omalle puolisolleen?
Takana pitkä liitto ja kaikki perusasiat hyvin.
Kuitenkin..minä ihastuin.
Tahtomattani,suunnittelematta mitään.Niin vain kävi.
Nyt ahdistaa ja tuntuu kuin välillämme olisi joku salaisuuden muuri.Tekisi mieli avautua.
Uskoisiko hän,että mitään ei koskaan tapahtunut?
Takana pitkä liitto ja kaikki perusasiat hyvin.
Kuitenkin..minä ihastuin.
Tahtomattani,suunnittelematta mitään.Niin vain kävi.
Nyt ahdistaa ja tuntuu kuin välillämme olisi joku salaisuuden muuri.Tekisi mieli avautua.
Uskoisiko hän,että mitään ei koskaan tapahtunut?
Vastaukset 13
Vanhimmat
En usko, että koskaan kerron. En halua turhaan satuttaa.
http://www.city.fi/artikkeli/Rakkauden+kymmenen+k%E4sky%E4/208/
hesarin etusivulle!!Ihastunut kusettajaan, kusettaja jätti ja sitten vielä omakin jätti! Jes!!
en haluaisi kuulla siitä, mutta jos hän nyt niin typerä olisi, että sillä vielä minuakin rasittaisi, niin mikäs siinä auttaisi...
kaiken anteeksi, koska rakastan häntä. Myös uskottomuuden, koska ihminen tosiaankin on vielä tunteva olio papin aamenenkin jälkeen.
toiselle ospauolelle. Ei hän voinut olla näkemättä? Hän kysyi minulta silloin, kun jotain tapahtui mistä on kyse? En sitä silloin hoksannut, mutta kävimme asian läpi. Kyllä hän oli ymmärtäväinen
ymmärtäväisiä...
kauan oltu yhdessä, sen kun toinen on ihastunut, mutta sitä vaan odottaa, että se menee ohi. Pitäisi asua eristettynä muusta maailmasta, jos voisi välttyä ihastuksilta normaalina ihmisenä. Sitten on eri asia, jos oikein varta vasten lähtee etsimään itselleen ihastusta.
suhde perustuu luottamukseen.
parisuhteessa elävillekin. Ne on vaan ajatuksia ja ei kaikkia ajatuksiansa tarvi toiselle kertoa.
Pitkän liiton salaisuus ei ole tunteiden vankila.
Olen vakiintuneessa parisuhteessa, melkein 10 vuoden seurustelu takana. kaikki periaatteessa hyvin, mutta ihastuin täysin erääseen ihmiseen...siinä on vaan sitä jotain..en tiedä pitäisikö odottaa että tämä menee ohi vai tehdä jotain asialle.. olen miettinyt kovasti sitä että kertooko se jotain omasta suhteesta jos menee tällä tavalla ihastumaan johonkin toiseen ihmiseen vai onko se asia joka tapahtuu väistämättä kaikille jossain vaiheessa parisuhdetta..?
mitään. Voidaan olla rehellisiä. Eli toisin sanoen. Kaikkein parhainkin parisuhde, sanotaan about muutaman yhdessäolovuoden jälkeen haalistuu, ja siitä katoaa se hehku, mikä oli, kun rakastuttiin. Siinä vaiheessa puolisot haluavat omaakin tilaa ja etsitään, ei vain yhteistä elämää, vaan myös omaa itsenäistä elämää. Ei haluta vaan roikkua toisessa kiinni. Jos hellyyden osoitukset jäävät tässä myös vähemmälle, on vaara, että niitä etsitään muualta, ja ihastutaan.
Mietit, kannattaako odottaa, että ihastus menee ohi. Suosittelen:). Ei kannata tuhota parisuhdetta ja rikkoa kotia ihastuksen takia. Järjestys se olla pitää!
selittää järkeviä. Teoriassa kaikki on NIIN helppoa, käytäntö voikin olla aiiivan eri juttu. Nämä on henk.koht.juttuja, eikä lakikirjalla voi ketään mennä pamauttamaan päähän.
Olisi helppoa viedä kunnialla elämä läpi, jos ei olisi niitä halavatun tunteita! Järki-tunteet, tunteet-järki, tulee kaistapäiseksi vähemmästäkin mietiskelystä! Siispä paras unohtaa itsensä ja ajatella lähimpiään!
Niin, ja taas kerran unohtaa itsensä?! But why!? Siksi, että tosionni perustuu siihen, että asettaa toisen onnen oman onnen edelle.