Täällä ihmiset ovat niin kieroon kasvaneita ja sulkeutuneita.
Ystävystyminen on täysin mahdotonta.
Aina katotaan vinoon ja erilaisuuksia ei suvaita.
Mikä teitä ihmiset vaivaa, onko kylmyys jäädyttänyt aivoistanne sen lohkon, johon kuuluu empatia ja toisen ihmisen kunnioittaminen?
Ystävystyminen on täysin mahdotonta.
Aina katotaan vinoon ja erilaisuuksia ei suvaita.
Mikä teitä ihmiset vaivaa, onko kylmyys jäädyttänyt aivoistanne sen lohkon, johon kuuluu empatia ja toisen ihmisen kunnioittaminen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muutin Lappiin takaisin oltuani 30 vuotta maailmalla ja ymmärrän sinua täysin.
Ihmiset ovat täällä kovin sulkeutuneita ja kaikkien pitää olla tehtyjä saman mallin mukaisesti.
Erilaisia ajatuksia tai uusia henkilöitä ei suvaita ja heidät eristetään.
Missä päin asustelet?
Minulla asiasta on kyllä vähän erilaisia kokemuksia. Tai mielipiteeni tietenkin saattaa olla vähän puolueellinen kun itsekin olen kieroon kasvanut ja sulkeutunut lappalainen ;-).
Uskoisin kuitenkin, että ystävystyminen on vaikeaa muuallakin. Erilaisuus haittaa luonnollisestikin pienillä paikkakunnilla enemmän ja mikäli vielä kaiken lisäksi itse sitä korostat saattaa toisista tuntua, että sinä olet se tunteeton tyyppi... ystävystymiseen tarvitaan kuitenkin kaksi osapuolta.
Ehkei kuitenkaan kieroon kasvaneita vaan samaan muottiin kasvatettuja tiukkapipoja tai jotain sellaista. Olen samaa mieltä siitä, ettei erilaisuutta hyväksytä missään muodossa. Jokainenhan meistä tuntee olevansa jollain tapaa "erilainen".
Minullakaan ei noita ystäviä ole, enkä enää edes välitä. Hyvänpäivän tuttuja riittää, mutta siinä kaikki.
terv.
Lappilainen
Tietenkin erilaisuus korostuu enemmän pienillä paikkakunnilla, mutta kun aattellee just esim. Lappia, niin pienten paikkojen asukasvaihtelevuus on olematonta.
Uusia, outoja ihmisiä ei tuu lisää, "samat, vanhat tutut" vain lisääntyvät keskenään.
Ehkä se mikä vaivaa onkin ennakkoluulojen periytyminen, ihan tosi.
Kun samassa kylässä on asuttu vuosikymmeniä, saattaa jonkun isoisän tai isän "erilaisuus", siirtyä ihmisten silmissä myös lapseen, vaikka
lapsi olisikin ns. "normaali".
Sitten yksinäisyyskin on todellista, ehdotonta.
Ihmisten ajattelutapaa ei voi muuttaa, sillä se sikiää suvun mukana. Ja kun uusia naamoja ei ympäristössä pyöri, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yksinäisyys.
Mun mielestä yksinäisyys kaupungeissa, suurilla paikkakunnilla ei ole todellista, sillä se tietynlainen "anonyymi-minä" tarjoaa täysin erilaisia mahdollisuuksia myös ihmissuhteiden suhteen, niiden saamiseen ja ylläpitämiseen.
Lappi on paratiisi Nurmijärveen verrattuna jossa asuin ennen. Lapissa ollaan paljon avoimempia uusille ihmisille ja ystäville.