallot, erityisesti murtavat aallot. Veneen vahingot harvoin sattuvat puhtaasti tuulen voimasta (yllättämään päässeitä ukkospuuskia ehkä lukunnottamatta). Itse olen pitänyt sääntönä etten lähde ulos jos luvataan yli 14 m/s mutta varusteet ja kokeiltu valmius pitää olla purjehtia johonkin 18 m/s asti (purjehdimme vaimon kanssa kahdestaan).
Siitä piihin laittamisesta: Se on siis sitä, että isopurje jalustetaan tiukalle ja etupurje (mahdollisesti osittain rullattuna) jalustetaan tuulen puolelle eli ns pakittamaan ja peräsin lukitaan/sidotaan niin että vene pysyy suurin piirtein samassa kursissa kuin jos luovittaisiin. Tämä onnistui vanhoilla pitkäkölisillä veneillä kohtalaisen hyvin ja ne liikkuivat (sortivat) tässä asennossa melko vähän. Nykyiset (ja todennäköisesti sinunkin 80-luvun veneesi) pysysvät huonosti piissä ja jos pysyvätkin sortavat jopa 4-5 solmua jolloin idealta pääosin putoaa pohja pois.
Jos aallokko on todella suuri ja vaarallinen on ehkä tärkeintä ettei murtava aalto pääse heittämään venettä sivuttain kumoon tai jopa ympäri. Silloin voi käyttää ajoankkuria (keulassa tai perässä) jos kunnollinen sellainen kuuluu varusteisiin. Muuten ohjattavuus säilyy isossa aallokossa parhaiten ohjaamalla hieman tiukkaa luovia alemmas; silloin näet vastaan tulevat aallot ja veneen nopeus säilyttä ohjauskyvyn.
Jos todella haluat perehtyä aiheeseen lue K. Adlard Coles'in kirja "Heavy Weather Sailing", voit ostaa netistä.