Mielipiteitä koirani käytökseen

Itse mietin myös, että olisiko koiralla ollut tarkoituksena alkaa alistamaan lasta astumalla.
Lapsi kun oli kipeänä ja pieni, niin ehkä koira katsoi tämän "heikoimmaksi" porukassa ja täten yritti sitten pönkittää asemaansa korkeammalle. Tarkoitatko näin?
Mutta toisella "päällekäymis" yrityksellä koira yritti kasvoihin...

Tuota pelkäämistä mietin myös, täällä kun oli noita varhaispaukuttelijoita uutena vuotena ja sitten lapsen kiljuminen ynnättynä olisi voinut saada koiran kunnolliseen pelkotilaan, mutta koira käyttäytyi muutoin uutena vuotena ihan rauhallisesti paukuttelu aikoja lukuunottamatta.

totuus vaan on se, että harvat lapset sopii koirien kanssa yhteen. Lapset on hulluja eikä osaa käyttäytyä vaikka kuinka yrittäis opettaa.

Lapsi oli kokoajan kanssamme. Eteisessä riisuuduttuaan hän juoksi olohuoneeseen jossa jatkoi juoksenteluaan sohvien, pöytien tms. Kehotuksistani huolimatta. Tästä hän jatkoi juuri matkaa juosten kiljuen koiran ohitse takaisin eteiseen jolloin koira lähti perään ja pysäytti lapsen eteiseen naulakon kohdalle takkien alle. Tarkkaan emme nähneet mitä tapahtui juuri tuon takkirysäkän takia, mutta huomasimme kyllä koiran "tökkäisevän" lasta kuonollaan kasvoihin. Hetkeä myöhemmin löytyi juuri tämä korvassa oleva naarmu.

Toki juttelimme lapsen kanssa tästä myöhemmin, ja hän alkoikin itkemään vasta silloin kun haava oli huomattu, eli kun näki että tulee verta. Lapsi itse sanoi että koira nuolaisi. Mutta vaikuttaa siltä että tämä villin oloinen poikalapsonen hieman kaunisteli asiaa ja ollessaan ekaa kertaan meillä kylässään taisi hieman ujostellakkin.

Mietin itsekseni myös tuota lyömis/tökkimis juttua koiraa kohtaan. Itse en kyllä huomannut mitään, mutta tosiaan tuo tilanne naulakon takkien alla meni hieman sivuun, joten olisihan siinäkin jotain voinut tapahtua...

... kirjoitti:

totuus vaan on se, että harvat lapset sopii koirien kanssa yhteen. Lapset on hulluja eikä osaa käyttäytyä vaikka kuinka yrittäis opettaa.

Olimme aattona mieheni vanhemmilla kylässä ja mukanamme oli koiranpentumme. Pentu oli normaaliin tapaan iloinen ja leikkisä, ja halukas tutustumaan uusiin ihmisiin.

No, kylään tuli lapsi. Tämä pieni tyttö ei kuulema koskaan ollut ollut tekemisissä koirien kanssa, ja siltä se näyttikin alussa.

Tyttö pelkäsi koiraa kuin kuolemaa, juoksi sitä karkuun ja vaikka kielsin kuinka juoksemasta ja pyysin häntä tutustumaan koiraan, niin tyttö alkoi välittömästi puistelemaan päätään eikä suostunut edes koskea koiraan minun sitä kiinni pitäessä.

Koiramme oli sitten illan mittaan ollut muka tooosi ilkeä; se oli purrut tyttöä useaan otteeseen. Katsoimme jälkiä mutta mitään ei löytynyt, joten arvasin, että pentu oli tarttunut tyttöä paidanhelmasta tämän juostessa karkuun, jonka pentu oli kai tulkinnut heti leikkimiseksi.

Kaiken kukkuraksi koiramme oli ollut silmieni alla kaiken aikaa ja totellut myös lähtemästä tytön perään. Loppuilta menikin tosi v*tutuksessa, kun tämä kääpiö meinasi kiivetä joulukinkun viereen istumaan koiran takia, joka ihmetteli tytön omituista käytöstä ja olisi halunnut kovasti tutustua.

Ihmettelin myös sitä, miksi vanhemmat eivät laittaneet pikku lutuputupalleroistaan kuriin ja istumaan nätisti paikoillaan ja tutustua koiraan rauhassa. Joo ei, vaan aina kun koira tuli lähellekään tyttöä, se piti työntää sivuun tai pois, vaikka vanhemmat tykkäsivät koirasta kovasti.

Oleskelin mielelläni vain pihalla pennun kanssa, kun oma vauvani kerran oli niin kamala ja sitä ei tyylillä voinut edes näköpiiriin päästää, tai prinsessa olisi taatusti saanut tuolla iällä sydärin.

Jopas sattui sopivasti kirjoitti:

Olimme aattona mieheni vanhemmilla kylässä ja mukanamme oli koiranpentumme. Pentu oli normaaliin tapaan iloinen ja leikkisä, ja halukas tutustumaan uusiin ihmisiin.

No, kylään tuli lapsi. Tämä pieni tyttö ei kuulema koskaan ollut ollut tekemisissä koirien kanssa, ja siltä se näyttikin alussa.

Tyttö pelkäsi koiraa kuin kuolemaa, juoksi sitä karkuun ja vaikka kielsin kuinka juoksemasta ja pyysin häntä tutustumaan koiraan, niin tyttö alkoi välittömästi puistelemaan päätään eikä suostunut edes koskea koiraan minun sitä kiinni pitäessä.

Koiramme oli sitten illan mittaan ollut muka tooosi ilkeä; se oli purrut tyttöä useaan otteeseen. Katsoimme jälkiä mutta mitään ei löytynyt, joten arvasin, että pentu oli tarttunut tyttöä paidanhelmasta tämän juostessa karkuun, jonka pentu oli kai tulkinnut heti leikkimiseksi.

Kaiken kukkuraksi koiramme oli ollut silmieni alla kaiken aikaa ja totellut myös lähtemästä tytön perään. Loppuilta menikin tosi v*tutuksessa, kun tämä kääpiö meinasi kiivetä joulukinkun viereen istumaan koiran takia, joka ihmetteli tytön omituista käytöstä ja olisi halunnut kovasti tutustua.

Ihmettelin myös sitä, miksi vanhemmat eivät laittaneet pikku lutuputupalleroistaan kuriin ja istumaan nätisti paikoillaan ja tutustua koiraan rauhassa. Joo ei, vaan aina kun koira tuli lähellekään tyttöä, se piti työntää sivuun tai pois, vaikka vanhemmat tykkäsivät koirasta kovasti.

Oleskelin mielelläni vain pihalla pennun kanssa, kun oma vauvani kerran oli niin kamala ja sitä ei tyylillä voinut edes näköpiiriin päästää, tai prinsessa olisi taatusti saanut tuolla iällä sydärin.

Lue lisää

Ihan samaan tyyliin meni meilläkin uutena vuotena.
Meidän koira tosin on nelivuotias.
Sen takia tänne kirjoittelen, koska haluan olla koiran puolella tässä asiassa ja ymmärtää paremmin miksi näin kävi, ja siksi juuri kaipaankin muiden mielipiteitä/ kokemuksia.

"Tyttö pelkäsi koiraa kuin kuolemaa, juoksi sitä karkuun ja vaikka kielsin kuinka juoksemasta ja pyysin häntä tutustumaan koiraan, niin tyttö alkoi välittömästi puistelemaan päätään eikä suostunut edes koskea koiraan minun sitä kiinni pitäessä."
NÄIN MYÖS MEILLÄ KÄVI.


Pidin myös koiraani kaulapannasta kiinni ja koira istui nätisti paikoillaan tutustuakseen lapseen, mutta lapsi ei tästäkään huolimatta halunnut tulla tekemään tuttavuutta koiran kanssa. Tottakai koira on kiinnostunut ihmisestä joka pakoilee ja juoksee karkuun. Koira myös vaistoaa pelon varsin hyvin ja osaa ottaa siitä hyödyn irti. Enkä edes muista monestiko pyysin lasta ettei juoksisi ja kiljuisi...

Koira piti tietenkin pistää meillä myös pois, ja minun uusivuosi meni sitten koirien parissa erillisessä huoneessa, sillä olen muutoinkin sitä vastaan että koira suljetaan arkielämän touhuista erilleen. Tässä tilanteessa se oli tietenkin pakollistakin...

Jopas sattui sopivasti kirjoitti:

Olimme aattona mieheni vanhemmilla kylässä ja mukanamme oli koiranpentumme. Pentu oli normaaliin tapaan iloinen ja leikkisä, ja halukas tutustumaan uusiin ihmisiin.

No, kylään tuli lapsi. Tämä pieni tyttö ei kuulema koskaan ollut ollut tekemisissä koirien kanssa, ja siltä se näyttikin alussa.

Tyttö pelkäsi koiraa kuin kuolemaa, juoksi sitä karkuun ja vaikka kielsin kuinka juoksemasta ja pyysin häntä tutustumaan koiraan, niin tyttö alkoi välittömästi puistelemaan päätään eikä suostunut edes koskea koiraan minun sitä kiinni pitäessä.

Koiramme oli sitten illan mittaan ollut muka tooosi ilkeä; se oli purrut tyttöä useaan otteeseen. Katsoimme jälkiä mutta mitään ei löytynyt, joten arvasin, että pentu oli tarttunut tyttöä paidanhelmasta tämän juostessa karkuun, jonka pentu oli kai tulkinnut heti leikkimiseksi.

Kaiken kukkuraksi koiramme oli ollut silmieni alla kaiken aikaa ja totellut myös lähtemästä tytön perään. Loppuilta menikin tosi v*tutuksessa, kun tämä kääpiö meinasi kiivetä joulukinkun viereen istumaan koiran takia, joka ihmetteli tytön omituista käytöstä ja olisi halunnut kovasti tutustua.

Ihmettelin myös sitä, miksi vanhemmat eivät laittaneet pikku lutuputupalleroistaan kuriin ja istumaan nätisti paikoillaan ja tutustua koiraan rauhassa. Joo ei, vaan aina kun koira tuli lähellekään tyttöä, se piti työntää sivuun tai pois, vaikka vanhemmat tykkäsivät koirasta kovasti.

Oleskelin mielelläni vain pihalla pennun kanssa, kun oma vauvani kerran oli niin kamala ja sitä ei tyylillä voinut edes näköpiiriin päästää, tai prinsessa olisi taatusti saanut tuolla iällä sydärin.

Lue lisää

Kuulostaa tutulta.... Viime kesänä mökkivieraiksi tuli lapsiperhe (5v ja 3v lapset) ja nämä muksut eivät olleet paljoa olleet koirien kanssa tekemisissä. Koiramme oli tuolloin n.5kk ja se on erittäin ihmisrakas ja sosiaalinen tapaus.

No lapset koiran nähtyään lähtivät kiljuen juoksemaan karkuun ja nostelivat käsiä ilmaan ja tämänhän pentu tietenkin tulkitsi leikkiinkutsuksi ja lähti laukkaamaan perään, yritti hyppiä päälle ja kurkotella käsiä. Mielessäni jo ajattelin että siitä viikonlopusta tulee painajaismainen kaaos!

Rauhoitimme sitten tilanteen ottamalla lapset "puhutteluun" kertoen, että moinen toiminta vain yllyttää pentua ajamaan heitä takaa, koska se ei ymmärrä ettei kyse olekaan leikkiinkutsusta. Pyysin lapsia pysähtymään, laskemaan kädet alas ja antaa pennun haistella rauhassa. Näytin myös miten pentua voi hieman kouluttaa namien avulla jne.
Tämän kun lapset tajusivat, tuli niistä pennun bestiksiä ja lopun viikonloppua "kouluttivatkin" sitten pentuamme ja leikkivät sen kanssa kuin olisivat ikänsä olleet koirien kanssa tekemisissä.

Tuollaiset tilanteet ovat hankalia senkin takia kun kyseessä eivät ole omat lapset. Toisten lapsia kun alkaa komentelemaan, saa hyvin äkkiä vanhempien vihat niskaansa.... Mutta tässä meidän tapauksessa muksut onneksi itse hiffasivat mitä tekivät väärin ja viikonloppu sujui sitten alkukankeuden jälkeen ihan jouhevasti.