ei se koskaan unohdu, mä tein abortin 5vuotta sitten kun olin viisitoista, mutta muistan sen vielä kuin eilisen päivän, muistan lääkärien ja hoitajien kasvot kaiken, nyt minulla kuitenkin ihana mies ja täydellinen pieni tyttö(1vee), joskus silti mietin, mitä jos en olisi tehnyt sitä, minkälaista elämä olisi.. mutta toisaalta jos en olisi sitä tehnyt, niin minulla ei olisi tätä ihmistä rinnallani, eikä tätä hymysuuta joka nyt on.. mutta ehkä minulla olisi voinut olla toisenlainen hymysuu.. aika sekavasti kirjoitin tuon=) mutta kuitenkin se että tein abortin, sai minut vastustamaan sitä entistä enemmän, enää en tekisi sitä mistään hinnasta. Ei se tuska koskaan helpotu mutta sen kanssa oppii elämään, vaikka sen opettelu viekin aikaa..
tämä nyt oli vain minun mielipiteeni!
tämä nyt oli vain minun mielipiteeni!
Vastaukset 23
Vanhimmat
En tehnyt aborttia. Hän on nyt 22 v. ja muuttanut kotoa. Kotona on vielä kaksi pienempää poikaa, joilla on eri isä. Nyt ajattelen, että ihmisen ainoa velka tuleville ja menneille sukupolville, on hoitaa lapsensa aikuisiksi.
Älä silti sinä kasvata omaa syyllisyytes taakkaa, sun on annettava itselles anteeksi. Olit nuori, jonkun, ehkä vanhempiesi tehtävä, olisi ollut tukea sua. Itse olin 25 v.
Tein abortin painostuksesta ja itkien ja itkin pari kuukautta putkeen sen jälkeen sitä, mitä olin tehny. Mutta sitten näin aivan ihastuttavan unen kuolleesta lapsesta! Poika oli siinä 15-vuotias ja tuli juhlilla vastaan ja sano, että terve äiti :) Unessa tosin olin antanu lapsen pois, mutta se hymyili vain ja halas ja sano, että antaa kaiken anteeks ja pyys vielä kauniisti, jos pääsis meille vielä joskus takasin :)
Olo parani huomattavasti ton unen jälkeen ja oon vihdoinki sinut asian kanssa :) En tietenkään antanu koskaan itelleni anteeksi koko tekoa, mutta se, että vauva antoi riitti heti.
Miten niin vauva antoi anteeksi? Unen perusteellako tuollaista väität? Jos sinut otettaisiin väkisin pois ja tapettaisiin, antaisitko ikinä anteeksi? Kun oma äiti hylkää ja tappaa. Ja sitä samaa vauvaa et tule ikinä saamaan takaisin, vaikka unet kertoisivat mitä. Se vauva on jo tapettu ja se ei tule enää ikinä olemaan mahassasi, joku toinen vauva ehkä joskus tulee, mutta tuon sinä olet menettänyt. Olen todella pahoillani kaikkien niiden vauvojen puolesta, jotka joutuvat äidin takia kuolemaan.
Itse runkkasin kerran ja heitin lastin vessanpöntöstä alas. Sen jälkeen tuli hirveät omantunnon tuskat, jotka kestivät kestivät. Reilun kuukauden päästä näin unen, jossa tyttöni tuli sanomaan minulle "Annan kaiken anteeksi". Sen jälkeen olen voinut jo paremmin, mutta joskus tulee vielä pahoja tuntemuksia.
Löytyisikö jostain vapaaehtoisia -tervellä tavalla ajattelevia teinejä- jotka voisivat ottaa lastini sisälle?
tiesitkö,että tuo viittaus teineihin voidaan tulkita rikolliseksi? Tehdäänpä nyt näin; osta piiiiitkä pätkä jotakin tukevaa köyttä ja etsi sille sopiva ripustus puu lähimmästä metsästä,vaikka siitä,missä käyt ahdistelemassa niitä teinejä. Sitten laitat itsesi killumaan siihen köyden jatkoksi; avot! Olet toivottavasti suorittanut itsellesi onnistuneen jälkiabortoinnin. Äläkä turhaan tunne syyllisyyttä,sillä sinun tapauksessa vähälahjainen äitisi olisi varmaan tehnyt abortin ihan ajoissa,jos semmoinen olisi ollut mahdollista ennen sotia. Sinusta tuskin kukaan tulee näkemään ainakaan unta,helpotusta ehkä,kun taas yksi yhteiskunnan loinen vähemmän.
olen pahoillani sinun äitisi puolesta,että tuollaisen ahdasmielisen luuserin tähän maailman meni paskantamaan...hyi ja yök!
Niin, täällä on palsta myös nuorille nimellä "nuoret". Se löytyy n-kirjaimen kirjaimen kohdalta.
Oletko aikuinen?? Ihmettelen jos olet.... Minä olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä tuosta asiasta! MItä ahdasta on ajatella lapsen elämää? Ja lapsia ei paskanneta maailmaan? Oletko varma, että olet oikealla palstalla? Ulostamisesta löytyy tietoa varmasti muualta... En huomioi mahdollista vastaustasi, joten älä edes vaivaudu "puolustamaan" itseäsi......
mutta osastoa "vähälahjaiset" ei ole, joten kaipa sinunkin täytyy jossakin tyhmyyttäsi mainostaa,valitettavasti :(
Luehan tekstejä uusiksi. Et sitten ymmärtänyt mitä rivien välissä luki? Mutta sehän ei ole minun syy? Voinhan kirjoittaa sinulle henk.koht. vähän yksinkertaisemmin, ettet nolaa itseästi...
Siis hyvä ihminen miten voit olla onnellinen???
Siitäkö, että teit abortti 5vuotta sitten????
Mä en siis tajuu!!!!! Miten joku äiti voi olla niin sydämetön!!!!
Ja nyt sulla on mies ja lapsi ja miks pidät tämä lapsi??? Sen takii, että sulla on"ihana ja täydellinen mies" rinnallasi vai???? Entäs sen lapsi jonka sä tappoi hänet??? Mä haluun todella tietää minkä takii tappoit hänet???
Se on niin epäreilu!!!! Sä et oo todellakaan reilu ihminen!!
Että kehtaatkin tulla tänne kirjottamaan"toisaalta jos en olisi sitä tehnyt,niin minulla ei olisi tätä ihmistä rinnallani, eikä tätä hymysuuta joka nyt on"!!!!!
Etkö voinyt ajatella parempaa???!!!!!5 vuotta sitten ja nytten sulla olis varmasti kaks hymysuuta sun elämäs!!!!!!!
Mä säälin todella niitä ihmisiä jotka eivät voineet saada lapsia ja sä tappoi oman lapsensa!!!
Sä oot vitun huono ihminen!!! Ja toivottavasti sust tulee hieno äiti! Toivoon sitä koko sydämestäni!!
Miten toisia tuomitsevat ihmiset voi olla onnellisia? Miten SINÄ voit olla noin sydämetön?
Ja muuten. Ei tekisi pahaa Suomen kielen kurssi.
Mä en tiedä pitäisikö mun loppu elämä kärsiä siitä että tein abortin, sä et varmaan voi kuvitellakaan miten suuri tuska siihen liittyy, mutta mä olen hyväksynyt sen asian ja oppinut elämään sen kanssa, vaikken sitä koskaan ole itselleni anteeksi antanutkaan. mutta nyt olen onnellinen, onko se väärin??????? pitäisikö minun olla onneton ja tuhota perheeni elämä sillä??????
Olet julma ihminen, ja toivon kaikkea pahaa sinulle. Tuomitset ihmisen, joka muutenkin kärsii surua ja tuskaa. Kuolema olisi sinulle liian armollinen. Todella sääli, ettei oma äitisi abortoinut sinua, olisi varmaan tehnyt niin jos olisi arvannut millainen kusipää sinusta tuli.
Tiedän tunteen. Olen itse 17 vuotias teinityttö, tein myös abortin 15 vuotiaana. Niiden jotka sitä eivät ole tehneet on niin helppo tulla tuomitsemaan, se on niin helppo sanoa että se on väärin. Älkää siis te jotka sitä ette ole kokeneet tulko meitä sen kokeneita neuvomaan.
Olin 15, en tosiaan vakituisessa suhteessa. Asuin vanhempieni luona, peruskoulu oli kesken. Kertokaa minulle, mitä annettava minulla olisi tälle uudelle elämälle ollut? Pieni yksiö keskustassa, ei ruokaa ei vaatteita ei leluja. Rakkautta kyllä, mutta valitettavasti se ei riitä lapsen elättämiseen. Mietiskelkää vähän tätä asiaa sydämessänne, miettikää onko paskat elinolot se mitä lapsellenne tahdotte antaa? Olen itse todella ylpeä päätöksestäni vaikka se silloin vaikealta tuntui, onneksi sain tukea äidiltäni ja ystäviltäni. Sinä onnellinen äiti, toivon että olen itse joku päivä sama tilanteessa kuin sinä.
Tsemppiä kaikille jotka ovat abortin kokeneet, elämää te sillä teette, ette murhaa.
Kiitos fiksusta kirjoituksesta. Lapsen oikeudesta täällä huudetaan isoon ääneen, mutta mielestäni jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna, odotettuna, rakastettuna tähän maailmaan ja se pitäisi alkaa jo siinä vaiheessa kun lapsi on kohdussa, ei sitten syntymän ja sen-tai-sen-ikäisenä kun lapsi on adoptoitu tai otettu sijaiskotiin....
Oot kyll oikeassa siinä, että lapsi tarvitsee jotain muutakin kuin rakkautta.
Mutt mikä on tärkeämpi kuin oma äidin rakkaus??
Mun mielestä on ihana kun saa olla äidin kanssa ja tuntee äidin rakkautta.
Ni jos oot valmis seksiin 15vuotiaana ja silloin kun tulit raskaaks ni eiks sun pitää ottaa vastuu siitä? ja tietenkin oot viel peruskoulussa ja et voi jättää kesken, mutt sait sentään äidiltä tukee ja kaverilt. Eikö he tukee sut jos et olisi tehnyt abortti?
"Sain" tiedon raskaudestani ylioppilaslahjaksi. Päädyin pitkän harkinnan jälkeen aborttiin. Nyt olen naimisissa ja minulla on 1,6 v tyttö. Päivääkään en vaihtaisi pois. Ratkaisu ei todellakaan ollut helppo, mutta päädyin siihen keskusteltuani ystäväni sekä entisen poikaystäväni kanssa. Myös vanhemmilleni kerroin ja onnekseni sain heiltä täyden tuen.
Se, joka ei ole aborttia kokenut ei voi tietää sitä tunnemyrskyä mikä sisällä käy. Toisille se voi olla helppo juttu, mutta ei kaikille, kuten minulle. Pelkäsin etten enää tulisi raskaaksi, koska olin tehnyt jotain tuollaista. Aviomieheni tietää asiasta, koska en halunnut sitä häneltä salata.
Päätös on ollut elämäni vaikein päätös, mutta kuten onnellinen äiti sanoi "niin minulla ei olisi tätä ihmistä rinnallani, eikä tätä hymysuuta joka nyt on.. "
Voimia kaikille kohtalotovereille.
en mä usko että se abortti kenellekään helppoa on mutta ajan myötä se kuitenkin helpottaa.. ja täällä ihmiset ihmettelevät nimimerkkiäni, miten voin olla onnellinen. no miksi en olisi=)
voimia myös sinulle!
aborttia kutsutaan raskauden ehkäisyksi. abortissa teurastetaan ihminen naisen kohtuun ja silputtu ihminen revitään ulos. abortti ei ole siinä mielessä raskauden keskeytys, koska raskautta ei saa jatkettua mitenkään.
abortti on raaka murha, ihmisen tappo, ihmisen teurastaminen eikä mikään ns. raskauden keskeytys!
Mitenkäs se abortti nykyään tehdäänkään...? Tuskinmpa sitä sikiötä sinne kohtuun silvotaan ja sen jälkeen imuroidaan paskaiseen pölypussiin.
Sikiöllä joka "teurastetaan" ulos alle 4 kk ikäisenä ei ole tunteita, ei tuntemuksia, sydän ja keuhkot eivät toimi, aivotoimintaa ei ole.Miten luulet sen tentevan tuskaa ja kipua? Tuskinpa se sitten istuu pilvenreunalla veripalttuna ja katselee vihaisena äitiään.
Abortti on nykyään niin kivuton sekä lapselle että äidille, että mielestäni teiniäitiyden pitäisi tähän loppuakin. En toki ole tässä teiniäitiyttä vastaan vaan abortin puolestam, olen kuitenkin sitä mieltä että parempi se niin on kuin ottaa vastuu jostain josta ei ole valmis vastuuta ottamaan.
S nielaiset pillerin, sikiö tulee munasolun kokoisena ulos veren mukana. Onpa vaikeaa ja kivuliasta.
Lopettakaa baortin tehneiden kiusaaminen, ette te prkl tiedä mitä se on!!!!
Et näytä tietävän asiasta yhtään mitään. Kyllä se sikiö tapetaan äidin vatsaan ja sieltä se otetaan ja nakataan muiden "jätteiden" sekaan. Ei sille mitään hautajaisia pidetä. Mistä tiedät noista tunteista ja tuntemuksista kun et tiedä mistään muustakaan? Ei se ole kivuton operaatio, lapsi alkaa tuntea kipua jo hyvin pienenä, jo alle 4 kuukautinen sikiö tuntee kivun. Usein sikiö tuntee kipua kun äiti tekee abortin. Ole kiltti äläkä kirjoita mitään, ettet nolaisi itseäsi enmpää, ja mene hyvä lapsi johonkin toiseen osastoon, jossa keskustellaan esim. leluista...!
Ai en tiedä?
Vuosi sitten minulle tällainen toimenpide tehtiin, sain tietää että lapseni olisi ollut tervepoikavauva. Tahdoin tietää mihin sikiö menee, ja koin helpotuksen kun minulle kerrottiin että se poltetaan muun "jätteen" mukana.
Sinä puhut nyt varmasti abortista joka on se vanhanaikainen malli, jota ei voikaan tehdä enää neljännellä kuullä. Viimeistään 8 vkolla havaittu raskaus voidaan lopettaa pilleri jutulla, tiedän asian todella hyvin koska minulle on tällainen tehty.