illat ja yöt on pahoja

Ei kyllä aina edes tunnu aamullakaan paremmalle. On tää mun elämä niin tyhjää.

En mä tiedä mitä sitä pitäis tehdä. Ei oikein jaksa innostaa mikään. Ei innosta istua tietokoneellakaan, mutta se on ainut kontakti ihmisiin, niin sen takia tulee ruutua ahkeraan tuijoteltua.
Rakkaus olis ehkä ainoa mikä viel jaksais innostaa ja jonka eteen jaksais jotain tehdä. Vaan ei yksinäinen löydä toista ihmistä.
No sekin on vähän semmoista, kyllä mä tiedän. Ei onnellisuus sais olla muista ihmisistä kiinni, mutta jotenkin sitä kaipaisi läheisyyttä ja se on oikeastaan tän haikeuden lisäksi ainut tunne joka minussa elää.

No joku kohta varmasti kirjottaa, että mene ulos tee sitä ja tätä, mutta ei se ole helppoa nyhjästä tyhjästä sitä sosiaalista elämää. Ei se tuolla kaduilla onnistu sen paremmin kuin täällä koneella.

Enrique Listér kirjoitti:

Ei kyllä aina edes tunnu aamullakaan paremmalle. On tää mun elämä niin tyhjää.

En mä tiedä mitä sitä pitäis tehdä. Ei oikein jaksa innostaa mikään. Ei innosta istua tietokoneellakaan, mutta se on ainut kontakti ihmisiin, niin sen takia tulee ruutua ahkeraan tuijoteltua.
Rakkaus olis ehkä ainoa mikä viel jaksais innostaa ja jonka eteen jaksais jotain tehdä. Vaan ei yksinäinen löydä toista ihmistä.
No sekin on vähän semmoista, kyllä mä tiedän. Ei onnellisuus sais olla muista ihmisistä kiinni, mutta jotenkin sitä kaipaisi läheisyyttä ja se on oikeastaan tän haikeuden lisäksi ainut tunne joka minussa elää.

No joku kohta varmasti kirjottaa, että mene ulos tee sitä ja tätä, mutta ei se ole helppoa nyhjästä tyhjästä sitä sosiaalista elämää. Ei se tuolla kaduilla onnistu sen paremmin kuin täällä koneella.

kirjoittanut. Silti yksinäisiä on toooosi paljon. Eivät vain usein löydä toinen toistaan. Kannattaa rukoilla Jumalan johdatusta. Itsellä on perhettä, mutta on myös suruaikaa. Usein kuuntelen: www.radiodei.fi ja www.wstw.fm ja www.nokiamissio.fi Niistä saan lohtua, kun tuo liikuntakin on huonoa. Siunausta sinulle. Jeesus on kanssasi, Hän on ystäväsi.

Enrique Listér kirjoitti:

Ei kyllä aina edes tunnu aamullakaan paremmalle. On tää mun elämä niin tyhjää.

En mä tiedä mitä sitä pitäis tehdä. Ei oikein jaksa innostaa mikään. Ei innosta istua tietokoneellakaan, mutta se on ainut kontakti ihmisiin, niin sen takia tulee ruutua ahkeraan tuijoteltua.
Rakkaus olis ehkä ainoa mikä viel jaksais innostaa ja jonka eteen jaksais jotain tehdä. Vaan ei yksinäinen löydä toista ihmistä.
No sekin on vähän semmoista, kyllä mä tiedän. Ei onnellisuus sais olla muista ihmisistä kiinni, mutta jotenkin sitä kaipaisi läheisyyttä ja se on oikeastaan tän haikeuden lisäksi ainut tunne joka minussa elää.

No joku kohta varmasti kirjottaa, että mene ulos tee sitä ja tätä, mutta ei se ole helppoa nyhjästä tyhjästä sitä sosiaalista elämää. Ei se tuolla kaduilla onnistu sen paremmin kuin täällä koneella.

on tosiaan muuttaa elämänsä sosiaaliseksi.
Harrastusten yhteydessä syntyneet ihmissuhteetkin voivat jäädä pinnallisiksi ja koteihinsa palaa yksinäisiä harrastajia. Parempi tietty, että on edes pinnallisia kontakteja kuin ei mitään. Se voi piristää hetkeksi.

Minäkään en ole unessa koskaan yksin. Se on hämmästyttävää, koska valveilla olen suurimman osan ajastani omassa seurassani. Äitivainaakin unissa keikkuu, mikä on oiken mukavaa.

Illat on haastavia, mutta myös heräämiset, kun tajuaa, että taas on yksi autio ja kolkko päivä edessä. Vietän tällä hetkellä opiskelijaelämää, ja toivon elämäni muuttuvan, jos saan töitä. Silloin ei tarvitse herätä ihmetellen ja kyseenalaistaen nousemisen ja kahvinkeittoon ryhtymisen syitä ja merkityksiä.

Kuvittelen myös, että jonain päivänä keksin jonkin harrastuksen, jossa tutustuisin johonkin uuteen läheiseen ystävään, oli se sitten mies tai nainen. Tai peräti ystäviin.

Käyn joskus kirkossa jumalanpalveluksissa ja Tuomasmessussakin silloin tällöin. Sinne tulee monia yksinäisen näköisiä ihmisiä. Tutustumista ei tapahdu messussa, jatkoilla voisi tapahtuakin, mutta yksinään ei jotenkin kehtaa lähtee.

En kuulu mihinkään seurakuntaan tällä hetkellä, mutta liittyisin mielelläni johonkin, jos sopiva löytyisi. Vaihtoehtoina ovat olleet luterilainen srk, josta kauan sitten erosin ja aivan viime aikoina myös ortodoksien srk. Olen niin aloite- ja päättämiskyvytön, etten saa asiaa edistettyä.
Kai odotan, että Henki johdattaa minut oikeaan paikkaan itsestään.

Onko kellään vinkkiä, mitä muita vaihtoehtoisia ja suositeltavia seurakuntia olisi tarjolla.
Tuomasmessussa on kyllä hyvää ainesta. Olen ollut muutama vuosi sitten vapaaehtoisenakin sen järjestämisessä, vaan en ole uskaltanut sitoutua siihen kunnolla.

Jaksamista, toivoa ja siunausta kaikille, joille illat tai aamut tai molemmat on vaikeita.

vaikeaa kirjoitti:

on tosiaan muuttaa elämänsä sosiaaliseksi.
Harrastusten yhteydessä syntyneet ihmissuhteetkin voivat jäädä pinnallisiksi ja koteihinsa palaa yksinäisiä harrastajia. Parempi tietty, että on edes pinnallisia kontakteja kuin ei mitään. Se voi piristää hetkeksi.

Minäkään en ole unessa koskaan yksin. Se on hämmästyttävää, koska valveilla olen suurimman osan ajastani omassa seurassani. Äitivainaakin unissa keikkuu, mikä on oiken mukavaa.

Illat on haastavia, mutta myös heräämiset, kun tajuaa, että taas on yksi autio ja kolkko päivä edessä. Vietän tällä hetkellä opiskelijaelämää, ja toivon elämäni muuttuvan, jos saan töitä. Silloin ei tarvitse herätä ihmetellen ja kyseenalaistaen nousemisen ja kahvinkeittoon ryhtymisen syitä ja merkityksiä.

Kuvittelen myös, että jonain päivänä keksin jonkin harrastuksen, jossa tutustuisin johonkin uuteen läheiseen ystävään, oli se sitten mies tai nainen. Tai peräti ystäviin.

Käyn joskus kirkossa jumalanpalveluksissa ja Tuomasmessussakin silloin tällöin. Sinne tulee monia yksinäisen näköisiä ihmisiä. Tutustumista ei tapahdu messussa, jatkoilla voisi tapahtuakin, mutta yksinään ei jotenkin kehtaa lähtee.

En kuulu mihinkään seurakuntaan tällä hetkellä, mutta liittyisin mielelläni johonkin, jos sopiva löytyisi. Vaihtoehtoina ovat olleet luterilainen srk, josta kauan sitten erosin ja aivan viime aikoina myös ortodoksien srk. Olen niin aloite- ja päättämiskyvytön, etten saa asiaa edistettyä.
Kai odotan, että Henki johdattaa minut oikeaan paikkaan itsestään.

Onko kellään vinkkiä, mitä muita vaihtoehtoisia ja suositeltavia seurakuntia olisi tarjolla.
Tuomasmessussa on kyllä hyvää ainesta. Olen ollut muutama vuosi sitten vapaaehtoisenakin sen järjestämisessä, vaan en ole uskaltanut sitoutua siihen kunnolla.

Jaksamista, toivoa ja siunausta kaikille, joille illat tai aamut tai molemmat on vaikeita.

Nyt sanoit juuri ne sanat joita olen hakenut.
Harrastusten ja töiden synnyttämät kaverisuhteet on pinnallisia. Jutellaan kyllä ja kaupungillakin moikataan, jos vastaan kävellään, mutta jos esim. talo palaa kivijalkaan, niin ei niiltä mennä yösijaa pyytämään.

Tuo seurakunta juttu olisi ehkäpä hyvä vaihtoehto. Vaan en oikein osaa lähteä yksin mihinkään mukaan ja muutenkaan en ole innokas niin puhumaan mistään että miten Jeesus kosketti minua tai muille mitään saarnaamaan. Olen vähän ujon ja pidättyväisen sorttinen.

Mitenkäs olisi helluntaiseurakunta? Hehän järjestävät toistensa luona raamattupiirejä yms.

Jospa se henki johdattais minutkin johonkin suuntaan.

Enrique Listér kirjoitti:

Nyt sanoit juuri ne sanat joita olen hakenut.
Harrastusten ja töiden synnyttämät kaverisuhteet on pinnallisia. Jutellaan kyllä ja kaupungillakin moikataan, jos vastaan kävellään, mutta jos esim. talo palaa kivijalkaan, niin ei niiltä mennä yösijaa pyytämään.

Tuo seurakunta juttu olisi ehkäpä hyvä vaihtoehto. Vaan en oikein osaa lähteä yksin mihinkään mukaan ja muutenkaan en ole innokas niin puhumaan mistään että miten Jeesus kosketti minua tai muille mitään saarnaamaan. Olen vähän ujon ja pidättyväisen sorttinen.

Mitenkäs olisi helluntaiseurakunta? Hehän järjestävät toistensa luona raamattupiirejä yms.

Jospa se henki johdattais minutkin johonkin suuntaan.

kokeillutkaan sitä helluntaiseurakuntaa. Käsittääkseni he ovat ihan järkeviä ihmisiä. Eipä ole tullut vastaan tilannetta, jossa olisi voinut horjahtaa semmoiseen. Täytynee guuglata tietoa, millaisia meininkejä heillä on Helsingissä...

jos sitten uskaltaa työntää nokkansa johonkin, kääk

Kumpi on oikeampaa ostaa kaupasta sitä ahtaassa navetassa kasvatettua nautaa, vai ottaa pakstimesta sitä luonnossa villinä ja vapaana juossutta hirveä?
Sitä paitsi Suomessa hirviä kaadetaan joka tapauksessa, joko sen tekee asiansa osaavat metsästäjät, tai sitten sen tekee asiaan ei niin vihkiytynyt poliisi, tai muu viranomaistaho.
Ja miksi niitä hirviä tapetaan Suomessa? No siksi, että sinun kaltaiset lässyttäjät tykkää ajella autoilla ja ne kun ajaa hirvikolarin, niin kas sitä itketään, että eikö noille hirville voida mitään...

Enkä minä siintä tappamisesta nauti. Se nyt vaan tulee uniin. Hirvijahti on sosiaalinen tapahtuma ja minullakin on tuttuja ja kavereita edes kerran vuodessa.
Koskaan en ole Afrikassa edes käynyt, mutta se ei ole yksi eikä kaksi yötä, kun vihainen kafferipuhveli hyökkää ja kiväärissä muuttuu piippu lakritsaksi, mutta jotenkin niistä aina selviää. Joku sanoisi, että painajainen, mutta minusta se on vaan jännittävää ja suorastaan hauskaa miten todentuntuisia unet voi olla.

Kyllä minut saa metsästää ja ampua. Eipä mulla tässä elämässä ole juurikaan menetettävää ole. Minusta ei vaan kovin kaunista trofeeta taida saada.

No se nyt ei ollut mikään pointti, että niis unissa pitäs aina joku eri naikkonen olla. Mulle riittäs kyllä, että niis olis yksi nainen. Oikeestaan yksi kävis paremmin kun useempi.

Täälläkin eräs yksinäinen parikymppinen tyttönen taas istuskelee pyjamassaan puolilta päivin ja ihmettelee, mitä elämälleen tekisi. Uni on ihana olotila, yleensä odotankin iltaa että pääsen taas sinne, missä tunnen olevani jotain.. joku.

Voimia sinulle.

Yksi yksinäinen kirjoitti:

Täälläkin eräs yksinäinen parikymppinen tyttönen taas istuskelee pyjamassaan puolilta päivin ja ihmettelee, mitä elämälleen tekisi. Uni on ihana olotila, yleensä odotankin iltaa että pääsen taas sinne, missä tunnen olevani jotain.. joku.

Voimia sinulle.

Hei sinulle yksi yksinäinen ja muut!
Täällä kirjoittelee myös yksinäinen parikymppinen nainen. Olen myös joutunut, saanut viime aikoina miettiä elämän suuntaa näin työttömänä.Yksinäisyys ja pelko tulevasta nousee esiin ajoittain. Väsyttää koko ajan ja unentarve tuntuu olevan suuri. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia vaikka täällä palstalla teidän muiden kanssa.

Yksi yksinäinen kirjoitti:

Täälläkin eräs yksinäinen parikymppinen tyttönen taas istuskelee pyjamassaan puolilta päivin ja ihmettelee, mitä elämälleen tekisi. Uni on ihana olotila, yleensä odotankin iltaa että pääsen taas sinne, missä tunnen olevani jotain.. joku.

Voimia sinulle.

Sepäs on jännää. Oletteko koskaan ajatelleet, että missä vaiheessa jäitte yksinäisiksi? Miksi jäitte? Oletteko koskaan olleet muuta kuin yksinäinen?

Itselläni ei koskaan ole mitään suurta kaveri armaadaa ollut, mutta viimeinen niitti oli kun menin kauppaopistoon ja muut lukioon.
No tottahan sitä tuli koulukavereiden kanssa jutskailtua, mutta eihän ne koskaan syventyneet kunnon ystävyys suhteiksi.

Aads kirjoitti:

Hei sinulle yksi yksinäinen ja muut!
Täällä kirjoittelee myös yksinäinen parikymppinen nainen. Olen myös joutunut, saanut viime aikoina miettiä elämän suuntaa näin työttömänä.Yksinäisyys ja pelko tulevasta nousee esiin ajoittain. Väsyttää koko ajan ja unentarve tuntuu olevan suuri. Olisi mukava vaihtaa ajatuksia vaikka täällä palstalla teidän muiden kanssa.

Itse olen vasta viime vuosina ruvennut aikuistumaan ja etsimään ahkerammin töitä ja kiinni kuromaan menetettyä työkokemusta, mutta laihoin tuloksin.

Asun kymenlaaksossa, eli varsinaisessa paperintuotannon Piilaaksossa ja kaikkihan tajuaa, että paperintuotanto ei ole tänä päivänä kannattavaa hommaa. Toisin sanoen kaikki firmat ja tehtaat lakkautetaan, joten jäljelle jää paljon työttömiä kilpailemaan vähistä työpaikoista.
No pelimies muutaisi jonnekin missä tilanne on parempi, mutta empäs ole pelimies ja aika orpoa on muuttaa yksin uudelle paikkakunnalle. Varmana hirttäytyisin jos menettäisin nämä vähätkin aktiviteetit ja kontaktit joita nyt tällä paikkakunnalla minulla on.

Kiva elämä jos viellä 50 vuotiaana on työttömänä. Eipä siinnä paljon unelmia perheestä, omakotitalosta ja muusta toteuteta.
No onneksi on kaksi omakotitaloa tyrkyllä ilmaiseksikin, että voin niitä aikamiespoika päiviä sitten yksin kiikkustuolissa merisäätä kuunnellen vietellä. No onneksi on työnantajakin tiedossa, tosin palkkahan siellä on vain nimellinen.

Pelottaa!!!

Enrique_Lister kirjoitti:

Itse olen vasta viime vuosina ruvennut aikuistumaan ja etsimään ahkerammin töitä ja kiinni kuromaan menetettyä työkokemusta, mutta laihoin tuloksin.

Asun kymenlaaksossa, eli varsinaisessa paperintuotannon Piilaaksossa ja kaikkihan tajuaa, että paperintuotanto ei ole tänä päivänä kannattavaa hommaa. Toisin sanoen kaikki firmat ja tehtaat lakkautetaan, joten jäljelle jää paljon työttömiä kilpailemaan vähistä työpaikoista.
No pelimies muutaisi jonnekin missä tilanne on parempi, mutta empäs ole pelimies ja aika orpoa on muuttaa yksin uudelle paikkakunnalle. Varmana hirttäytyisin jos menettäisin nämä vähätkin aktiviteetit ja kontaktit joita nyt tällä paikkakunnalla minulla on.

Kiva elämä jos viellä 50 vuotiaana on työttömänä. Eipä siinnä paljon unelmia perheestä, omakotitalosta ja muusta toteuteta.
No onneksi on kaksi omakotitaloa tyrkyllä ilmaiseksikin, että voin niitä aikamiespoika päiviä sitten yksin kiikkustuolissa merisäätä kuunnellen vietellä. No onneksi on työnantajakin tiedossa, tosin palkkahan siellä on vain nimellinen.

Pelottaa!!!

työpaikka tiedossa. Sehän voisi tuoda jotain sosiaalistakin elämää sinulle.

jos sinulla on kirjoitti:

työpaikka tiedossa. Sehän voisi tuoda jotain sosiaalistakin elämää sinulle.

No työaikana on sosiaalista elämää ja työkavereita, mutta kun työt loppuu olen yksin.