hei vaan, mieltäni askarruttaa asia, josta välissä näkee kahta mielipidettä. Onkohan olemassa kiistatonta näyttö siitä, että missä vaiheessa alkio/sikiö altistuu äidin lääkitykselle (tai vaikka alkoholille, joka tosin ei kohdallani ole se ongelma)?
Minulla on sairaus, johon kuuluu monisäikeinen lääkitys. Erityisesti yksi, onneksi satunnaisesti (pahoihin oireisiin) otettava lääke kuuluu lääkkeisiin, joita ei suositella terveyssyistä raskauden aikana. Lääkärin mielestä siinä vaiheessa, kun raskaustesti näyttää plussaa tai menkat on myöhässä ei saisi enää ottaa kyseistä lääkettä ja muu lääkitys tarkistetaan.
Mutta siltikin minua pelottaa, että ennen hedelmöittymistä munasolu tai hedelmöittymisen jälkeen alkio altistuu lääkkeille ja siitä tulisi sikiölle epämuodostumia tai jotain muuta. En todellakaan ottaisi kyseistä lääkettä ellei olisi pakko, joten en kaipaa saarnoja siitä, miksi syön lääkkeitä (sairauteni pahenee/etenee ilman lääkitystä).
Olen lukenut, että ovulaatio tapahtuu aina noin 14 vrk ennen oletettuja kuukautisia (jos kierto on pitkä, ns. raskausviikot ei laskennallisesti ala edeltävistä menkoista vaan ovulaatio 2 vkoa eli yht. 4 vkoa). Ja tällöin alkio on vielä omassa ruskuaispussissa, johon ei erity äidin verenkierrosta mitään (esim. lääkkeet ei välity alkioon). Raskausviikoilla 5-7 ruskuaispussi "korvaantuu" istukalla, joka on yhteydessä äidin verenkiertoon. Silti jostain syystä itselläni on epäilys siitä, että onko tämä teoria aukoton...
Minulla on sairaus, johon kuuluu monisäikeinen lääkitys. Erityisesti yksi, onneksi satunnaisesti (pahoihin oireisiin) otettava lääke kuuluu lääkkeisiin, joita ei suositella terveyssyistä raskauden aikana. Lääkärin mielestä siinä vaiheessa, kun raskaustesti näyttää plussaa tai menkat on myöhässä ei saisi enää ottaa kyseistä lääkettä ja muu lääkitys tarkistetaan.
Mutta siltikin minua pelottaa, että ennen hedelmöittymistä munasolu tai hedelmöittymisen jälkeen alkio altistuu lääkkeille ja siitä tulisi sikiölle epämuodostumia tai jotain muuta. En todellakaan ottaisi kyseistä lääkettä ellei olisi pakko, joten en kaipaa saarnoja siitä, miksi syön lääkkeitä (sairauteni pahenee/etenee ilman lääkitystä).
Olen lukenut, että ovulaatio tapahtuu aina noin 14 vrk ennen oletettuja kuukautisia (jos kierto on pitkä, ns. raskausviikot ei laskennallisesti ala edeltävistä menkoista vaan ovulaatio 2 vkoa eli yht. 4 vkoa). Ja tällöin alkio on vielä omassa ruskuaispussissa, johon ei erity äidin verenkierrosta mitään (esim. lääkkeet ei välity alkioon). Raskausviikoilla 5-7 ruskuaispussi "korvaantuu" istukalla, joka on yhteydessä äidin verenkiertoon. Silti jostain syystä itselläni on epäilys siitä, että onko tämä teoria aukoton...
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun kukaan ei ole ehtinyt vielä sinua haukkua. Juttele näistä asioista oman lääkärisi/alan erikoislääkärin kanssa. He tietävät IHAN parhaiten ja tiedät kenen kanssa keskustelet. Mitä olen nyt tässä tätä palstaa lukenut niin kohta tähän ryntää samat syyttelijät ja haukkujat ja nettisivuille linkittäjät, jotka haukkuvat kaikki kysyjät, kysyit sitten mitä vaan. Mutta eniten saa turpaan juuri näillä lääkeaine-kysymyksillä. Ja totuus on se, että täälä et voi yhtään tietää kuka vastaa kysymyksiisi. Saat vain pahan mielen ja turhaa lisää huolta sydämelles.
Minusta on tosi kiva että on tämmöinen vertaistukipalsta, mutta olen jo aiemminkin sanonut että täälä ei kyllä ole mitään asiantuntijoita. Haukkujoita kyllä senkin edestä sitten. Onneksi suurin osa suhtautuu asiallisesti! :)
Olen kyllä jutellut asiasta useampaan otteeseen ja useamman lääkärin/erikoislääkärin kanssa, mutta aina tuo asia kuitenkin alkaa mietityttään. Siksi kaipaankin vertaistukea muilta, jotka ovat samassa tilanteessa joko nyt tai olleet. Tämä on nyt kolmas kerta, kun kokeilemme raskaaksi tuloa. Olen ollut välissä leikkauksissa ja/tai minulla on ollut olosuhteiden pakosta käytössä sellainen hoito/lääkitys, joka tekee hedelmöittymisen mahdottomaksi. Ei tämä helppoa ole, kun on jatkuvat fyysiset kivut ja muut oireet kannettavana. Ja henkisellä puolella pelko sairauden pahentumisesta ja siihen päälle tuska siitä, että jos sitä vauvaa ei koskaan saa (kesällä mahdollisesti kokeillaan koeputkihedelmöitystä ja kaikki satsataan yhteen kertaan).
Antaisin mitä vain että olisin terve ja olisin äiti, mutta olen tuskaisen tietoinen siitä että näin ei ole eikä välttämättä tule koskaan olemaankaan, mutta silti jossain sisälläni elää toivonkipinä siitä, että saisin tuntea pienen elämän alun sisälläni ja sitä en halua riskeerata millään.
Jos joku haluaa lyödä lyötyä, niin siitä vaan, jos se helpottaa. Voin sanoa, että täältä tulevat "iskut" tuskin voivat tuskaani enää lisätä ja sydämeni on jo särkynyt. Mutta varmasti näitä keskusteluja lukee sellaisetkin, joille syyttelyt ja haukkumiset tuottaa lisää surua.
Mukava oli kyllä huomata että joku muukin laittaa viesteihin vastausta ettei kannata ottaa liian vakavasti kaikkia kommentteja. Monesti näille keskustelupalstoille kirjoittaa sellaisia jotka ei tiedä asiasta mitään ja haluaa kiusallaan pelotella/syyllistää..Onneksi on myös monia sellaisia jotka ei sitä tee näillä palstoilla :) Ja samaa mieltä olen että erikois-ja yleislääkärit tietää parhaiten nuo asiat. Neuvolassa ja apteekissa osataan myös neuvoa ja varmemmin kuin täällä.
Voimia ja jaksamista elämässäsi eteenpäin