minusta tuntuu, että tämä on aikalailla jo elämäntapa. huono sellainen... Minulla oksentelu alkoi n. 7 vuotta sitten. Parin ensimmäisen vuoden aikana laihduin n. 15 kiloa. sitten jotain tapahtui enkä pystynyt enää kontrolloimaan itseäni haluamallani tavalla, joten lihoin hieman. en enää saanut itseäni lähtemään lenkille, enkä enää pystynyt olemaan syömättä.. nyttemmin itsekuri on lähes olematon. en syö ihan liiallisuuksia, mutta en kuitenkaan pysty olemaan ottamatta esim. karkkia vaikka kuinka haluaisin kieltäytyä.. paino on nyt vähän vähemmän kuin se oli ennen kun sairastuin. suht. normaali, mutta se ei riitäm inulle. en ole koko aikana ollut tyytyväinen omaan painooni.. ja koko ajan mietin miten saisin otettua itseäni niskasta kiinni... Erikoisinta on se, että en ole missään vaiheessa oksentanut kaikkea ruokaa mitä olen syönyt. alussa en juuri syönyt mtn, mutta öisin kotona ahmin ja sitten oksensin. päivällä jos satuin jotain syömään, se sai olla sisälläni, mutta illalla aina ahmin muiden mentyä nukkumaan... sittemmin viimeiset 5 vuotta olen ollut silloin tällöin oksentelija. Joinain iltoina ahmin ja oksennan, kun taas välillä on pitkiäkin aikoja että pystyn olemaan "selvillä vesillä". oksentelu on minulla kausittaista. välillä tulee pitkä kausi, jolloin oksennan joka ilta.. Luulin, että muutto poikaystävän kanssa yhteen auttaisi asiaa, mutta vielä mitä.. poikaystäväni tietää sairaudestani, ja luulen että hän myös kuulee kun oksennan ja haluaisi auttaa, mutta ei ehkä osaa.. en tiedä. ei hän ainakaan tee asialle mitään.. ymmärrän kyllä että on vaikeaa tietää mitä pitäisi tehdä. enkä kai oikein anna mahdollisuuttakaan auttaa.. mutta toisaalta en edes halua parantua... jospa olenkin lopun elämää tällainen... toisaalta taas tämä on joskus niin kamalan raskasta... haluaisin olla tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni. miten se olisi mahdollista..?
me yritetään saada lasta ja olen ajatellut, että jos se sitten auttaisi minua parantumaan.. pelko, että oksentelu vahingoittaisi syntymätöntä lastani auttaisi minua lopettamaan tyhmyyden.. onko kellään kokemusta siitä auttaako lapsi asiaan? toisaalta haluaisin vain niin kovasti parantua ja elää normaalia elämää...
Tietääkö kukaan miten tämä usean vuoden oksentelu on voinut vahingoittaa hampaita yms..? mitä kaikkea siitä voi seurata?
me yritetään saada lasta ja olen ajatellut, että jos se sitten auttaisi minua parantumaan.. pelko, että oksentelu vahingoittaisi syntymätöntä lastani auttaisi minua lopettamaan tyhmyyden.. onko kellään kokemusta siitä auttaako lapsi asiaan? toisaalta haluaisin vain niin kovasti parantua ja elää normaalia elämää...
Tietääkö kukaan miten tämä usean vuoden oksentelu on voinut vahingoittaa hampaita yms..? mitä kaikkea siitä voi seurata?
Vastaukset 1
Vanhimmat
mm. rytmihäiriöitä, joka pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan tai voi tulla paha aivovamma(hapenpuutteen takia). Hampaisiin kiille vaurioita, vihlomista ja lohkeiluja. Hormonihäikkää ja seurauksena jopa lapsettomuutta. Ei siis mikään vaaraton sairaus.=(
Suosottelen, että menet hakemaan ammattiapua, jos et kykene itse lopettamaan oksenteluja. Tiedän, että kynnys voi olla korkea, mutta itse olen iki onnellinen, kun nöyrryin hakemaan apua. Toi sairaus pyrkii hallitsemaan koko elämää,eikä siihen lapset tai parisuhde ikävä kyllä auta. =(