Että näin...

suukko

Ajattele poikaasi, tai oikeammin poikaanne.

Kannattaa lapsen takia olla "asiallisen viileissä" väleissä, kunnes helpottaa. Olet vain ihan normaalisti, keskustelette lapsen asioista jos on keskusteltavaa, tai juttelette niitä näitä. Oletteko siis kolmisin vai onko talossa sit muitakin ihmisiä?

ratkaisu kylläkin. Kun kerran olette lopullisesti ilmeisesti eronneet, joutuu lapsenne jokatapauksessa tottumaan siihen, että hänellä on kaksi kotia. Mikä pakko teidän on enää viettää synttäreitä yhdessä? Jossain vaiheessa joka tapauksessa hänellä on kahdet synttärit, äitin kanssa ja isän kanssa, vai meinasitteko kovinkin pitkään viettää juhlapyhät yhdessä? Kun erosta ja kahdessa paikkaa olosta tekee mukavaa ja rauhallista, on se lapsellekin parempi kuin se, että väkisin ollaan samassa paikassa samaan aikaan. Lapsiskin saattaa alkaa ajatella, että te hänen vuokseen vielä joskus palaatte yhteen jne. Selkeä rajaus on minun mielestäni parempi kuin tuskaiset synttärit.

olisi jos et olisi niin tai näin vaan olisi tniin kuin siellä olisi paikalla kymmenen vierasta eikä yhdeksän vierasta ja ex! Eli nyt on eka tilanne jossa kohtelet sitä kuin ketä tahansa etäsitä sukulaista; kohteliaasti mutta käsivarren mitan päästä etäisesti. jatkossa tule emonet synttärit ja muutkin juhlat ja niille pohja luodaan nyt. Mitä paremmin pystytte puhumaan ja ohittamaan menneet niin sitä paremmin lasen asiat hoituu jatkossakin varsinkin jos jotain hoidettavaa alkaa tulla. Yhteistyöhän se teidän lapsi on eikä joku jota toinen vetää ja toinen tuuppaa toiseen suuntaan.

Ole siis aikuinen ja unohda kaikki. Anteeksi se mies koskaan tuskin pyytää tai sen puoleen sinäkään. Se, kuka aloitti ja milloin on jo asia jolle on laitettu piste ja nyt alatte rakentamana uutta! Ei helppoa, mutta nainen kuule teke emitä vain lapsensa eteen, vai?

Jossain osui käsiini artikkeleita ja omia lehtisiäänkin eron jälkeisestä ajasta kun on yhteisiä lapsia.. ne jutut voisi suositella luettavaksi kaikille!

Mutta tiivistettynä. Niissä muistutettiin siitä, että lapsi ei ole syypää eroon ja lapselle ei kuulu aikuisten asiat. Esim. jos puhuu pahaa lapsen isästä lapsen kuullen, lapsi alkaa syyllistää itseään siitä, koska hän kokee omaa minuuttaan molempien vanhempiensa kautta.. eli toisin sanoen, jos lapsen kuullen haukutaan hänen vanhempiaan niin se on melkein sama kuin haukuttaisiin itse lasta. En nyt tarkoita ap:ta, että hän olisi isää haukkumassa, mutta varmasti lapsi vaistoaa jos äiti kiristelee hampaita ja on isää kohtaa vaivaantuneen oloinen.

Mahtaako teillä olla puolin tai toisin uusia suhteita, tai onko ero vielä niin tuore että tilanne tuntuu hankalalta.. Itsellä siltä osin helpompaa, että molemmilla on jo uudet suhteet ja se meidän suhde lapsen isän kanssa on käsitelty (eli olen purkanut jo aggressiot häntä kohtaan :D )

Se, mitä itse ajattelen on juuri lapseni, että hän on viaton tilanteeseen eikä hän vielä edes ymmärrä (1v) parisuhdeasioista yhtään mitään, joten olen ajatellut ettei hänen tarvitse niitä alkaa tuossa ikäluokassa miettiäkään.. Nyt voisin sanoa, että tullaan ihan ok lapsen isän kanssa toimeen, ei tosin sen suurempia yhteyksiä pidellä kuin tytön osalta. Jotain käytännön asiaa voisin häneltä kysyä jos tietäisin että hän vastauksen tietää, esim. eräänä päivänä soitin ajo-ohjeita kun eksyin pääkaupungissa.. Minua ei siis vaivaisi olla vaikkapa synttäreillä yhtäaikaa, menneet on menneitä eikä niitä mikään muuta mutta tulevaisuuteen ja tulevaan käytökseen voi jokainen vaikuttaa..

Yritän sanoa siis, että suhteenne oli ja meni, nyt on jäljellä vanhemmuus. Yritä ylittää ne suhdeasiat ja keskittyä siihen, että exäsi on joka tapauksessa lapsesi isä ja varmasti tulee olemaan rakas lapsellesi, vaikkei sitä enää sinulle olisikaan. Ajattele lapsesi kannalta.