Sain opiskelupaikan monen sadan kilometrin päästä kotipaikkakunnaltani enkä tunne tältä uudelta paikkakunnalta ketään. Olen luonteetani vähän ujo ja muuttaminen tekee kipeää. Miten tutustun uusiin ihmisiin vai jäänkö yksin? Miten muut olette sopeutuneet vastaanvanlaisessa tilanteessa?
muutto kauas opiskelemaan jännittää
lauris
61340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Alku voi kyllä olla hankala, mutta toisaalta olet menossa opiskelemaan ja koulustahan ne ystävät aina löytyvät. Todennäköisesti luokallesi tulee joku muukin, joka on muuttanut kauempaa. Kyllä se siitä, usko pois. Muutto kotoa on kuitenkin joskus tehtävä ja onhan siinä ihan omassa elämässä enemmän plussaa kuin miinusta. Ainakin itse olen onnellinen jokaisesta tielle sattuneesta muutosta, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna ne ovat olleet vain hyviä asioita elämässäni.
Aluksi olet varmaan muutaman viikon enemmän tai vähemmän pallo hukassa, mutta kun huomaat, että niin se on useimmilla muillakin luokkakavereillasi, alkaa elämä helpottumaan.
Tilanne ei ole ollenkaan samanlainen kuin silloin kun peruskouluaikana muuttaa ja menee uuteen kouluun, jossa kaikki muut jo tuntevat toisensa.
Itse muutin aikoinaan 500 km päähän opiskelemaan ja kyllä hirvitti lähteä. Kuitenkin jo heti alkuun kämppikseni solussa oli tosi mukava (ollaan edelleenkin yhteydessä) ja koulustakin löytyi kavereita. En kadu todellakaan, että uskalsin lähteä! Lähdet vain reilusti mukaan esim. opiskelijatapahtumiin/bileisiin, niissä ainakin tutustuu ihmisiin. Muista myös se, että siellä on varmasti muitakin, jotka muuttavat kauempaa ja kaipaavat kaveria. Et varmasti jää yksin! Tsemppiä!
innostako, pelotelkaa ennemmin.... miten kukaan voi tahtoa asua kotipaikkakunnallaan eikö luulisi olevan innoissaan kun pois pääsee (jollei sitten ole menossa johonkin pohjoisen tuppukylään kärsimään)?
Nyt teet hallaa nimimerkille ...
Puhuminen "pohjoisen tuppukylistä" osoittaa puoleltasi ärsyttävää elitismiä ja ilmeisen inhottavaa Etelä-Suomikeskeisyyttä. Jotkut eivät ihan oikeasti halua Etelä-Suomeen. Itse inhoan Helsinkiä yli kaiken, ja mielelläni muuttaisin takaisin omalle kotipaikkakunnalleni Itä-Suomeen mikäli vain saisin sieltä töitä.
Hyvin ujona neitosena kertoisin, ettei ole syytä huoleen. Itse vaihdoin aikoinaan paikkakuntaa mennessäni yläasteelle ja sain tuplasti enemmän mahtavia ystäviä kuin edelliseesä koulussani. Vaikka kyse oli pienen pienestä paikkakunnasta, löytyi sieltä parissa kuukaudessa ihania ystäviä. Tästä rohkaistuneena lähdin lukioonkin satojen kilometrien päähän ja sama juttu. Ei ole tarvinnut katua. Ole vain rohkea ja luota itseesi, niin kaikki järjestyy. Jotenkin ne omanlaiset ihmiset erottaa ajan kanssa, eikä todellakaan kannata pelästyä vaikka aluksi tuntuu orvolta.