Nimittäin tuon meidän pikkuprinsessan kanssa. Toisinaan hyvin mustasukkainen koirulista, toisinaan taas pitäisi ihan kaikki saada jakaa koiran kanssa. Kuten tänään!!!
Ostin uuden nestesaippuan kylppäriin. Nuori neiti(4v) ihastui tuoksuun niin, että piti käsiä käydä pesemässä tämän tästä. Ja pitihän se ihanuus suoda koirallekin, uuden saippuan tuoksu. Siinäpä koira patsasteli laventelin tuoksuisena ympäriinsä kun neiti oli päättänyt sivellä pojan päähän keskelle otsaa muutaman tipan saippuaa!!!
Grrrrrrrrrrr!
Ostin uuden nestesaippuan kylppäriin. Nuori neiti(4v) ihastui tuoksuun niin, että piti käsiä käydä pesemässä tämän tästä. Ja pitihän se ihanuus suoda koirallekin, uuden saippuan tuoksu. Siinäpä koira patsasteli laventelin tuoksuisena ympäriinsä kun neiti oli päättänyt sivellä pojan päähän keskelle otsaa muutaman tipan saippuaa!!!
Grrrrrrrrrrr!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oliskohan pitänyt harkita aiemmin, hankkiiko lapsia vai koiria
Kohta ilmeisesti kirjoitat, että etsit kotia koiralle pitovaikeuksien takia, kun et saa prinsessaasi kuriin ?
Valitettavasti noita tarinoita on aivan liian paljon nykyään. Sääliksi käy tulevaa koirasi elämää,kiertolaisena. Valitettavasti.
Kyseessä lapsenlapsi, joka "menettänyt" paikkansa nuorimmaisena mummun luona kyläillessään. =)
Olen siis miettinyt hyvin tarkkaan: koiran olen hankkinut vasta, kun omat lapset jo aikuisia.
lapsi jakaa kokemansa ihanuuden kaverilleen.:=DD
lapsi tuhrii koiraa pesuaineella niin sekö on mielestäsi suloista?
Tottakai se hänen mielestään on suloista, kun ei ole kyse omista koiristaan o:)))))
Mikä pikkuneidin mielestä on Tosi Ihanaa, haluaa myös koirulin osalliseksi siihen! Söpöä myös minun mielestäni. Onneksi ei saippuaa pahempaa... =)
Helppohan se on nymyillä täällä. Sulosita se minunkin mielestä on, kun laspi jakaa koiran kanssa ihanuuden :) Saippuan voi aina pestä pois. Ei se nyt niin kovin myrkkyäkään ole.
myrkkyä, eikä sellaiseen paikkaan mistä koira voisi itse nuolla pois, vaan keskelle otsaa!!! =D=D=D
Meillä tyttären kanssa välillä samoja ongelmia. Toisina päivinä ollaan niin mustankipeitä kuin olla ja voi vaan, toisina tämä eläintarha on korvaamaton.
siitä kaiken jakamisesta... Meillä tytär yritti ensimmäisen koiran taloon tullessa jakaa sen kanssa konvehtirasian :(. Voi sitä itkua ja kiukkua mikä nti 2v:stä (silloin) lähti kun äiti kielsi. Ei auttaneet perustelut millään. Vuosi meni ennen kuin asia selkeni.
Meillä koiria on pesty nti:n toimesta kuluneen 6v:n aikana ties minkä tuoksuisilla pesuaineilla. Parasta aikaa on meidän vanha nti tyttären kans suihkussa ja tuoksuu tullessaan aivan karamellille. Mut mikäs siinä jos koira nauttii suihkusta ja pesusta. On vielä ylpeä tuoksustaan.
Mulla petti hermo silloin kun tytär testasi äidin hajuvesiä koiriin :(. Järkytys mille haisivat! Ei sovi koiralle hajuvedet sen opimme.
Mielestäni on herttaista kun lapsi haluaa jakaa mieluisat kokemuksensa koirien kanssa (varsinkin jos koirakin näyttää nauttivan niistä). Sehän on sitä pyyteettömintä rakkautta.
Mukavaahan se on katsella, kun "lapsilla" yhteiset jutut. Siinä vaan oli päästä pari ärräpäätä, kuin koiran päätä pestessä piti olla tarkkana, ettei saippuavettä korviin pääse.
Pientähän (ja jokseenkin harmitonta) tuo saippua on. Tuttavalta kuulin, miten heillä tarhaikäinen oli kissaan piirrellyt vihreällä tussilla vauhtiraitoja! =D=D=D No, eihän se naurun asia ole. Kissahan nuolee itsensä puhtaaksi joten monta päivää on mennyt siinä tussia nuoleskellessa. Onneksi kuitenkin päivittäiset annokset jääneet suht' pieniksi, eikä kissa sairastunut moisesta puuhasta.
Vaan kukapa noita pikkuisten aivoituksia osaisi etukäteen ennustaa?!?!?!