alkoi. Ei ollut enää pieniä luokkahuoneita, joihin tulla hengittämään muiden kanssa tunkkaista ilmaa (lutuista ja haikeata). Opiskelu alkaa olla lukion jälkeen varsin omatoimista. Ei ole varsinaisesti mitään "välitunteja", vaan tutustuminen hoidetaan osakuntien järjetämissä yhteisissä vapaa-ajan tapahtumissa. Sekös harmittaa... :( Eipä ole tultu kamalasti opiskeltuakaan.
Kun lukio loppui,
yksinäisyys...
4813
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niinhän se vähän on, ettei lukioaikana ymmärtänyt, miten helppoa ja mukavaa elämä oli. Silloin jännitti yo-kirjoitukset, opiskelemaan pääseminen yms, mutta muuten oli mukavaa, kun oli tuttu kotikaupunki, rutiinit, ystävät ja harrastukset. Yliopistossa opiskellessa oli jo paljon enemmän omillaan uudessa kaupungissa ja kaiken uuden keskellä piti yrittää rakentaa elämäänsä uudestaan. Vähitellen tuo orpouden ja yksinäisyyden tunne alkoi helpottaa, vaikka ihan samanlaista tuttuuden tunnetta ei enää voinutkaan tulla kuin lukiolaisena. Jaksamista tähän elämänvaiheeseen ja toivottavasti saat pian ystäviä ja harrastuksia ja koet vähitellen kiinnittyväsi opiskeluympyröihin.
sellaisia arvoja elämässä kuin ystävät, harrastukset, uraputki, bilettäminen... En ole näitä massaihmisiä.
Joo, sori kun ilmaisin itseäni epäselvästi tuossa viimeisessä lauseessa. En tarkoittanutkaan, että niin pitäisi olla (en itsekään ole mikään bilettäjä).
itellä ollu ikinä vaan yks ystävä ja muutin pois ja ei oo enää ees sitä koska olen ite tämmönen laiska psk... mut aina vaan silti jaksan nousta ylös, miksi? oon menettäny kaiken elämässä mitä vaan oon saanu menetin pojan sossuille tyttöystävä meni siinä rytäkässä ja vielä muutin kemiin asumaan joten ei oo mitään... ainut kontakti ulkomaailmaan on naapurin tyttö vaan enpä osaa senkään kanssa kunnolla keskustella. (ja oon vielä ihastunu siihen...) prkl... menny sosiaaliset taidot kokonaan....