minä en pelkää kellon lyövän
vaan tiedän
jokaisen sen iskun sattuvan
tähän aikaan yöstä
poden liikaa mennyttä
pedon kiimaista herkkyyttä
kello kahdelta
alitajuntani tahti käy viisareina
siellä makaat
tipauttaen huntusi jalkoihini
salamana säpsähtäen
saan vinkin ruumiini ylösnousemuksesta
uskoen iänkaikkiseen elämään
olet verhoiltuna vain katseeseeni
olen ylpeä siitä tavasta
jolla yössäni nouset ylleni
katselen snapsilaseja kaappiini päällä
katostani roikkuvaa kuuta
sekä keittiössäni lymyävää leijonaa
nähden virneesi tyhjällä taulullani
sen paljon kertovan totuuden
ja minun pois menevän
olen valehteleva juoppo
osallinen asioihin joita
eivät aiheuta haluni vaan tekoni
aamuisin en herää
kun öisin valvon niin myöhään
lasken yhdessä viettämiämme öitä
ja saan niiden määrästä
ihollani kulkevan orgasmin
joka valtaa ajatukseni
kuin olisin saanut sinut kokonaan
olet poikittain aikaa kohti liitävä
valonsäde
liekit sinun olkapäilläsi
tuoksuvat kämmenelläni virkeydelle
estelen suihkuun menoasi
kun luontainen tuoksusi virittää
eteeni kaikki taivaskanavat
joita pitkin surffaan
aavan meresi ulappaan
kuin päihtyneenä vaivun sen syleilyyn
kun minun kainalooni asetut
olet joka kerta paikka tekemääni virheeseen
elämäni eheyttäjä
ovi huomiseen tai kirves niskaan
vaan tiedän
jokaisen sen iskun sattuvan
tähän aikaan yöstä
poden liikaa mennyttä
pedon kiimaista herkkyyttä
kello kahdelta
alitajuntani tahti käy viisareina
siellä makaat
tipauttaen huntusi jalkoihini
salamana säpsähtäen
saan vinkin ruumiini ylösnousemuksesta
uskoen iänkaikkiseen elämään
olet verhoiltuna vain katseeseeni
olen ylpeä siitä tavasta
jolla yössäni nouset ylleni
katselen snapsilaseja kaappiini päällä
katostani roikkuvaa kuuta
sekä keittiössäni lymyävää leijonaa
nähden virneesi tyhjällä taulullani
sen paljon kertovan totuuden
ja minun pois menevän
olen valehteleva juoppo
osallinen asioihin joita
eivät aiheuta haluni vaan tekoni
aamuisin en herää
kun öisin valvon niin myöhään
lasken yhdessä viettämiämme öitä
ja saan niiden määrästä
ihollani kulkevan orgasmin
joka valtaa ajatukseni
kuin olisin saanut sinut kokonaan
olet poikittain aikaa kohti liitävä
valonsäde
liekit sinun olkapäilläsi
tuoksuvat kämmenelläni virkeydelle
estelen suihkuun menoasi
kun luontainen tuoksusi virittää
eteeni kaikki taivaskanavat
joita pitkin surffaan
aavan meresi ulappaan
kuin päihtyneenä vaivun sen syleilyyn
kun minun kainalooni asetut
olet joka kerta paikka tekemääni virheeseen
elämäni eheyttäjä
ovi huomiseen tai kirves niskaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
myönnän olevani tässä heikko
ilman konkreettisia asioita
muodostun pölystä
jota siivotaan parhaillaan pois
maani päällä helvetilliset revontulet
muodostavat taivaallisen katon
josta ripustetut läpinäkyvät langat
ohjailevat käsiäni ja jalkojani
sekä päätäni ajattelemaan sekavasti
hairahtelen polullani
kuin juovuksissa kaatuilen
yrittäen palata takaisin, kun
maa jalkojeni alla pettää kuin minä
kerran ja useammin
Kellon lyönnit
jokaisen iskun
armottoman ja kovan
värähtäen otan vastaan
Jokainen lyönti
jättää jäljen
mutta nostaa hymyn
sillä minä tiedän:
Huomenna sinä voitelet balsamia haavoihini