Lainaan Emmalian sanoja tämän tärkeäan asian esilletuomiseksi (tämä on tärkeä näkökohta)
Kirjoittanut: Emmalia.
Kuinka moni vl-vanhempi edes haluaa harkita ehkäisyä jos ainoa sallittu ehkäisykeino on sterilisaatio?
"jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)"
Tässäkin asetetaan julma ehto uskolle, jos haluat ehkäistä, niin se on tehtävä siten, ettei raskaus ole enään mahdollinen.
Kuinka moni vanhempi oikeasti haluaa tehdä itsensä sellaiseksi, ettei myöhemmin ole mahdollisuutta enään saada lapsi?
Moni saattaa sairastua siten, että useimpien vuosien päästä on taas terve, ja lapsi olisi mahdollista ottaa vastaan.
Eivät kaikki sairaudet ole pysyviä sairauksia, vaikka raskaus ei olekkaan mahdollinen sen sairauden aikana. Myös "kulunut" kohtu saattaa olla vaikka 10 vuoden päästä taas kunnossa, lääkäri senkin tilanteen arvio
------------
Lainaus päätyy tähän
Kuinka moni vanhempi haluaa tehdä itsensä hedelmättömäksi? Aika moni voi haluta. Vieläpä painavista syistä. Minä olen halunnut sitä vilpittömästi koko sydämestäni.
Ja sitten se asia. Kohdunpoistoa ei nykylääketieteen valossa mielellään tehdä muista kuin painavista syistä. Kohdun poistaminen ei kritiikittä ole ongelmatonta. Kohtu ei ole turhanaikainen elin raskauden ulkopuolellakaan. Tämän asian selviely on lääketieteessä parhaillaan menossa. Mutta yksiseliteisesti kohdun poistaminen ei ole vain hyvä asia.
-> jos kohtu ei kestä naisen kohtua ei poisteta vaan tehdään useinmiten sterilisaatio. Tämä on lääketieteellisesti katsottuna hyin eri toimenpide kuin kohdun poisto
-> toisaalta sekin täytyy tässä todeta että vähiten vaikutuksia tuossa tilanteessa olisi sillä että mies hakisi sen sterilisaation. NÄin tuskin tapahtuu ihan äkkiä.
Joten näissä suhteessa SRK kanta asiaan edustaa välinpitämättömyyttä monessakin mielessä.
Ne edustavat kantoja joissa lääketieteen näkökulmat hämärtyvät monella tapaa pahastikkin.
Ajatus siitä että sairaus jonka vuoksi nyt ei saa tulla raskaaksi ei ole riitävän vakava. Juuri tuo "ehdottomuuselementti" on aina osa näitä kysymyksiä. Pitää olla ehdottoman vama että ei voi ehdottomasti tulla raskaaksi koskaan enää.
Kuitenkin juuri tuo näkökulma joka lainaamassani viestissä hyvin tulee esille. Elämäntilanne voi vuosien saatossa muuttua. Pitääkö nyt olla valmis tekemään jotain sellaista jota katuu myöhemmin? Osoitaako tuo myhempi katumus sitten sitä että oliis pitänyt alun alkaen tehdä toisin? (ei välttämättä)
Minä ihmettelen miksi näihin asioihin pitäisi otaa ehdotonta kantaa puolesta tai vastaan. Aina kuitenkin elämän äärellä ehdottomat kannat johtavat kohtuutomuuteen. (Kiinan yhden lapsen politiikka / vl ehkäisykanta)
Kritisoin vielä sitä että pitääkö sairauksia pyrkiä parantamaan siksi että nainen vosi taas raskautua? Onko naisen tehtävä synnytää mahdollisimman paljon lapsia? Sairauksien parantamisen motiivi ei ole nasen elmä vaan lisääntymisen pakkomielle?
(Älä Emmailia ota henkilökohtaisena tämä ajatus vain on niin kovin vl että haluan sen nostaa esille)
Ja sitten se näkökulma vielä. On sairauksia ja asioita jotka eivät parane. Kuitenkin loukaavaa on myös se että ihminen laitetaan odotaamaan ihmettä vaikka tietää että lupaus siitä on kateeton. Kaikki sairaudet eivät parane ja ne ovat raskauden este /riski.
Nuorikin ihminen voi joutua sterilisaatioon. Elämällä on muitakin näkoaloja ja suuntia kuin se että synnytää biologisia jälkeläisiä.
Kirjoittanut: Emmalia.
Kuinka moni vl-vanhempi edes haluaa harkita ehkäisyä jos ainoa sallittu ehkäisykeino on sterilisaatio?
"jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)"
Tässäkin asetetaan julma ehto uskolle, jos haluat ehkäistä, niin se on tehtävä siten, ettei raskaus ole enään mahdollinen.
Kuinka moni vanhempi oikeasti haluaa tehdä itsensä sellaiseksi, ettei myöhemmin ole mahdollisuutta enään saada lapsi?
Moni saattaa sairastua siten, että useimpien vuosien päästä on taas terve, ja lapsi olisi mahdollista ottaa vastaan.
Eivät kaikki sairaudet ole pysyviä sairauksia, vaikka raskaus ei olekkaan mahdollinen sen sairauden aikana. Myös "kulunut" kohtu saattaa olla vaikka 10 vuoden päästä taas kunnossa, lääkäri senkin tilanteen arvio
------------
Lainaus päätyy tähän
Kuinka moni vanhempi haluaa tehdä itsensä hedelmättömäksi? Aika moni voi haluta. Vieläpä painavista syistä. Minä olen halunnut sitä vilpittömästi koko sydämestäni.
Ja sitten se asia. Kohdunpoistoa ei nykylääketieteen valossa mielellään tehdä muista kuin painavista syistä. Kohdun poistaminen ei kritiikittä ole ongelmatonta. Kohtu ei ole turhanaikainen elin raskauden ulkopuolellakaan. Tämän asian selviely on lääketieteessä parhaillaan menossa. Mutta yksiseliteisesti kohdun poistaminen ei ole vain hyvä asia.
-> jos kohtu ei kestä naisen kohtua ei poisteta vaan tehdään useinmiten sterilisaatio. Tämä on lääketieteellisesti katsottuna hyin eri toimenpide kuin kohdun poisto
-> toisaalta sekin täytyy tässä todeta että vähiten vaikutuksia tuossa tilanteessa olisi sillä että mies hakisi sen sterilisaation. NÄin tuskin tapahtuu ihan äkkiä.
Joten näissä suhteessa SRK kanta asiaan edustaa välinpitämättömyyttä monessakin mielessä.
Ne edustavat kantoja joissa lääketieteen näkökulmat hämärtyvät monella tapaa pahastikkin.
Ajatus siitä että sairaus jonka vuoksi nyt ei saa tulla raskaaksi ei ole riitävän vakava. Juuri tuo "ehdottomuuselementti" on aina osa näitä kysymyksiä. Pitää olla ehdottoman vama että ei voi ehdottomasti tulla raskaaksi koskaan enää.
Kuitenkin juuri tuo näkökulma joka lainaamassani viestissä hyvin tulee esille. Elämäntilanne voi vuosien saatossa muuttua. Pitääkö nyt olla valmis tekemään jotain sellaista jota katuu myöhemmin? Osoitaako tuo myhempi katumus sitten sitä että oliis pitänyt alun alkaen tehdä toisin? (ei välttämättä)
Minä ihmettelen miksi näihin asioihin pitäisi otaa ehdotonta kantaa puolesta tai vastaan. Aina kuitenkin elämän äärellä ehdottomat kannat johtavat kohtuutomuuteen. (Kiinan yhden lapsen politiikka / vl ehkäisykanta)
Kritisoin vielä sitä että pitääkö sairauksia pyrkiä parantamaan siksi että nainen vosi taas raskautua? Onko naisen tehtävä synnytää mahdollisimman paljon lapsia? Sairauksien parantamisen motiivi ei ole nasen elmä vaan lisääntymisen pakkomielle?
(Älä Emmailia ota henkilökohtaisena tämä ajatus vain on niin kovin vl että haluan sen nostaa esille)
Ja sitten se näkökulma vielä. On sairauksia ja asioita jotka eivät parane. Kuitenkin loukaavaa on myös se että ihminen laitetaan odotaamaan ihmettä vaikka tietää että lupaus siitä on kateeton. Kaikki sairaudet eivät parane ja ne ovat raskauden este /riski.
Nuorikin ihminen voi joutua sterilisaatioon. Elämällä on muitakin näkoaloja ja suuntia kuin se että synnytää biologisia jälkeläisiä.
Vastaukset 29
Vanhimmat
"(Älä Emmailia ota henkilökohtaisena tämä ajatus vain on niin kovin vl että haluan sen nostaa esille)"
Muistutan kuitenkin sinua siitä, että kun luet kommentteja, niin en kommentoi niitä ollenkaan vl-ajatusmaailman mukaan, vaan siten miten itse ajattelen.
Minulla ei ole ihmistä tai yhteisöä ympärillä joka sanelisi mitä saan tehdä ja mitä en. Eli siltä pohjalta myös osallistun keskusteluun ehkäisyasioista.
Siis tarkoitan sitä, että meidän perhe saa ihan itse vapaasti päättää sen miten monta lasta olemme valmiit ottamaan vastaan, ellei sitten Jumala toisin päätä (on kyllä päättänykin, ja kiitos siitä:).
Saamme siis miettiä ihan rauhassa sen meille sopivan ehkäisynkin, on ollut vain "varmatpäivät", ihan siitä syystä kun kierukat ja pillerit pelottaa, ja sterilisaatiota en halua, koska eihän sitä koskaan tiedä. Kuitenkin tietoisesti emme hakeudu raskaaksi, koska edellinen raskaus oli minullakin jo vaarallinen.
En siis vastusta sterilisaatiota ollenkaan, mutta uskon, että kun ihminen siihen päätyy, niin se on tarkaan harkittua. Mutta sitä pidän vääränä, että sterilisaatio tehdään vain seksin vuoksi, vaikka sen ehkäisyn olisi voinnut tilapäisesti hoitaa muutenkin. Sillä siitä niitä katumuksia voi tulla, ja kuulemma (radiossa tuli) katumukset ovat lisääntyneet, koska on liian hepposasti tehty se sterilisaatio.
Mutta ehkäisyoppi on niin vinksallaan vl-liikkeessä, että on hyvä kun jaksat pitää keskustelua siitä yllä;)
mutta muistini ei aina pelaa tässä kohdassa :)
Miksi katumus sterilisaation osalta on lisääntynyt? Sekin on hyvä kysymys joka sietäsi tulla pohdituksi. Vai mitä?
Yksi varaman on se että kun ihmiset eroavat ja menevät taas yhteen halutaankin se lapsi uuden kuppanin kanssa. Väittäisin että tämä on yksi merkittävimmistä tekijöistä.
Toisaalta ihmisten halu elää omien mielitekojen jälkeen on lisääntynyt yleensä. Mutta onko siitä kyse silloinkin kun vl päätyy ehkäisyyn tai sterilisaatioon?
Tokihan sterilisaation pitäisi olla vakaasti harkittu.
Jos minä peilaan sterilisaatiota ajatukseen uudesta kumpanista niin silti minä joudun toteamaan ettei lapsi ole mahdollisuuksien rajoissa. Ymmärrätkö? Eli vaikka elämä kuinka toisi ja voisikin tuoda teoriassa eteen mahdollisuuden jossa olen uudessa avioliitossa. Silti lapsi ei ole realiteettien rajoissa.
Tilateeni ei tässä kohdassa muutu elämäntilanteen vaihtuessa. Tälläistä ihmiset eivät uskaltaudu ajattelemaan. Elämä ei ole ikuista.
Kuinka moni uskaltautuu miettimään sitä mahdollisuutta että elämä voi toisinaan päätyä hyvin äkkiä. Ja tilanne joka näytti vielä hetki sitten mahdottomalta tulee ajankohtaiseksi. Silloinkin kun pidetään kiinni siitä että avioliitto päätyy kuolemaan.
Entä jos hyäksyy avioeron. Entä jos toinen vain lähtee....
Jollain tasolla niin vl liikeen sisällä kuin sen ulkonakin on havaittavissa että elämästä ja toisaalta kuolemasta on vieraannuttu. Elämässä on tietyt raja-arvot ja reunaehdot. Sen sisijaan että ne nykyihminen olsi valmis hyväksymään niitä koitetaan venytää suuntaan josko toiseen.
Tälläisiä on mm nuoruuden ihannointi, hedelöityshoitojen salliminen vaihdevuosiikäisille naisille ym ym
Eli ei ole itsestään selvyys että lapsia saa. Tai että ne tulevat kun niitä tilataan. Eikä sekään ole selvää että lääketiede voi autaa. Missä vaiheessa kukin on valmis hyväksymään tosiasiat.
Siitäkin huolimatta vaikka sterilisaatio on oma päätös silti on oikeus sanoa sekin ääneen - että on joutunut ja saanut käydä sen surutyön läpi ettei enää saa vauvaa (vaikka se iän puolesta vosi olla mahdollista) ... Sekin on asia jonka joutuu ja saa otaa vastaan sellaisena kuin se on.
Ja em asian kanssa saa yhtä kaikki tehdä sen "surutyön". Hyväkyä sen että elämässä ei saa aina valita. Eikä itse aina saa päätää asioita. Se ei ole nykyihmiselle aina ihan helppoa.
että minä mies sekaannun paremminkin naisten asioihin. Ette kai te anna selkään....?
Heräsi vaan kysymys, että millaiset lääketietelliset asiantuntijat ovat SRK:ssa antaneet noita "sääntöjä", joita oli esillä mm. Päivämiehen lainauksissa.
Tuntuu hurjaalta, että lääketieteestä tietämättömät antavat ohjeita miten toimia, muttei ota vastuuta mitä siitä mahdollisesti seuraa. Vähän sama juttu jos metsästyseura antaa minulle puukon ja käskee mennä leikkaamaan joltakin umpisuolen, vaikken minä ole lääkäri. Lopputulos jää siis minun omalle vastuulle !
Ehkäisy on täysin luonnollinen asia, josta ehdottomasti pitää keskustella. Jos se on synti, niin sen Jumala antaa anteeksi, sillä:
1. Joh. 1:9
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
"Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)"
Kirjoitusta aiheesta, ja perehdyn myöhemmin tähän sinun vastaukseesi.
"jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)"
Kommentoin asiaa siltä pohjalta, koska mielestäni tuo SRK:n oppi ei anna vanhemmille muuta vaihtoehtoa kuin sterilisaation? Jos haluat "seksiä", niin sinun on otettava se sterilisaatio, muita vaihtoehtoja ei anneta. Päädytään siis ratkaisuun jossa "uusi raskaus ei ole enään mahdollinen". Joko tulet raskaaksi tai teet itsestäsi steriilin, vaihtoehdot aika vähissä?
Jos vanhemmat eivät halua sterilisaatiota, eivätkä hyväksy muuta ehkäisyä, niin mitä vaihtoehtoja heille jää jäljelle, jos kuitenkin molemmat haluavat nauttia siitä seksistäkin? Uusi raskaus, eikö niin? Ja se raskaus saattaa johtaa äidin kuolemaan, ja saattahan se olla, että äiti tietää sen sairautensa, mutta mies sitä sitten vähättelee, koska äiti ei ollut valmis siihen sterilisaatioon. Ei siis katsottu sairautta tarpeeksi vakavaksi, että olisi pitänyt tehdä jotain.
Vaihdoin täällä aikoinani yhden kanssa ummet ja lammet tämän asian tiimoilta ja sitten minulle vasta piiiiiiiiiiiiiiiiitkäääääääääääään ajan päästä valkeni etten ollut kirjoitellut naisen kanssa niin mikäs siinä mukaan vaan... Emme ole rasisteja.
Todellakin on hurjaa jos lääketieteestä mitään ymmärtämätön otaa ehdotonta kantaa toisen terveyteen.
Kuka lie nyt olikaan joka totesi että uskovainen ei ehkäise jos ehkäisee ei ole uskovainen (päivämiehessä?) mutta sitten hän ei lainkaan ota vastuuta siitä mitä tästä seuraa.
Silläpä sitä mölyä on yritetty pitää että ihmiset ymmärtäisivät kantaa vastuuta ennen kuin on aihetta kantaa hirveää syyllisyyttä.
viimekädessä kysyn sinulta onko SRK oikeus tai velvollisuus määrätä sinun sekuaalisuudesta tai terveyteesi vaikuttavista seikoista.
Eikö ne ole lääkärin asioita?
Noita SRK kantoja jokainen voi ihan oman korvasyyhyn mukaan tulkita ihan kuinka haluaa.
Ainoa raamatun mukainen kanta niistä on tuo 1957 kanta (jos muistan oikein) jossa todetaan että se on kokokonaisuudessaan asisa joka ratkaistaan lääkärin kanssa.
Päädytäänpä sitten ehkäisyyn tai sterilisaatioon se pitää olla naisen kokonaistilanteen huomioon ottava ratkaisu.
Naisella on oikeus nauttia seksistä vain miesten määritelemissä rajoissa. Ja jos sinä et niihin syystä tai toisesta mahdu niin se on kokonaan naisen ogelma (ja lähinnä synti)...
EI vl muutenkaan kysytä naisen kyvystä ja halusta näissä seksiasioissa. Totta kai nainen haluaa seksiä vaikkein tunne riitävänsä niilekään suille joita jo on synnyttänyt. Nainen haluaa aina kun mies haluaa.
Kuka nainen kuoleman edessä haluaa seksiä? Varmaan sellainen joka hakee tietoista kuolemaa?
Itsemurha synnyttämällä?
Naisen seksuaalisuus nimenomaan on vl miesten määritelemä monella tapaa. Hyväksyttävää kuitenkaan kieltäytymistäkään ei pidetä. Sinä kai siitä kijoititkin?
Haluttomuuskin on syntiä ja näin ollen nainen syyllistyy ehkäisyyn jos ei halua. Eli mies voi aina vedota kun nainen ei halua ehkäisyn syntiin....
Muistatko tätä keskustelua?
Tämä sai nauruhermot liikkeelle..
"Vaikean sairauden tai muun ylitsepääsemättömän esteen edessä voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)"
"Päädytään siis ratkaisuun jossa "uusi raskaus ei ole enään mahdollinen".
Se asia ei miksikään muutu vaikka ei sanatarkasti aina kirjoita kaikkea, asia varmaan kuitenkin tuli sinullekkin selväksi, eikö?
Ja ei todellakaan ole naurun asia, jos joku ottaa ihan tosissaan tuon SRK:n opin:(
"voidaan joutua ratkaisuun, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen."
Lainataan suoraan tuosta kirjoituksesta, niin ei jää asia sinullekaan epäselväksi.
Ainoa ratkaisu JONKA SEURAUKSENA uusi raskaus ei ole enään mahdollinen, on kohdunpoisto tai miehen tai naisen steriiliksi tekeminen, jos se ratkaisu tehdään ihmisen toimesta.
Myöhemmin. En nyt kiireessä ala vastaamaan, kun kirjoituksesi ovat aina niin hyviä, ja niissä pitää olla koko ajatus aina mukana:)
Mutta palaan kuitenkin, kunhan kerkiän!
En tietenkään naura asialle. Olen kirjoittanut tuon lainaukseen itsekin tälle palstalle, ja tiedän sen todellisuuden.
Asiassa nauratti vaan se, kun SRK on asian ilmaissut niin kaarrellen, mutta käytäntöön oli sovellus käännetty niin spontaanisti ja kainostelematta.
Vertaapas tätä.
TV:stä tulevien hyvien ohjelmien runsauden vuoksi voidaan joutua tilanteeseen, jossa TV:n katselun kieltämistä ei voida pitää rakkauden neuvona.
"Yritän muistaa
Kirjoittanut: hyshys 8.1.2008 klo 14.32
mutta muistini ei aina pelaa tässä kohdassa :)"
Täytyy se minunkin aina itseäni muistutella välillä itseäni jo siksikin, että ymmärrän lukemaani. Tiedän, että sinä keskutelet sen vl-ajatusmaailman mukaan, ja minä taas kokonaan ilman sitä.
"Miksi katumus sterilisaation osalta on lisääntynyt? Sekin on hyvä kysymys joka sietäsi tulla pohdituksi. Vai mitä?"
Kyllä, ehkä sekin johtuu siitä, että liian hätäisesti tekee päätöksiä. Hätäileminen on yksi omakin ongelmani, nyt se pikkuhiljaa alkaa hellittämään, ja malttaa punnita asioita. Ehkä vain tuo sterilisaatio tehdään vain liian hätiköidystä jos se sopii juuri siihen elämäntilanteeseen.
"Yksi varaman on se että kun ihmiset eroavat ja menevät taas yhteen halutaankin se lapsi uuden kuppanin kanssa. Väittäisin että tämä on yksi merkittävimmistä tekijöistä."
Voi olla tämäkin yksi, mutta kyllä katumuksia tulee ihan avioliitossakin oleville. Jotkut saattavat päätyä sterisaatioon jos on pieniä lapsia 4-5, ja ajattelevat, että nyt ei enään. Mutta sitten muutaman vuoden kuluttua kun tilanne on rauhoittunut, niin lapsi voisi tullakkin.
"Jos minä peilaan sterilisaatiota ajatukseen uudesta kumpanista niin silti minä joudun toteamaan ettei lapsi ole mahdollisuuksien rajoissa. Ymmärrätkö? Eli vaikka elämä kuinka toisi ja voisikin tuoda teoriassa eteen mahdollisuuden jossa olen uudessa avioliitossa. Silti lapsi ei ole realiteettien rajoissa."
Tämäkin asia pitää olla juuri tarkkaan harkittu jos sinne sterilisaatioon menee. Se päätös kun tehdään pitää olla aivan varma, että ei halua enään lapsia, joku ei halua edes sitä uutta kumppania välttämättä jos puoliso on esim. kuollut.
Meillä on mies sanonut, että hän voisi mennä tuohon sterilisaatioon, mutta minä olen siinä vastustellut, että jos se ei olekkaan oikea ratkaisu.
"Eli ei ole itsestään selvyys että lapsia saa. Tai että ne tulevat kun niitä tilataan. Eikä sekään ole selvää että lääketiede voi autaa. Missä vaiheessa kukin on valmis hyväksymään tosiasiat."
Ei ole itsestään selvyys todellakaan, että lapsia saa. Se voi olla hyvin monesta tekijästä kiinni. Esim. joku pari yrittää vuosia lasta ei onnistu, tulee sitten ero. Löytyy uusi kumppani, niin lapsi saakin heti alkunsa. Joku tarkoitusko silläkin on, ettei niitä lapsia siunaannu?
"Siitäkin huolimatta vaikka sterilisaatio on oma päätös silti on oikeus sanoa sekin ääneen - että on joutunut ja saanut käydä sen surutyön läpi ettei enää saa vauvaa (vaikka se iän puolesta vosi olla mahdollista) ... Sekin on asia jonka joutuu ja saa otaa vastaan sellaisena kuin se on."
Kyllä jos sterilisaation joutuu todellakin tekemään pakosta, juuri sairaudenkin vuoksi, niin kyllä siinä joutuu surutyötä tekemään ettei lapsia voi enään saada. Mutta ihminen pakon edessä päätyy silloin sterilisaarioon, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa. On ihan eriasia päätyä srilisaatioon vain sen vuoksi, että ei halua lapsia, mutta ei halua käyttää muuta ehkäisyäkään. Silloin tuskin tulee samanlaista surutyötä, jos sterilisaatio on tehty siksi ettei halua enään lapsia, mutta haluaa vain sitä seksiä. Silloin ihminen on vapaasti vallinnut sterilisaation, ei pakosta.
"Ja em asian kanssa saa yhtä kaikki tehdä sen "surutyön". Hyväkyä sen että elämässä ei saa aina valita. Eikä itse aina saa päätää asioita. Se ei ole nykyihmiselle aina ihan helppoa."
Tosiaan, elämässä ei saa aina valita, vaan joskus on pakko hyväksyä myös tosiasiat, ja surutyö on aina silloin tehtävä jos jokin asia tuntuu pahalle, ja satuttaa sisäisesti. Jos sitä työtä ei tee, niin siitä saattaa seurata myös vahinko, pitää uskaltaa tunnustaa se pahaolo.
Lääkärin kanssa käyty keskustelu ja tehty päätös on intiimi yksityisasia ja salassapidon alainen. Ei siitä tarvitse raportoida kenellekään. Ratkaisun on oltava yksilöllinen ja potilaan terveydentilan mukainen. Miksi ette puhu kierukoista ja e-pillereistä? Onko ne jotekin mustamaalattu näissä piireissä?
"viimekädessä kysyn sinulta onko SRK oikeus tai velvollisuus määrätä sinun sekuaalisuudesta tai terveyteesi vaikuttavista seikoista."
Miksi ylipäätänsä SRK on ottanut kantaa tuohon asiaan, ja määräämään sitä mitä aviopari saa tehdä? Ihanko vain siksi, että vl-liikkeeseen saataisiin naisten toimesta synnytettyä lisää lapsia, ja miehen seksuaaliset halut tulee takuu varmasti tyydytettyä, koska naisella ei ole vaihtoehtoja jos uskoo täysillä tuon SRK:n opin?
Mielstäni tuossa oppissa puututaan ihmisten henkilökohtaisiin asioihin, ja vielä asioihin joiden pitäisi kuulua untiimisujaan, ja olla kahden ihmisen välisiä asioita. Tuossa puututaan ihan liiaksi ihmisten henkilökohtaisiin asioihin.
Eli SRK:lla ei mielestäni olisi mitään oikeutta puuttua ihmisten väliseen avioliittoon, ja varsinkin mun puututaan ihmisten intiimeihin asioihin. Kuiten SRK katsoo, että sillä on oikeus puuttua ihmisten perhe-elämään tuolla osa-alueella, ja katsoo että sillä ob velvollisuus neuvoa ihmisiä heidän avioliitossaan, milloin saa ehkäistä, ja miten saa ehkäistä jos se on tarpeellista. Suoraan sanottuna ihan hölmöläisen hommaa!
"Naisella on oikeus nauttia seksistä vain miesten määritelemissä rajoissa. Ja jos sinä et niihin syystä tai toisesta mahdu niin se on kokonaan naisen ogelma (ja lähinnä synti)..."
Miksi naisella ei olisi oikus nauttia seksistä, miksi siitä nauttiminen on syntiä? Rakastelunhan kuuluu tapahtua rakkaudessa, silloin siitä molemmat väkisinkin nauttivat. Syntiä olisi enemmin mielestäni se, että kieltää itseltään nautinnon rakkaudesta vaikka sen Jumalan lahja ihmiselle.
"Naisen seksuaalisuus nimenomaan on vl miesten määritelemä monella tapaa. Hyväksyttävää kuitenkaan kieltäytymistäkään ei pidetä. Sinä kai siitä kijoititkin?"
En osaa oikein asettua tuohon naisen asemaan siten, että mies määräisisi sen seksuaalisuuden. Minä olen kait ainakin niin jääräpää, että en alistuisi miehen tahtoon jos yrittäisi jotenkin määräillä. Kyllä sellainen mies on mukavampi jonka kanssa voi keskutella sulassa sovussa tai "hieman" ääntään korottaen, mutta seurauksena on molempien kuunteleminen, ja lopulta yhteisymmärrys. Meillä tosin ei ole oikeastaan edes tarvinnut sillain tuosta aiheestä keskustella, koska mies ei ole yrittänyt määräillä miten minun tulisi seksuaalisesti käyttäytyä ja olla.
"Haluttomuuskin on syntiä ja näin ollen nainen syyllistyy ehkäisyyn jos ei halua. Eli mies voi aina vedota kun nainen ei halua ehkäisyn syntiin...."
Muistan jotain, jos mies haluaa alistaa vaimoaan ja haluaa pakottaa tämän seksiin, niin voi vedota tuohon ehkäisysyntiin jos nainen haluaisi kieltäytyä yhdynnästä. Mutta toivottavasti sellaiset miehet ovat todella harvassa.
Minäkin rutisen niin pajon tuosta vl-opista jossa sanotaan sen ehkäisyn olevan syntiä, koska en voi ymmärtää tuota oppia, niin olen varmaan useammakin kerran kirjoitellut samoista asioista. Mutta mikäs siinä yleensähän ihminen keskustelee niistä asioista joita pidämme tärkeinä, eikös vaan :) Jollekkin auto, talo, raha, työ tms. ovat niitä tärkeitä keskutelun aiheita, kukakin sillä omalla tavallaan.
"EI vl muutenkaan kysytä naisen kyvystä ja halusta näissä seksiasioissa. Totta kai nainen haluaa seksiä vaikkein tunne riitävänsä niilekään suille joita jo on synnyttänyt. Nainen haluaa aina kun mies haluaa."
Niin haluaako nainen rakatella, vai alistuuko hän vain miehensä tahdon alla? Tuossa on kyseessä kaksi ihan eriasiaa, toisessa nautitaan siitä miehen läheisyydetä, ja toisessa alistutaan mihen tahtoon, ja rakastelu on kärsimystä, josta ei nauti, vaan kärsii.
Pidän sitä kyllä ihan mahdollisena, että nainen haluaa silloin kun mieskin haluaa, mutta naiselle jo lastenkin vuoksi saattaa tulla sitä väsymystä emmänkuin miehelle, ja siksi myös nainen saattaa olla joskus haluttomampi kuin mies. Mutta miehen on ymmärettävä myös vaimoaan joka lapset synnyttää.
Ja olen aivan varma, että jokainen terve mies sen vaimostaan huomaa, milloin tämä on halukas ja milloin ei. Ei sitä voi olla huomaamatta vaikka nainen yrittäisi tukahduttaa myös sen seksuaalisennautinnon näyttämisen.
"Kuka nainen kuoleman edessä haluaa seksiä? Varmaan sellainen joka hakee tietoista kuolemaa?"
Ei varmaan yksikään nainen jos se kuoleman vaara on siinä raskaaksi tulossa justiinsa. Silloin pelkää raskautta niin paljon, ettei yksin kertaisesti voi haluta. Pelko vie ihmiseltä myös seksuaaliset halut.
"Itsemurha synnyttämällä?"
En ehkä usko itsemurhaan, ehkä se jos hakeutuu tietoisesti raskaaksi vaikka tietää siihen liittyvän vaaran, on ehkä enemmin liiallinen uskominen siihen, että ehkäisy todellakin on syntiä, ja sen käyttäminen vie taivaspaikan.
kiinnostaa sun lapsen saamiset yms. skeidapuheet
Kenenkään lapsien saamisesta, vaan keskustelemme SRK:n opettamasta "ehkäisy on syntiä"-opista.
Tuomme tuohon asiaan oman milelipiteemme, ja se oman mielipiteen kertominen ei ole väärin.
Siitä keskustelemme mitä itse pidämme oikeana ja mitä vääränä, silloin keskusteluun kuuluu olennaisena asiana myös se miten itse toimimme. Eihän voi toimia toisin kun puhuu, sillä se taas ei olisi oikein.
Mikä sinun kantasi on tuohon SRK:n oppiin "ehkäisy on syntiä"? Hyväksytkö ehkäisyn, siis pillerit, "varmatpäivät" ja muut? Vai oletko sitä mieltä, että jos tarvitsee ehkäistä, niin sterilisaatio on silloin ainoa oikea vaihtoehto?
Ihan olet sinäkin tervetullut joukkoon aiheestä keskutelemaan, ja voit kertoa sen mitä sinä pidät oikeana, ja miten toimisit:)
"Tämäkin asia pitää olla juuri tarkkaan harkittu jos sinne sterilisaatioon menee. Se päätös kun tehdään pitää olla aivan varma, että ei halua enään lapsia, joku ei halua edes sitä uutta kumppania välttämättä jos puoliso on esim. kuollut."
Oletko aivan varma että oikeasti kysytään haluatko enää lapsia? Sitä ei aina kysytä. Se ei ole vaihtoehto jonka saat valita vaan saat valita elämästä tai kuolemasta.
Kumman valitset?
Ymmärrätkö? Sinulta ei kysytä haluatko vielä lapsen vaan sinä joudut valitsemaan siitä näkökulmasta haluatko että olemassa olevilla lapislla on äiti.
Toki voin valita kuoleman edessä sen että haluan lapsen - mutta minusta se osoitaa melkoista itsekyyttä ja piitaamattomuutta. Ikään kuin ainoa lapsi jolla on arvoa on se joka ei ole vielä syntynyt.
Ymmärrän sen että sinäkään varmaan et ole asiaa tosipaikassa miettinyt. Pitää miettiä haluaako lapsen ei ole se kysymys jota kysytään.
Vaan sielä kysytään
- haluatko parantua
- haluatko elää
- haluatko selvitä elämstä ominavuin ilman apua
- haluatko olla lapselle oikeasti se vanhempi
- haluatko nähdä lastesi kasvavan
- haluatko nähdä lpasen lapsia
- haluatko ylipäätään uskoa että jos Jumaal suo huominen tulee
Ei ole kyse aina siitä haluaako lapsen vaan siitä mitä siitä seuraa...
Voitko sinä hyvällä omalla tunnolla kantaa vastuun kaiksita niistä seurauksista mitä siitä seuraa.
"Oletko aivan varma että oikeasti kysytään haluatko enää lapsia? Sitä ei aina kysytä. Se ei ole vaihtoehto jonka saat valita vaan saat valita elämästä tai kuolemasta."
Sairauden edessä tekemään kohdun poiston tai sterilisaaton, niin silloinhan asia ei ole enään minun päätettävissäni. Se tosi asia on hyväksyttävä, ettei enään voi saada lapsia.
"Ymmärrätkö? Sinulta ei kysytä haluatko vielä lapsen vaan sinä joudut valitsemaan siitä näkökulmasta haluatko että olemassa olevilla lapislla on äiti."
Tottakai valitsen ne lapset jotka ovat jo olemassa. Miksi vaarantaisin terveyteni jos tiedän, että seuraava raskaus saattaisi viedä hengen, ja lapsilta äidin.
"Toki voin valita kuoleman edessä sen että haluan lapsen - mutta minusta se osoitaa melkoista itsekyyttä ja piitaamattomuutta. Ikään kuin ainoa lapsi jolla on arvoa on se joka ei ole vielä syntynyt."
Lapset jotka ovat jo olemassa tarvitsevat äitiä, ja huolenpitoa. Lapsi joka ei ole edes saatettu vielä alulle, ei ole edes olemassa, ja ei tarvitse sitä huolenpitoakaan. Ja jos todetaan raskauden olevan niin vaarallinen, että se johtaa äidin ja lapsen kuolemaan, niin silloin on se abortti se mikä pitää tehdä, koska sillä pelastetaan ihmishenki, ja lapset eivät jää vaille turvaa.
Sterilisaatiota (lopullista) tai kohdunpoistoa pidän silloin vain vääränä, jos sen ehkäisyn voisi hoitaa muutenkin, ja tuollaisiin toimenpiteisiin ei ole pakollista ryhtyä.
Mutta ehkä se tuokin on ymmärettävä vl-näkökulmasta, ja tajuttava, että kun heillä ei ole muuta vaihtoehtoa ehkäistä, niin silloin tuokin pitää pitää oikeana ratkaisuna. Ainakin he jotka todella pitävät sitä ehkäisyä kadottavana syntinä, kaikki vl-ihmisetkään ei pidä, vaan osa ehkäiseen pillereillä tms.
"Ei ole kyse aina siitä haluaako lapsen vaan siitä mitä siitä seuraa...
Voitko sinä hyvällä omalla tunnolla kantaa vastuun kaiksita niistä seurauksista mitä siitä seuraa."
Mielestäni se on itsekkyyttä jos aina teemme niin kuin itse haluamme. Mahdollisista tulevista lapsista on osattava luopua sairauden edessä, ja ajateltava niitä jo olemassa olevia lapsia. Jos vaikka on väsynyt, masentunut, niin pitää hoitaa itsensä kuntoon silloinkin, ennenmin kun haluaa vain lisää lapsia. Mutta tuossa sairaudessa ei sterilisaatio ole pakollinen, vaan ehkäisy voidaan hoitaa muutenkin.
Olin leikattu ja toipumassa 2 vuotta ja uusintaleikkauksia ym. Hedelmällisyys säilyi ja vasta 3 vuoden päästä sanottiin, että nyt on turvallista jättää ehkäisy pois. Ei ollut aikomustakaan olla selibaatissa montaa vuotta sairauden aikana. Yritin elää mahdollisimman normaalia elämää sairaudesta huolimatta. Kamalaa jos nuorena ihmisenä olisi steriloitu sen takia että joitakin vuosia sairas.
todella tärkeä asia...
Että hoitais itsensä kuntoon. Pyrkisi hakemaan ratkaisuja ja paranemaan.
Kohdunpoisto on ainoa SRK:n hyvaksyma "toimenpide, jonka jalkeen raskaus ei ole enaa mahdollinen"!
"jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)"
Kohdunpoisto tai sitten miehen tai naisen steriiliksi tekeminen muutoin.
Vai tuleeko jollekkin mieleen joku muu tapa, jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enään mahdollinen?
Liian julma ehto mielestäni asetaan heille, jotka harkitsevat ehkäisyä tlapäisenkin sairauden, (josta ei ole varmuutta, että paraneeko vai ei) edessä.
Ei sterilisaatiossa tarvitse kohtua poistaa ellei ole muuta syytä.
Strerilisattio tehdään sitomalla munasarjoilta kohdulle tulevat kanavat. Tälläinen sterilisaatio on mahdollinen purkaa pienellä vastaleikkauksella aivan ns. päiväkirurgiassa.
Kohdunpoistoon täytyy olla jokin muu syy, kun sterilointi.
Tekisi mieli suosittaa, että saarnaajat pysyisivät siinä omassa hommassaan, eivätkä ryhtyisi tekemään lääketieteellisiä päätöksiä.
lääketieteelle vieras näkökulma. Tälläinen näkökulma osoitaa hienosti että kohtu on täysin naisen ruumista erillään oleva osa. Koska raskaus ei mitään muuta kautta voi vaarantaa naisen henkeä kuin kohdun kautta. Se on myös ainoa toimenpide joka on "mahdollinen".
Elämmekö pimeää keskiaikaa kenties?
Komentin joka oli päivämiehessä kirjoitti lääkäri. Jopa melko arvostettu lääkäri. Jos ihminen todella väitää olevansa lääkäri hän ei voi väitää että kohtu tai raskaus olisivat naisen elämästä ja elimistöstä irrallisia asioita.
Kylä todellakin lääkäriltä oletaa kykyä nähdä potilas kokonaisuutena. Raskaus voi uhata naisen henkeä montaa muutakin kautta kuin vain kohdun kautta.
Tuo tulkinta tämä lääkärin sanoista on sorvattu lähinnä tukemaan sitä ehdotonta ehkäisykantaa.
Koska todella vaikea kuvitella että lääkäri voisi vastoin valaansa ja etiikaansa iroitaa kohdun naisen kokonaisuudesta. Kohtu / raskaus / nainen eivät millään muotoa ole toisistaan eroitettavissa. Kaikki vaikutaa kaikeen. Ja tämän kyllä oletaa lääkärin ymmärtävän.
"Strerilisattio tehdään sitomalla munasarjoilta kohdulle tulevat kanavat. Tälläinen sterilisaatio on mahdollinen purkaa pienellä vastaleikkauksella aivan ns. päiväkirurgiassa."
Noinkin, jos sterilisaatiosta ei haluta lopullista, ja ajatellaan, että se halutaan joskus sitten purkaa. On siis väliaikainen ehkäisykeino tavallaan. Mutta on heitäkin jotka ovat tulleet raskaaksi vaikka munasarjat on sidottu ettei sinne niitä siimahäntiä pääsisi.
Mutta miten tuo toimenpide taas sopii SRK:n ohjeeseen joka sanoo, "jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enää mahdollinen." (Päivämies 12.10.2005)"
Koska tuo nipsuttimilla tehty sterilisaatiohan, voidaan poistaa, ja raskaus on myöhemminkin mahdollinen, jos kaikki menee hyvin. SRK taas puhuu ratkaisusta jonka seurauksena uusi raskaus ei ole enään mahdollinen.
"Kohdunpoistoon täytyy olla jokin muu syy, kun sterilointi."
Kohdunpoistoa ei tehdä muuta kun todellisen pakon edessä. Ystäväni kärsii jos jonkinlaisista vaivoista, ja jo sen ikäinen ettei lapsi ennään välttämättä siunaannu, ja on olemassa useampi aikuinen lapsi jo. Ei ole saannut kohdunpoistoa vaikka sitä on kuinka lääkäriltä pyytänyt, koska sillä poistuisi moni vaiva. Mutta lääkärin mielestä kohdun poistaminen on suurempi riski.
enää puuttuu vaan noitaroviot. Se alkaa saada varsin merkillisiä piirteitä tuo VL-uskon pelastussysteemi - kohdut pois vaan jne ..!?
Kukahan tuollaisia satuja oikein päätoimisesti keksii ja julkaisee sitten pää-äänenkannattajassa?
luvataan itsmurhapommittajille paratiisi.
Missä kulkee uskon ja fatalismin raja?
mietittävä missä mennään........?
Vl-pappi Pauli Niemelä on varoittanut Päivämiehessä uskovaisia mittaamasta uskoa lasten lukumäärällä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000031603437