yksipuolinen rakkaus

sammunut aurinko kirjoitti:

Ajan tappavuus lyö läpi selkäytimen,
pois katoaa kaikki mitä tarvitsen.
Minä olen kuin puu joka lehtensä vihreinä pudottaa,
ei näytä nujerrettua kuorta ennenkuin pimeys lankeaa.

Eilen sormiani laskiessain,
tajusin taas miten ainoa olet maailmassani.
Minä vain yksi niistä kymmenestä,
jolle annoit palan sun sydämestä.
En tajua tätä lemmen matematiikkaa,
en paljoa itsestäni piittaa,
mutta sinusta tajusin asioita jotka minusta imee pois ihmisyyttä.

Ajan tasalla olen katsomatta kelloon,
sinä taas seonnut johonkin Elluun.
Hän on nyt sinun lampaasi, suloinen kunnes pettää karvaasti.
Joillekkin puutarha on paratiisi jonne kukkia kasvattaa, toisille kaatopaikka täynnä rikkaruohojaan. Minä hengitän jo eri ilmaa kuin hän.

Ja sinä näet ehkä joskus elämän valtavan kauneuden.
Mitä on antaa sateen piestä kasvoja, mitä on antaa kauniiden sanojen leijua ilmassa.
Näet sen vielä monen muun kanssa, sillon kun minä olen vain kyyneltihkua illassa.
Vielä monta kertaa jään toiseksi,
istun kotona ja toivon että ovikelloa soittaisit, odotan toivoa paremmasta. Olet kuin kirje joka ei koskaan saavu perille,
mutta minä en koskaan lakkaa odottamasta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä