Kaksiviikkoinen marras-joulukuun 2007 vaihteessa Gambian Bakaun alueella hotellina Cape Point.
HOTELLI hyvin huollettu, "vanha" ravintolan pidolla alkanut. Osamme, kaksio, siivous todella tasokas. Hotellin ruoka hyvä ja edullinen. Samanmatkalaisista pariskunta sai ruokamyrkytyksen alussa, mutta hotelli paransi ruuan kuumennusta. Bakaun alueella silloin myös laajalti ripulia, Banjul Belly. Kannattaa varata mukaan ciprofloxacin sarjan antibioottia. Tjäreborgilla on Eurooppalaisen kanssa sopimus ja vaakutuskorvaukset maksetaan paikan päällä. Ruotsissa koulutuksen saanut lääkäri veloittaa D3000 (n.90€)vastaanotolla käynnistä.
ILMASTO erittäin miellyttävä pohjoismaiselle rannikkoalueella ainakin. Kolotukset eivät vaivanneet.
MAISEMAT kauniita ja erilaisia, käytimme matkanjärjestäjän, Tjäreborg, 1 matkan ja muutaman talvikaudet paikalla asuvan suomalaisen Anun pienryhmäretkiä.
LINTUJA runsaasti ja mahdollisuuksia lintujen tarkkailuun järjestyy.
PAIKALLISOPAAT palvelu kirjavaa. Hotellimme edustalla pöytäänsä pitävä Musa esitti mieheni kalastusretkelle sellaisen hinnan, että Thaimaassa molemmat teemme sillä hinnalla päivän snorklausretken, hintaan on sisältynyt kuljetukset satamaan ja takaisin, kahviaamiainen, lounas, hedelmiä, energiajuomia vedestä noustessa, limsoja ja jääteetä koko ajan vapaasti, snorklausvälineet ja opas/vahti 4 snorklaajaa kohti. Musan järjestämään retkeen olisi vain kuulunut päivä veneessä ja kalastusvälineitä olisi saanut käyttää, ruokaa olisi saanut ostaa laivalta. Musa järjesti klinikkakyydin vihreällä taksilla, hintaan D500, kalastusmatkallekin varmaan olisi järkännyt jonkun huippuhintaisen, josta olisi saanut välistä... Samaan aikaan tämä paikallisopas teki naapuriemme kanssa listahintaisia kaupunkiretkiä, mutta toisaalla taas pummasi rahaa matkalaisiltamme kun ei muka ollut ollenkaan töitä ja lapset tarvitsi riisiä....
KODEISSA VIERAILU, VAROKAA, VAROKAA
Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä lähdimme kävelemään supermarketiin aamukahviaineksia ostamaan. Seuraamme tuli tutunnäköinen tyyppi, Lamin, joka sanoi olevansa hotellimme työntekijä ja seuraavana päivänä lähdössä viivästyneelle häämatkalle. Hän halusi esitellä meille markkina-aluetta ja viedä meidät kotiinsa, olisi hänelle suuri kunnia. Isänsä oli kuulemma suuri uskonnollinen alueellinen päällikkö. Tämä Lamin esitteli markkina-aluetta, eri tavaroita ja tuotantoa, nostimme mielessämme hänelle annettavaa häämatkarahaa. Kotonaan esitteli vaimonsa ja kutsui sisään, tarjosi limsat. Paikalle ilmestyi toinenkin mies joka sanoi olevansa rumpali hotellimme esityksissä. Vaimo katosi ja Lamin sanoi hakevansa vieraskirjan, johon voisimme kirjoittaa nimemme, jotta voisivat moskeijassa rukoilla puolestamme kun olimme suoneet heille kunnian ja vierailimme kotonaan. Ruutuvihkossa oli nimiä joiden perässä lukuja, sitten olikin VAATIMUS D1000 per henkilö orpojen riisiä varten... Oltiin kuin surrealistisessa painajaisessa. Annoin D500 yhteensä, Laminin piti sitten käydä muka neuvottlemassa isän kanssa kun emme voineet maksaa, sitten vaatimus oli D500 per henkilö, mutta kun ei kukkarossa ollut enää kuin D120, saimme vihdoin uskomaan, ettei meiltä heru yhtään enempää. Alkoivat sitten pyytää vielä D250, että saisivat neljännessäkin riisiä ostaa, maksaisi takaisin, mutta olisi tarvittu "uhrilahja". Päästiin vihdoin lähtemään ja Lamin toisen mihen kanssa opasti takaisin isolle kadulle, selosti taasen myyntitiskejä ja tuotteita, oltiin taas eri näytelmässä. Meitä ei kuitenkaan enää viety siskon myymälään, meillä kun ei ollut rahaa... Kirjoittavat kuulemma itse niitä vihkoja, emme siis olleet ensimmäiset...
PUMMAUSTA, VÄLISTÄVETOA, VALEHTELUA
Rehellistä kerjäämmistä oli vähän. Joka kohdassa yritettiin pummata ja vetää välistä. Paikallisille kouluille oli kerjuuvihkoja joka pysäkillä. Bumsterit tulivat iholle vaikkeivät kiinni tarttuneetkaan, mutta olivat todella rasittavia, hotellilta kävelylle lähtiessä piti välillä oikein luoda uhoa, että aikoi todella kulkea ilman "ystäviä".
Tuo pummaus, välistäveto, valehtelu ja bumsterit tekevät sen, ettei tule uudelleen lähdettyä Gambiaan, elleivät saa asioita järjestykseen. Ilmastollisesti, maisemallisesti paikka olisi upea ja erilainen kohde, mutta haluan matkan rahasummalla lomakohteestanmuutakin kuin, että potuttaa ja potuttaa. Hotellit ovat tehneet ministeriötasolle vaatimuksia ainakin bumsterien osalta.
Löytyihän sieltä mukaviakin juttukumppaneita ja näkemisen arvoista. Ristiriita pitää edelleen ymmällään tuo negatiivinen on niin päällekaatuvaa, ei voi sanoa, että isehän tuppauduit, välistävedon etc kohteeksi joutumista ei yksinkertaisesti pysty välttämään.
Lisäksi:
VIEMISET; tarpeerrtomat vaatteet voi jättää, kyniä ja kirjoitusvihkoja kannattaa viedä ja antaa suoraan koululle, kaikkea näkee sitten kauppakujilla myynnissä. Miehen uudelle kaverille jätettiin otsalamppu, sähköt siellä tuotetaan generaattoreilla ja katkoksia on, ei katuvaloja. Lapsille voi myös viedä leluja ja vanhat kännykät latureineen kelpaavat myös, osaavat kyllä nyrpistelläkin. Puhelimet toimivat alueella odotettua paremmin. Tekstiviesti saattaa kuitenkin tulla 5 vuorokautta, ei siis kannata ajatella, että kaveri Suomessa on suuttunut kun ei vastaa... Köyhyys on laajaa ja kaikki tarve-esineet kelpaavat, vanhat toimivat läppärit etc, mutta lentokonekuljetus on huono vanhoille isoille näytöille. Kalastajille voi viedä verkonpaulotustarvikkeita, kaikista materiaaleista on pula. Eli jos on jotain mitä ehdottomasti haluaa, on otettava mukaan tarvikkeet....
Kahvinjuojan täytyy otta omat kahvit ja suodatinsuppilo mukaan, kaupoissa vain pikakahvia. Ei mikään ostosparatiisi ja kaikki on tuontitavaraa. Paikallistuotteita, puuesineitä ja kaftaaneja saa suht edullisesti kun jaksaa tinkiä. Paikallinen JulBrew olut on hyvää, mutta saksalaisten piti palata takaisin ylläpitämään tehdasta maallelahjoitettuna paikalliset eivät saaneet hommaa pyörimään. Hedelmiä "vähän" ja turisteilta nyhdetään hintaa, niin että Suomen hinnat tuntuvat tosi halvoilta. Käsidesiä ja hyttyskarkoitetta kannattaa varata mukaan ja myös käyttää.
LÄHTIESSÄMME Banjulin kansainvälisen lentokentän parfyymi-makeis-juoma-tupakka taxfree oli suljettu. Liikkeen ainut työntekijä oli sairastunut ja lähtenyt kotiin. Olihan se helpompaa kun tehdä kauppaa viikon vilkkaimpana kenttäpäivänä. Pummauksen huippuja, lentokenttä bussin kuski oli terminaalista koneelle kuljettavan bussin oviaukolla käsi ojossa pyytämässä rahaa, muualla kyseinen kohta on hoidettu mahdollisimman sipeästi ja kuljettajat osin jopa omassa lasikopissaan.
HOTELLI hyvin huollettu, "vanha" ravintolan pidolla alkanut. Osamme, kaksio, siivous todella tasokas. Hotellin ruoka hyvä ja edullinen. Samanmatkalaisista pariskunta sai ruokamyrkytyksen alussa, mutta hotelli paransi ruuan kuumennusta. Bakaun alueella silloin myös laajalti ripulia, Banjul Belly. Kannattaa varata mukaan ciprofloxacin sarjan antibioottia. Tjäreborgilla on Eurooppalaisen kanssa sopimus ja vaakutuskorvaukset maksetaan paikan päällä. Ruotsissa koulutuksen saanut lääkäri veloittaa D3000 (n.90€)vastaanotolla käynnistä.
ILMASTO erittäin miellyttävä pohjoismaiselle rannikkoalueella ainakin. Kolotukset eivät vaivanneet.
MAISEMAT kauniita ja erilaisia, käytimme matkanjärjestäjän, Tjäreborg, 1 matkan ja muutaman talvikaudet paikalla asuvan suomalaisen Anun pienryhmäretkiä.
LINTUJA runsaasti ja mahdollisuuksia lintujen tarkkailuun järjestyy.
PAIKALLISOPAAT palvelu kirjavaa. Hotellimme edustalla pöytäänsä pitävä Musa esitti mieheni kalastusretkelle sellaisen hinnan, että Thaimaassa molemmat teemme sillä hinnalla päivän snorklausretken, hintaan on sisältynyt kuljetukset satamaan ja takaisin, kahviaamiainen, lounas, hedelmiä, energiajuomia vedestä noustessa, limsoja ja jääteetä koko ajan vapaasti, snorklausvälineet ja opas/vahti 4 snorklaajaa kohti. Musan järjestämään retkeen olisi vain kuulunut päivä veneessä ja kalastusvälineitä olisi saanut käyttää, ruokaa olisi saanut ostaa laivalta. Musa järjesti klinikkakyydin vihreällä taksilla, hintaan D500, kalastusmatkallekin varmaan olisi järkännyt jonkun huippuhintaisen, josta olisi saanut välistä... Samaan aikaan tämä paikallisopas teki naapuriemme kanssa listahintaisia kaupunkiretkiä, mutta toisaalla taas pummasi rahaa matkalaisiltamme kun ei muka ollut ollenkaan töitä ja lapset tarvitsi riisiä....
KODEISSA VIERAILU, VAROKAA, VAROKAA
Viimeisenä kokonaisena matkapäivänä lähdimme kävelemään supermarketiin aamukahviaineksia ostamaan. Seuraamme tuli tutunnäköinen tyyppi, Lamin, joka sanoi olevansa hotellimme työntekijä ja seuraavana päivänä lähdössä viivästyneelle häämatkalle. Hän halusi esitellä meille markkina-aluetta ja viedä meidät kotiinsa, olisi hänelle suuri kunnia. Isänsä oli kuulemma suuri uskonnollinen alueellinen päällikkö. Tämä Lamin esitteli markkina-aluetta, eri tavaroita ja tuotantoa, nostimme mielessämme hänelle annettavaa häämatkarahaa. Kotonaan esitteli vaimonsa ja kutsui sisään, tarjosi limsat. Paikalle ilmestyi toinenkin mies joka sanoi olevansa rumpali hotellimme esityksissä. Vaimo katosi ja Lamin sanoi hakevansa vieraskirjan, johon voisimme kirjoittaa nimemme, jotta voisivat moskeijassa rukoilla puolestamme kun olimme suoneet heille kunnian ja vierailimme kotonaan. Ruutuvihkossa oli nimiä joiden perässä lukuja, sitten olikin VAATIMUS D1000 per henkilö orpojen riisiä varten... Oltiin kuin surrealistisessa painajaisessa. Annoin D500 yhteensä, Laminin piti sitten käydä muka neuvottlemassa isän kanssa kun emme voineet maksaa, sitten vaatimus oli D500 per henkilö, mutta kun ei kukkarossa ollut enää kuin D120, saimme vihdoin uskomaan, ettei meiltä heru yhtään enempää. Alkoivat sitten pyytää vielä D250, että saisivat neljännessäkin riisiä ostaa, maksaisi takaisin, mutta olisi tarvittu "uhrilahja". Päästiin vihdoin lähtemään ja Lamin toisen mihen kanssa opasti takaisin isolle kadulle, selosti taasen myyntitiskejä ja tuotteita, oltiin taas eri näytelmässä. Meitä ei kuitenkaan enää viety siskon myymälään, meillä kun ei ollut rahaa... Kirjoittavat kuulemma itse niitä vihkoja, emme siis olleet ensimmäiset...
PUMMAUSTA, VÄLISTÄVETOA, VALEHTELUA
Rehellistä kerjäämmistä oli vähän. Joka kohdassa yritettiin pummata ja vetää välistä. Paikallisille kouluille oli kerjuuvihkoja joka pysäkillä. Bumsterit tulivat iholle vaikkeivät kiinni tarttuneetkaan, mutta olivat todella rasittavia, hotellilta kävelylle lähtiessä piti välillä oikein luoda uhoa, että aikoi todella kulkea ilman "ystäviä".
Tuo pummaus, välistäveto, valehtelu ja bumsterit tekevät sen, ettei tule uudelleen lähdettyä Gambiaan, elleivät saa asioita järjestykseen. Ilmastollisesti, maisemallisesti paikka olisi upea ja erilainen kohde, mutta haluan matkan rahasummalla lomakohteestanmuutakin kuin, että potuttaa ja potuttaa. Hotellit ovat tehneet ministeriötasolle vaatimuksia ainakin bumsterien osalta.
Löytyihän sieltä mukaviakin juttukumppaneita ja näkemisen arvoista. Ristiriita pitää edelleen ymmällään tuo negatiivinen on niin päällekaatuvaa, ei voi sanoa, että isehän tuppauduit, välistävedon etc kohteeksi joutumista ei yksinkertaisesti pysty välttämään.
Lisäksi:
VIEMISET; tarpeerrtomat vaatteet voi jättää, kyniä ja kirjoitusvihkoja kannattaa viedä ja antaa suoraan koululle, kaikkea näkee sitten kauppakujilla myynnissä. Miehen uudelle kaverille jätettiin otsalamppu, sähköt siellä tuotetaan generaattoreilla ja katkoksia on, ei katuvaloja. Lapsille voi myös viedä leluja ja vanhat kännykät latureineen kelpaavat myös, osaavat kyllä nyrpistelläkin. Puhelimet toimivat alueella odotettua paremmin. Tekstiviesti saattaa kuitenkin tulla 5 vuorokautta, ei siis kannata ajatella, että kaveri Suomessa on suuttunut kun ei vastaa... Köyhyys on laajaa ja kaikki tarve-esineet kelpaavat, vanhat toimivat läppärit etc, mutta lentokonekuljetus on huono vanhoille isoille näytöille. Kalastajille voi viedä verkonpaulotustarvikkeita, kaikista materiaaleista on pula. Eli jos on jotain mitä ehdottomasti haluaa, on otettava mukaan tarvikkeet....
Kahvinjuojan täytyy otta omat kahvit ja suodatinsuppilo mukaan, kaupoissa vain pikakahvia. Ei mikään ostosparatiisi ja kaikki on tuontitavaraa. Paikallistuotteita, puuesineitä ja kaftaaneja saa suht edullisesti kun jaksaa tinkiä. Paikallinen JulBrew olut on hyvää, mutta saksalaisten piti palata takaisin ylläpitämään tehdasta maallelahjoitettuna paikalliset eivät saaneet hommaa pyörimään. Hedelmiä "vähän" ja turisteilta nyhdetään hintaa, niin että Suomen hinnat tuntuvat tosi halvoilta. Käsidesiä ja hyttyskarkoitetta kannattaa varata mukaan ja myös käyttää.
LÄHTIESSÄMME Banjulin kansainvälisen lentokentän parfyymi-makeis-juoma-tupakka taxfree oli suljettu. Liikkeen ainut työntekijä oli sairastunut ja lähtenyt kotiin. Olihan se helpompaa kun tehdä kauppaa viikon vilkkaimpana kenttäpäivänä. Pummauksen huippuja, lentokenttä bussin kuski oli terminaalista koneelle kuljettavan bussin oviaukolla käsi ojossa pyytämässä rahaa, muualla kyseinen kohta on hoidettu mahdollisimman sipeästi ja kuljettajat osin jopa omassa lasikopissaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Just tätä se on siellä. Jokaisella on mielessä, miten voisi hyötyä tästäkin turistista ja keinot ovat mitä uskomattomampia. Kun on "tilanteessa", hämmennys ja epäusko on niin suuri, että antaa jotain, päästäkseen tilanteesta ja paikalta pian pois. Itse sain vakavan taudin Cape Point hotellista marraskuussa, tauti jatkuu edelleen.
Voi kyrsä!!Miten te voitte uskoa kaiken maailman valheita ja myöntyä jokaiseen keräykseen!!!Kyllähän suomikin on onnenonkijoita pullollaan.
Katsoimme reissulla kun porukka kertoi mitä ihmeellisimpiä tarinoita häistä ym ja hullut kaivaa kuvetta!!MIKSI!!Anatteko myös suomessa kaikille jotka pyytää?Voin laittaa tilinumeroa sillä otan mielellään lahjoituksia vastaan. Itse menen takaisin ja vien muutamalle kaverille vanhat kännyt eli en aivan pihi itsekään ole, mutta joku äly sentään. Tsemppiä vaan kaikille ja järki käteen!!!!!!!!!
sama kaveri larim tuli kertomaan samaa tarinaa meille vähän ennen supparia 07 helmikuussa.Arvasimme heti, että kaveri on huijari ja käskimme pois.Lähti kyllä aika helposti pois.
paikallinen kaveri kertoi, että hotellit yrittää saada yksinoikeuden "oppaisiin"-hotellit saisi vedettyä välistä kalliimpien oppaiden kanssa.
Tutustuimme yhteen epäviralliseen oppaaseen ja kävimme hänen kotonaan ja kaikilla reissuilla mihin tarvittiin opas.Ei mitään ongelmaa heidän kanssa-olisivat tarjonneet ruuankin,mutta kieltäydyimme.
saimme kulkea suhteellisen rauhassa kun tiesivät, että meillä oli opas.
Köyhissä maissa saa olla tarkkana eikä liian hyväuskoinen.Ei ne viralliset oppaatkaan kaikki ole ihan asiallisia. Epävirallinen oppaamme ei pyytänyt mitään eikä vaatinut kiskuri hintoja.
Ilmasto oli myös mielestäni erittäin hyvä suomalaiselle.Itse voisin ehkä joskus mennä uudestaankin sinne, mutta ymmärrän hyvin näkemyksesi.
Kaikki vihkot mitä ne näyttää lahjoituksista on hämäystä, että turisti antaisi rahan.
Kalasatamassa annoimme ehkä n. 2€ ...listoille oli laitettu isoja summia .....ei saa antaa periksi.
kiikkustuolissa muistella.
Meilläkin kävi sama homma, en tiedä oliko sama ukko? Satamasta lyöttäytyi seuraan (saatiin samalla ilmainen? opastettu kierros satamassa). Samat jutut mitä teilläkin! Kyllähän se otti päähän illalla, mutta seuraavana päivänä nauratti jo aika tavalla! 15 egeä meni, mutta hei sillähän saa vissiin kaksi pullakahvia Suomessa! Vanhemmat lomailijat olivat vain kateellisia, kun kerroimme seikkailustamme, halusivat seuraavalla kerralla mukaan, kun itselle ei ollut tapahtunut mitään niin jännittävää!!!
Aina, kun katsomme äijän kuvaa barracudoineen pääsee remakka nauru!!! Kokemuksia, kokemuksia niitä saatiin myös, kun äijä irtautuessamme lupasi järjestää meille taksin 10 dalasilla ja jokainen siellä käynyt tietää etteihän se onnistu. Pääsimme matkustamaan paikallisella linja-autolla ja huhuhuh sitä menoa! Perille kuitenkin päästiin mihin haluttiinkin!
Mitä olisikaan jäänyt kokematta ellei paikalliset olisi niin AVULIAITA????
näin on seuraavana päivänä jo riitti huumoria mihin taas lähdetään.....
Mielenkiintoista tarinaa ja varmaankin totta. Itse emme joutuneet tuommoisen huijauksen kohteeksi. Oli ihan kiva matka, mutta kyllä se turisteilta kiskominen ärsytti. Kunpa gambialaiset ymmärtäisivät, että ne saa jos ei huijaa. Eli jos taksi maksaa 20 dalasia, annan mielelläni vaikka 50, kun on niin halpaa. Mutta kun pyynti on 200 samasta matkasta, alkaa ärsyttää moinen kusetus. Me mentiin paikallisen bumsterin kanssa monesti taksilla 5 dalasia/nuppi. Se on paikallisten hinta lyhyestä taksikyydistä. Sillä ei tosin hotellin pihaan pääse... Sama hinta on tanga-tangassa.
Tosiaan town trip (?) taksin kun ottaa esim. Senegambia - Shell ( Kairaba av. päässä) pääsee hintaa 5 dalasia...Toisen vitosen (ja useimmiten taksin vaihto toiseen) kun maksaa, pääsee Shelliltä vaikka Westfield Junctionille asti. Ja taksista voi jäädä kyydistä siis milloin haluaa, ei tarvii "perille" asti mennä, kunhan oikea suunta vaan. Bussit myös sen vitosen ja todella helppoa käyttää, ei pääse eksymään kun osaa rahapojalta kysyä, mihin mennään. ;) Serrekundasta Banjuliin maksoi 6 dalasia.
Muistatteko kun yhdessä välin "perinteisissä" rantalomakohteissa oli aina niitä asuntokauppiaita yms. jotka yrittivät huijata turisteja? Niitä löytyy edelleen...tämä on sama homma. KAIKKIALLA, missä turismi on elinkeino, näitä löytyy. Puhutaan vaan hieman vaarattomammista summista kuin nuo asuntokaupat ym. En ole kuullut kuitenkaan että ketään huumattaisiin tms. ja sitten huijattaisiin rahaa. Järkihän saa olla mukana lomallakin.
Hyvä on kuitenkin täällä varoitella kaikesta. Ainut paikka missä en ole mitään tämänkaltaista tavannut oli Azorit, voin siis suositella matkaa sinne niille, joita tällainen pelottaa.
On viisautta etukäteen ottaa selvää mitä mikäkin maksaa. Itse olen ollut reissussa niin että ystäväni maksoi mielellään noin kymmenkertaisen hinnan kuin minä kaikesta lomallaan afrikassa (tuolloin eri maa kuin gambia) koska koki ettei kehtaa tingata kun toiset ovat niin köyhiä...eli kukin meistä tyylillään ;)