hyvää pyhä aamua kaikille. ruuneperin pyhä aamun runo sai mietteliääksi ja vähä haikeeksikin.tuli mielee mite tärkeitä muistot on ihmiselle.
ilma niitä ei ossaa mieltä kuvitellakkaa. kiitos siitä luojallemme. se antaa paljo lohtua elämään, tietyst siin on nurja puolkii, et ihminen muistaa huonotkii asiat. mut muistis on kyl semmonen kohta, et vanhetes tahtoo jäähä muistii vaa hyvät ja kauniit asiat.
toiset laulujen tekijät ovat ko runoilijoita. joskus ku on oikee ikävä, niin tämmönen laulu ikkäänkuin hellii sitä ikävää,ikävän tuntee iha perimäisii sisuksii myöte. sit ko ryppee ikävässä perin pohjin, niin se kummasti helpottaa ja tullee huomattavast kevyempi olo kulkee.
mie oon ikävöinny jalmarii ja surru hänt pari kolme vuotta ,et tuntu välil et minun omakin hengen lähtö on lähel. musiikki ja laulujen sanat on minnuu lohduttannu ko ei ollu ihmisii lähel.
hallikainenkii monii minun kyynelii laulullaa myötäilly .
viel tullee joskus ei ikävä, vaa ehkä haikeus paremmin. et voi ko sie jalmari olisit tänkii vekottimen nähny.
siks oon sitä mieltä et suru ko tullee ihmisen kohalle, sitä ei piä paeta työhö tai huvituksii. on parempi ottaa se vastaa, surtava ja itkettävä, tietäen et se holpottuu kohan on tarpeeksi surrut.
tykkään hallikaisen yhestä kasetista erikoisesti. mie ostin sen ko kuulin televisios hänen laulavan kerran kuurankukkaa. ossaan kaik kasetin kappaleet ulkoa ja soittaa kuurankukan ja tämän muistojain en anna.
sanat jäi mielee ko kuuntelin puita pilkkoes ja metsä hommis kasettii. sillo minul ei viel ollu tämmöstä pientä radioo mis on kuulokkeet, vaan oli matkaradio pattereilla. siin koko metsä kaikui kun joel lauloi. karhuistakkii sai olla huoleta.
laitan laulun sanat niin voit laulaa sen jos satut tuntemaa kappaleen. kauniita muistoja sinulle lukija.
-----
kuinka monta kertaa yhdessä nää polut kuljettii
kuinka monta kertaa rintarinnan silmät suljettiin
samaan uneen vaivuttiin samaan tanssiin taivuttiin
kaiken viedä voi ,vain muistojain en anna
kuinka monta kertaa toisistamme lohtu haettiin
kuinka monta kertaa samat surut surtiin ,jaettiin
samat naurut naurettiin
samat laulut laulettiin
kaiken viedä voi
vain muistojain en anna
ilman muistojaan on ihminenkuin kuin joki vedetön,
uoma kuivunut virtaansa vailla
ilman haaveitaan on ihminen kuin lintu siivetön
joka ilmaan ei pääse muiden lailla
kuinka monta kertaa kevään tulo kiihko vainuttiin
kuinka monta kertaa toisiamme vasten painuttiin
vaateista kun luovuttiin
toisistamme juovuttiin
kaiken viedä voi vain muistojain en anna
kuinka monet ajat vaikeat me kaksin kestettiin
kuinka usein epätoivo tulemasta estettiin
kuinka usein kaaduttiin
silti aina noustiin niin
kaiken viedä voi vain mustojain en anna
ilman muistojaan on ihminen kuin kirja lehdetön
kuin kylä jossa asu ei kukaan
ilman haaveitaan on ihminen
lintu siivetön, joka syksyllä ei pääse muiden mukaan
ilma niitä ei ossaa mieltä kuvitellakkaa. kiitos siitä luojallemme. se antaa paljo lohtua elämään, tietyst siin on nurja puolkii, et ihminen muistaa huonotkii asiat. mut muistis on kyl semmonen kohta, et vanhetes tahtoo jäähä muistii vaa hyvät ja kauniit asiat.
toiset laulujen tekijät ovat ko runoilijoita. joskus ku on oikee ikävä, niin tämmönen laulu ikkäänkuin hellii sitä ikävää,ikävän tuntee iha perimäisii sisuksii myöte. sit ko ryppee ikävässä perin pohjin, niin se kummasti helpottaa ja tullee huomattavast kevyempi olo kulkee.
mie oon ikävöinny jalmarii ja surru hänt pari kolme vuotta ,et tuntu välil et minun omakin hengen lähtö on lähel. musiikki ja laulujen sanat on minnuu lohduttannu ko ei ollu ihmisii lähel.
hallikainenkii monii minun kyynelii laulullaa myötäilly .
viel tullee joskus ei ikävä, vaa ehkä haikeus paremmin. et voi ko sie jalmari olisit tänkii vekottimen nähny.
siks oon sitä mieltä et suru ko tullee ihmisen kohalle, sitä ei piä paeta työhö tai huvituksii. on parempi ottaa se vastaa, surtava ja itkettävä, tietäen et se holpottuu kohan on tarpeeksi surrut.
tykkään hallikaisen yhestä kasetista erikoisesti. mie ostin sen ko kuulin televisios hänen laulavan kerran kuurankukkaa. ossaan kaik kasetin kappaleet ulkoa ja soittaa kuurankukan ja tämän muistojain en anna.
sanat jäi mielee ko kuuntelin puita pilkkoes ja metsä hommis kasettii. sillo minul ei viel ollu tämmöstä pientä radioo mis on kuulokkeet, vaan oli matkaradio pattereilla. siin koko metsä kaikui kun joel lauloi. karhuistakkii sai olla huoleta.
laitan laulun sanat niin voit laulaa sen jos satut tuntemaa kappaleen. kauniita muistoja sinulle lukija.
-----
kuinka monta kertaa yhdessä nää polut kuljettii
kuinka monta kertaa rintarinnan silmät suljettiin
samaan uneen vaivuttiin samaan tanssiin taivuttiin
kaiken viedä voi ,vain muistojain en anna
kuinka monta kertaa toisistamme lohtu haettiin
kuinka monta kertaa samat surut surtiin ,jaettiin
samat naurut naurettiin
samat laulut laulettiin
kaiken viedä voi
vain muistojain en anna
ilman muistojaan on ihminenkuin kuin joki vedetön,
uoma kuivunut virtaansa vailla
ilman haaveitaan on ihminen kuin lintu siivetön
joka ilmaan ei pääse muiden lailla
kuinka monta kertaa kevään tulo kiihko vainuttiin
kuinka monta kertaa toisiamme vasten painuttiin
vaateista kun luovuttiin
toisistamme juovuttiin
kaiken viedä voi vain muistojain en anna
kuinka monet ajat vaikeat me kaksin kestettiin
kuinka usein epätoivo tulemasta estettiin
kuinka usein kaaduttiin
silti aina noustiin niin
kaiken viedä voi vain mustojain en anna
ilman muistojaan on ihminen kuin kirja lehdetön
kuin kylä jossa asu ei kukaan
ilman haaveitaan on ihminen
lintu siivetön, joka syksyllä ei pääse muiden mukaan
Vastaukset 14
Vanhimmat
Te, jotka olette pitempään olleet palstalla, tiedätte varmaan minunkin muistoistani, enää en niistä kerro! Hävettää ne vanhatkin tarinani, joita "myötälaitaisessani", suuressa sellaisessa, kirjoittelin. Olen nyt sanonut hyvästit Kuningas Alkoholille ja hänen hovipiireilleen. Tuntuu hyvältä!
Muistoja on tässäkin elämässä ollut, mutta ei juuri hyviä tai kauniita.
Muistelkaa te jotka olette osanneet elää. Minä ehkä elän runoissani.
Jos jotain myönteistä tai hyvää yritän löytää, ne ovat matkustelu ja siinä ihmisten, monien vierasmaalaistenkin kohtaaminen ja tanssi tässä seniori-iässä.
minul on ollu kunnia tuntea sinus toinenkin puoli. aika jollo sinul oli vakituinen "seuralainen"
mielestäin siin ei oo mittää hävettävvää, se aika on kuulunu sinun elämään. sie oot kulkenu oman näkösesi tien ja oot ehkä tarvinnu senkii ajan ja opin jostain syystä, mitä mie eikä moni muukaa tiiä.
minul ei omakohtasest oo elettyy sellaisen kanssa joka juopi, mutta mie tiiän aika paljo toivon kautta. hää joutu käymää niin pohjalla et alemmaks ei päässy muute ko multiin.
mie voin kertoo hänest iha vappaasti, minul on siihe lupa, puhelin numeroo en saa antaa;)
mie tapasin hänet kaupunkimme kauppahallin kulmilla tuos olikohan 93-94kun hää pyys lantii et saap käyvvä lämpimällä keitolla. sillo oli kova pakkanen.mie annoin ja juttelin siin hänen kanssaan tovin.
sitte ko minul oli jalmarin lammas turkki niin mie aatelin ottaa sen mukkaa ja viiä sinne kulmille yhtenä päivänä, ko hänel oli nii huono ulsteri. ja siel hää oliki ,otti mielellää turkin ja heitti saman tien entisen roskiin.
näin meiän ystävyys alko. kesäsin kävin hänen kanssaa kalliolla istuskelemassa ja juttelemassa. mie vein evväät ja hää joi pulituuriaan .toivo oli hyvin herkkä mies, kyynel tuli hänel monasti ko kertoili elämästää. meil oli monta mukavaa hetkeä.
nyt ko toivo on raitistunnu, hää ei näytä ennää tunteitaa niin herkästi ko sillo, eikä kiroile ollenkaa,entis aikaa ärräpäitä tuli niin että.
hää ei halaakkaa ennää niin herkästi ko sillo ja nytkö olis halaukset mielusampii ko ei hänes oo sitä pahhaa hajua.
samoin mie oon ollu huomaavani sinuskii muutoksen. runosi olivat "pehmämpiä" kirjottelit jotenkin vappaammin ja herkäst mitä mieleen tuli, meil oli ain sinun lukemista. sinustakin on tullu jotenkin etäsempi. iha ku varuillaa. etkö muista kun olit minun kissanpentu, mistä kasvo välil oikea kollikatti;) oli meil hauskoja kirjotuksii, paljo minul on kopioitukii.
elä tykkää pahhaa, enne ainakin sinul sai sannoo mielipitteen, jote sanon nytkii.
alkohooli tekkee ihmisest vappaamman ja rennonman, vahinko et sillä on muitakii ikävii seurauksii.
sie oot tehny suuren teon kun oot juomisen lopettannu, tiiän et se ei ole helppo jos on mänt verrii. muistot tahtoo olla semmosii, et ne ikävät karsiintuu siit viellä kohan vanhenet ja uskon et ajan kans siekii löyät tuost ajast mukavii muistoja ja ossaat nauraa monille jutuille.ja ehkä selviää miksi sinun piti tehhä semmonen koukkaus polullasi.
toivon mukana oon nyt nähny aa kerhon miehii.se on seura johan juovat voivat männä nimettömänä ja juomisen lopettanneet auttavat raitistummaa. ja voi heiän tarinoita. hyö on myös elämässää menettänneet kaik, mutta nyt ko on kulunu 20 vuotta juomisest hyö nauraa monille tekemisilleen, mutta muistavat silti sen vakavan puolen ja hyö sannoo viel 20 vuuen kuluttuu et hyö ellää ilman viinaa päivän kerrallaa. eivät ota fingerporilaistakaa.
mie uskon et sinullekkii asia tullee muuttumaa ajatuksis, asiahan on viel niin tuore. sie tiiät asiasta, mistä voit olla toisille avuksi.sanovat että vain toinen juoppo voi auttaa toista ,koska hää tietää.
täälläkin voisi olla palsta alkoholisteille,vai onko jo? monet juovat sallaa etenkii naiset aa miehet sano. sen mie kyllä ymmärrän, nainen ei vähäl sano olevansa juoppo. tääl hyö vois purkaa tuntojaa ja joukkoon varmaa tulis raitiitakin juttelemmaa ja auttamaa.
miksei siitä juomisest vois puhhuu täälkii, en mie usko et se on mikkää harvinainen asia. sehä on sairaus ,ei ihminen tahallaa paa asioitaa sekasin. kirjotelkaa jos teil on kokemuksii tai tykkäätte että itse otatte liikaa fingerporilaisii. kyl myö yritettää olla tukena.
sinul tullee elämäs viel paljo hyviä muistoja joita voi muistella hyvillä mielin.
mie aattelen sinnuu lämmöllä ja rukoilen puolestasi.toivon et askel kerrallaa oot oikeessa elämässä kiinni ,ethä voi tietää mitä mielusii yllätyksii se tuop tullessaa.
Tokko meistä kukkaan on osannut sen kummemmmin oikeesti elää..kuka sen kertoo ja arvostelee mikä kullekkin on oikeen tai mikä väärin?
Meillä jokaisella on omat polkumme annettu talsittavaksi.Yksikään meistä eioo huonompi ku toinen.Kylläkin heikompia kuin toiset
Ehkä Ruuneperilläkin on jostain syystä se romanttisuus ja herkkäosä niin syvällä,ettei sitä oteta esille kun ollaan arkisena miehenä.
Voi olla kotoo lähtöisin..ennenvanhaan ei näytetty tunteita,eikä paljoo kerrottukaan.Herkät lapset siitä eniten kärsi,kun mieli oli levoton ja sekava,sitä odotti kauniita sanoja vanhemmiltaan.Me emme voi heitä siitä syyttää,olemme varmaan saaneet sen kaiken minkä he ovat osanneetkin antaa,oppiessaan omilta vanhemmiltaan.
Sanotaan et ihminen näyttää oikean minänsä humalassa..selvinpäin hän ajattelee siten mutta humalassa uskaltaa sanoa sen ääneen.Rentoutuessaan käyttäytyy normaalina omana itsenään,puhua pulputtaa ajatuksiaan ja unelmiaan.
Ruuneperi,anna tunteesi näkyä runoissasi,unohda silloin kaikki ympäriltäsi,avaa sisintäsi ja tuo se paperille!Kesä lämmittäköön varpaitasi.
Saan varmaan taas haukut kun keskustelen kanssasi täällä palstalla. Niin ei kuulemma saisi tehdä. Kun et ole sähköpostia hankkinut niin jutelleen täällä. Oppivatpa ulkopuolisetkin paremmin tuntemaan meitä kirjoittajia. En ole koskaan ollut mikään ojissa rypevä juoppo. Päivittäinen viinankäyttö muistinmenetyksineen ja siitä seuranneine taloudellisine menetyksineen oli liikaa. Onhan minulla vielä sentään asunto ja auto, jopa vähän rahaakin. Olen minä herkkämielinen ja tunteellinen, arkakin vielä vähän. Saan kyllä ilmaistua tunteitani selvin päinkin.
Uskomattomia ystäviä, etäisiä mutta niin läheisiä, erilaisia mutta niin samankaltaisiakin.
Lämpimiä, kirkkaita kesäpäiviä, Sinulle lyyli ja kaikille tämän saman "katon" alla.
[email protected]
Minulle saa mielelläänkin kirjoittaa!
Mikähän ihmistuntija, kaukonäkijä, mahdatkaan olla?
Kun kirjoitit olettamuksia elämästäni ja muistoistani, vain otsikot ja yksityiskohdat puuttuivat.
Vammaisuudestani et tainnut tietää!
Olet palstan Hyvä Hengetär, joka aina ajattelet hyvää ja kaunista muista ihmisistä. Tasoittelet ristiriitoja, erimielisyyksiä ja aina omana itsenäsi, omalla, samalla, nimimerkilläsi. Lyyli ansaitsee pitkälti samankaltaiset kommentit.
Lyyli on muuten antanut minulle muutaman kerran "tukkapöllyä"- aiheesta ja aiheetta. Ystävyys kestää tällaiset helposti, vahvistuukin.
Tiedoksi: Ei ole enää muuten montaa hiusta päälaella!
mutta nyt on pakko ruuneperiä muistuttaa siita,
miten paljon olen hänen kirjoituksistaan pitänyt.
Älä nyt jälkikäteen sensuroi niitä.
Kaikilla meillä on muistomme ja muisteluissa sitä
näyttää yksi jos toinenkin viihtyvän.
Tuolla jossain Kellohame kirjoitti halkopinon
välissä olevista pulloista siellä kesäjuhlissa, ja se toi mieleeni ERITTÄIN ikäviä muistoja
lapsuudestani. Muistan äidin kärsivän katseen vieläkin ja oman ahdistuneisuuteni, mitä tälläinen ryypiskely aiheutti. Olen iloinen, että en ole sellaisiin pulloihin törmännyt sen jälkeen ja olen jopa oppinut unohtamaan tuollaiset
elämääni liittyneet episoodit.
Näin erillaisia siis olemme...m.o.t
PS:Toivottavasti ruuneperin hiukset eivät jääneet lyylin käteen...hehh
Muistanen tuon pullojutun ja juoppojen "hauskat tarinat", kuin ihailun. Taisi olla juuri kellohame. Olin silloin aikeissa kirjoittaa ja torua mutta myöhästyin.
Taisi kellohame saada ylimyönteisen palautteen mutta parempi näinpäin..
minun pittää selventää tuo "oikeessa elämässä kiinni". en arvostellu ruuneperin valitsemmaa elämän tapaa. oon aina ollu sitä mieltä, että jokkainen kulkee omissa saappaissaa ja kenenkää on huono männä neuvomaa mikä on hänelle oikee elämän tapa.
tarkotin ku ihminen muuttaa aivojensa kulkua kemikaalilla ,hää ei ole luojan luomassa tilassa missä meidän on tarkotettu elämään. eikä hää toimi monastkaa silviisii, miten hää haluais OIKEESTI ellää.
voisi sannoo et jokkainen jolle viinasta tai huumeesta on tullut ongkelma katuu sitä elämää mitä eli ,jos pääsee raitistummaa. se ei siis ole OIKEETA elämää silloin hänelle.
uskon että ruuneperille tullee oikea elämä sellanen ko hää tahtoo omana itsenää,ei huumattuna.
nyt kyllä selvis tai sitte meni niin kommervenkiksi että.:)
miun oli pakko sannoo tämä. taian olla kirjotuksessa kamalan epäselvä, ko ain tullee eri käsitystä mitä tarkotan. ikä tekkee vissii jo tepposii, et sitä ei ennää oo niin selvä sananen.
viel tuokii et, jos isoäiti luuli et mie tukistin ruuneperrii sillo hääkää ei ymmärtänny mitä kirjotin,siinkii on erehys.
minun pittää vissii alkaa lyhentää sanomissii. ja alkaa tehhä taas konseptii enne puhtaaks kirjottamista, niinko alus. sillo saattas tulla selvenpää tekstii.
ootteko muute käynny tuol chat 60.mie illalla kävin ja siel oli tutujakkii täältä. hankala vaa minun hitaan kirjottaa ja ehtii samal lukkee, mutta muute mukava ku tuommonenkin tuli. hei taas.
tee konsepteja. Kirjoita vaan ja tukistakin. Minulla on vielä 2 karvaa jäljellä, ne jotka kerran kuukaudessa leikkautan samanmittaisiksi.
Hyvää yötä ja tiistaita!
Minulla ei ole ikäviä muistoja niistä piilopulloista--nämäkin Jussinjuhlijat ottivat muutamat kurkunkostutukset,yksikään ei humaltunut.
Se että se piti muka salassa ottaa..nauratti jokaista vaimoihmistä,koska miehet on pikkupoikii!
Ymmärrän isoÄidin mielipahan,jos sen pullon kanssa on mennyt överiksi.Mutta minusta kannattais kääntää muistot paremmalle puollelle.Isästäsi löytyy varmasti hyviäkin puolia ja kauniita muistoja- jotka seuraavat läpi elämäsi.
Kuten Senior Lyyli kertoi,hän vihas isäänsä,koska Äiti opetti sen vihan hänelle,ei lapsi osaa itse tuntea niin voimakkaasti,jollei sitä laiteta pieneen sydämeen..me Äidit voimme joskus myös olla ajattelemattomia ja lapsillemme puhua asioita,jotka eivät heille kuulu,eivätkä ensinnäkään voi ymmärtää niitä..Ehkä isoÄidinkin vihantunteet piilopulloihin on omalta Äidiltä saatuja,tokko se pullo sinua lapsena paljoakaan haittasi(oletan,jos normaali mies ottaa näkäräisii)erikseen on agressiiviset isät joita perheet joutuu kotoaan pakenemaan.
Meillä isällä oli Juhannus ja Joulupullo,itse muistan vaan kun hän soitteli huuliharppua silloin ja oli Äitiäni kohtaan lämmin ja iloinen..lauleskeli hänelle Rakas omakukka,pieni tummatukka,sinä lahjataivaan anteeks et vaivaan...Äidilläni oli mustat hiukset..näen silmissäni hänet vieläkin huuliharppuineen ja nauravine silmineen..muistan Äidin mutrustelevan suun,kun hän yritti tekeytyä muka vihaiseksi:-)
Elämäämme ohjaa kotoa saadut eväät..itselläni on hyvät muistot,sisarellani ei ole,hän muistelee katkerana,miten piti tehdä töitä kovasti(meitä 5lasta)itse otin senkin ihan normaalina,eihän Äiti olis kaikkeen ehtinytkään?Hän jatkaa omassa elämässään samaa marmatusta.Olemme erilailla tyytyväisiä osaamme,joku vähään..joku ei taas mihinkään.
Sinusta Ruuneperi en tiedä mitään,runosi ovat vaan tuttuja,nekään ei kovin pitkältä aikaa-enkä tunne muitakaan palstalaisia? Olen käynyt lukemassa silloin tällöin juttuja ja runoja ,nyt uskaltauduin sekaan Hajupojan ärsyttämänä:-) minä näin kipinöitä kun hän täällä riepotteli kaikkia.Kuten olette huomanneet,hänkin on saanut pahanmielensä jo tasaantumaan,voimme ehkä odotella sieltä vielä kuoriutuvan lämpöisenkin ihmisen omine pelkoineen ja epävarmuuksineen! Uutta aurinkoista kesäaamua kaikille teille!!On ilo olla joukossanne yhtenä!!
En voi muuta kuin nauraa, anteeksi vaan.
Mainitsin varhaisesta lapsuuden muistikuvasta,
mikä on ollut unohduksissa vuosikymmenet, joten
katkeruudesta ja vihantunteesta tuskin on
kysymys. Vanha äitini voi hyvin nauttien kesästä ja muistelee isääni rakkaudella.
PS, En odota vastauskommentteja ..kiitos..
Vastaan kuitenkin! Koska sanat on laitettu siten että ne viittaaa "henkilökohtaiseen tunteeseen"Muistan Äidin kärsineen katseen ja oman ahdistuneusuuden" Pyydän anteeksi,jos todella en ymmärtänyt oikeen! ei ollut tarkoitus kyllä loukata Sinua,ei missää nimessä!!Huomaan että isoÄiti onkin tuttavani,ilmeisesti chatista?
Olis kiva tietää kuka niistä:-)
Hyvää maanantai iltaa senora lyylille.
voi kun sinä osaat saada vedet silmistä vuotamaan,vaikka olen luullut että olen kyyneleeni loppuun itkenyt,ettei ole enää mistä niitä tulisi,mutta ei ole vielä näköjään kaikki kuivuneet.
edesmennyt poikani lauloi usein sellaista laulua,kuin muistojen helminauha.säestäen itseään kitaralla,hän myös teki itse sanat useampaan lauluunsa,jotka itse esitti,ja kyllä hän voitti joitain palkitojakin joissain kilpailussa.
Kyllä jokaisen on se suru työ tehtävä,ei siinä tanssit eikä muutkaan riennot auta,minä teen sitä vieläkin,näin vuoden päästä.
olet sinä mahtava kirjoittaja,
ei muistoja pidä antaakkaan,sillä ne säilyy iäti,vaikka yhes laulussa sanotaankin,että anna muistojen katkerain kuolla,koeta kaikki pois hiljalleen unhoittaa.mutta minä en antaisi poi mitään muistoja.