Tilanne on seuraava: Veljeni on käyttänyt erilaisia hänelle määrättyjä mielialalääkkeitä nyt jo puolisen vuotta. Virallista diagnoosia hänellä ei ole. Tällä hetkellä hänen elämänsä on aivan sekaisin. Hänen päihteiden käyttönsä on lisääntynyt, hän on todella agresiivinen, tekee aivan uskomattomia tempauksia (esim. tuhlaa rahansa miten sattuu, elää kuin viimeistä päivää eikä välitä huomisesta). Hänen persoonallisuutensa on muuttunut aivan täysin, eikä hän itse näe tilanteessa mitään väärää. Joka päivä on vaan sitä kauhistelua mitä hän seuraavaksi keksii. Aivan kuin hän eläisi jossain unimaailmassa jossa hän pystyy mihin vaan.
Olemme perheemme kanssa keinottomia. Olemme yrittäneet hänelle puhua ym, mutta hän ei usko tarvitsevansa apua, vaikka ymmärtääkin että kaikki hänellä ei ole kunnossa. Hän ikään kuin uskoo asioiden selviävän omalla painollaan. Olemme jo alkaneet pelätä, että hän tuhoaa todella elämänsä tuolla käytöksellä jos häntä ei saada pysäytettyä. Hän vain koko ajan höyryää eteenpäin mitä ihmeellisimmillä suunnitelmilla, eikä pysty kohtaamaan ns. tavallista elämää.
Mitä siis voimme tehdä? Mistä apua? Johtuuko tämä väärästä lääkityksestä? miten saamme hänet uskomaan että hän tarvitsee apua. Kiitoksia asiallisista vastauksista.
Olemme perheemme kanssa keinottomia. Olemme yrittäneet hänelle puhua ym, mutta hän ei usko tarvitsevansa apua, vaikka ymmärtääkin että kaikki hänellä ei ole kunnossa. Hän ikään kuin uskoo asioiden selviävän omalla painollaan. Olemme jo alkaneet pelätä, että hän tuhoaa todella elämänsä tuolla käytöksellä jos häntä ei saada pysäytettyä. Hän vain koko ajan höyryää eteenpäin mitä ihmeellisimmillä suunnitelmilla, eikä pysty kohtaamaan ns. tavallista elämää.
Mitä siis voimme tehdä? Mistä apua? Johtuuko tämä väärästä lääkityksestä? miten saamme hänet uskomaan että hän tarvitsee apua. Kiitoksia asiallisista vastauksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"elää kuin viimeistä päivää eikä välitä huomisesta"
Eikös ne viisaat aina sano että jokainen päivä pitää elää kuin se olisi viimeinen?
niitä viisaiden sanomisia ei ole tarkoitettu tulkittavaksi nyky-yhteiskunnan vallitsevasta näkökulmasta käsin?
kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön eli maanis-depressiivisyyteen. Kaikki nuo oireet (päihteiden käyttö, aggressiivisuus, varomattomuus, ärtyvyys, "tempaukset", holtittomuus, vastuuttomuus, sairaudentunnottomuus, kaikkivoipaisuuden tunne jne) ovat hyvin tyypillisesti maanisuuden oireita.
Tiedätkö, minkälaiseen ongelmaan veljesi on mielialalääkkeitä syönyt? Joillekin potilaille käy niin, että heille määrätään lääkkeitä masennukseen, ja lääkket vaikuttavat ikäänkuin liian voimakkaasti, jolloin tuloksena on maanisuutta ja juuri kuvailemasi kaltaisia oireita. Potilaat myös usein tällöin lopettavat terapiassa ja seurannassa käynnin luullen tulleensa terveeksi ja olevansa loistokunnossa.
Maaniselle ihmiselle on todella vaikea puhua mitään järkeä, koska hän tuntee olevansa "elämänsä kunnossa." Tiedän tämän omasta lähipiiristäni. Hän voi kuitenkin aiheuttaa paljon vahinkoa itselleen ja ympäristölleen, käyttää päihteitä, hankkiutua taloudellisiin ongelmiin, irtosuhteisiin ja vaarallisiin tilanteisiin tai kehitellä päättömiä suunnitelmia joilla ei ole toivoakaan toteutua. Olisi siis tärkeää, että asialle voitaisiin tehdä jotakin ajoissa.
Koittakaa edelleen puhua veljellesi ja vedota häneen, että hän suostuisi lähtemään hoitoon. Onko teillä yleensä hyvät suhteet häneen? Voisitte myös ottaa yhteyttä johonkin hänen kavereihinsa, tyttöystävään tms. ihmisiin, joiden mielipiteeseen hän luottaa, ja pyytää heitäkin puhumaan hänelle. Jos useampi ihminen ja muutkin kuin perheenjäsenet kertovat olevansa huolissaan, hän saattaa ehkä ymmärtää, että olette tosissanne.
Olisi ehkä myös syytä ottaa yhteyttä johonkin asiantuntijaan, paikkakunnan psykiatriselle osastolle tms. ja kysyä neuvoja.
Sekä depressiivisyys että maanisuus ovat kyllä hyvin hoidettavissa, jos potilas vaan saadaan hoitoon saakka. Älkää luovuttako ja antako hänen "pitää päätään", se ei todennäköisesti johda hyvään. Maaninen potilas saattaa "väsähtää" ihan yhtäkkiä ja masentua pahasti.